Niin vapaus! Kannattakaamme sitä; mutta ei sen lajin vapautta, jonka huutaminen nyt on päivän iskusana, sellaista vapautta jota harhauttavat joutavat maailmanparantajat, jotka vaikkakin hyvää tarkoittaen paljastavat kevytmielisyytensä ja mielettömyytensä yrittäessään sitkeästi ja pitkällisesti tuhota vuosisatojen aikaansaannokset ja vähäisellä epäröinnillään ryhtyessään sumeilematta korvaamaan niitä upouusilla teorioilla, jotka luulevat uudistavansa Valtion uusilla hallintomuodoilla ajattelematta, että ne ovat välttämätön seuraus viimeksi mainitun siveellisestä uudestisyntymisestä. Ei, tavoitelkaamme sen lajin vapautta, jonka Epiktetos omisti vielä orjuuden kahleissa, ja samalla kun yritämme kohottaa siihen kanssaihmisemme, seuratkaamme luonnon järjestystä, joka ei tuhoa tuottaakseen uusia eliittejä, vaan jonka tuhoaminen on ainoastaan olemassa olevan kehitystä. Muoto ei ole sen enempää kuin sisällä oleva henki, eikä vapaus vähempää kuin se miten se ilmenee. Jälkimmäinen tulee edellisen myötä, on jopa sen olemassaolon ehto, mutta se ei tuota sitä. Todellinen vapaus on siveyttä, todellista ihmisyyttä, ja yhteiskuntamuodot ovat sen ilmentymä. Toinen vailla toista on täysin merkityksetön, samoin kuin nimitys ihminen vailla ruumiin ja sielun ykseyttä; mutta ilmentymä voi ainoastaan vapaasta päätöksestä, yhtä vähän kuin se määrää itseään, määrätä ilmentynyttä, Henki ei voi määrätä luontoa, Aine ei voi määrätä henkeä, Valtiomuodot eivät Valtiota, ihmisyyttä.
Inhimillisen kulttuurin kulku muistuttaa heilurin heilahduksia, joiden välillä totuuden kulkuväylän (kohtisuoran aseman) täytyy sijaita. Mutta heilahdusten aikana viisari kiertää eteenpäin. Mutta jos heilahdus on heikko ja aberraatio vähäinen, se seisahtaa ja elämme kuollutta aikaa, jonka kulkua mikään ei osoita, kunnes väkevä käsi jälleen panee heiluriin vauhtia.
Puhutaan Valon lähteestä. En epäile ettei sitä olisi olemassa, mutta kylläkin sitä että joku sen löytäisi. Auringon säteet purkavat sen vyöryvät aallot huuruiksi ja lankeava kaste virkistää meitä; tai toisinaan saamme elähdyttävää juomaa pullotettuna. Ne tosin löytävät harvoin meidän rantamme aitoina, koska petolliset kemistit ja viinurit laimentavat tai jäljittelevät tuota vettä, ja moni joka janoaa elämää, juokin kuolemaa.
