Herra Snellman: Mielestäni olisi valitettavaa, jos valtiopäivät siksi, että mielipiteet ehkä eroavat suuresti toisistaan kyseisten lasten oikeuksien laajuuden suhteen, jättäisivät asian kokonaan käsittelemättä, niin kuin on ehdotettu. Näin ne eivät tunnustaisi aviottomille lapsille heiltä niin kauan puuttunutta oikeutta saada periä äitinsä. Mutta omasta puolestani katson myös vapaaherra Wreden varaukseen sisältyvän ehdotuksen olevan samalla kertaa niin humaani ja niin hienovarainen, että kannatan sitä ilman muuta. Koska perintöoikeutta isän jälkeen esitetään ainoastaan siinä tapauksessa, että isä tunnustaa lapsen, niin on oletettava, että jos sellainen laki syntyy, niin isä toki ymmärtää, mitä hän tekee sellaisen tunnustuksen antaessaan, ja tunnustaa lapsen aikoen todella antaa tämän nauttia oikeutta perintöönsä. Mitä taas tulee oikeuteen äidinpuoleisten sukulaisten perintöön, niin katson, että koska lapsella tuolloin on äiti myös suhteessa laillisiin oikeuksiinsa, niin hänen tulee saada myös periä äitinsä oikeudet, ja että esitys on myös tältä osin hyvin perusteltu.