Lakivaliokunnan mietintö kämnerioikeuksien, laamanninoikeuksien ja ritarikatselmusoikeuden lakkauttamisesta, lausunnot valtiopäivillä 4.5.1867

Tietoka dokumentista

Tietoa
4.5.1867
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Herra Snellman: Tosin katson, ettei minun pidä puhua sitä vastaan, mitä esitys tällä kohden ehdottaa, mutta koska on noussut esiin kysymys muutoksesta siihen, mitä valiokunta on tässä tarkoituksessa esittänyt, niin pyydän saada jättää ritariston ja aatelin harkittavaksi, olisiko valtion mahdollista kattaa kaikki ne kustannukset, joita oikeudenkäyntilaitoksen muutos voi saada aikaan. Yleisesti näkyy tunnustettavan, että jos laamanninoikeudet lakkautetaan, niin juttujen määrä hovioikeudessa kasvaa merkittävästi. Tästä seuraa välttämättä, että joko on lisättävä hovioikeuksien määrää tai niiden jäsenten määrää, sillä hovioikeuksia ylikuormittaa jo nyt sellainen määrä asioita, että niitä ei lainkaan olisi voitu hoitaa, ellei olisi otettu suurta määrää apulaisia ja osittain, kuten Turussa, muodostettu uutta osastoa. Nykyisin on myös hovioikeuksien jäsenten palkkaus täysin riittämätön. Hänen Majesteetiltaan on myös tullut keisarilliselle senaatille ohje esityksen laatimisesta hovioikeuksien jäsenten määrärahojen lisäämiseksi heti valtion varojen niin salliessa, koska myös hovioikeuksien nuorten jäsenten tulisi saada nykyistä suurempaa palkkaa. Tämän mietinnön seuraavassa momentissa esiintyy myös sen suuntainen mielipide, että maaseudun tuomarien tulojen väheneminen olisi korvattava valtion varoista. Armollinen esitys sisältää tällä kohden säädyille kehotuksen pohtia varoja, joilla tämä voitaisiin saada aikaan. Valiokunta on ottanut asian yksinkertaisesti niin, että korvaus maksetaan valtion varoista. Valiokunta on jäljempänä mietinnössään ehdottanut, että kruununtiloja koskevat kiistat siirrettäisiin kihlakunnanoikeuksiin. Nämä kiistakysymykset kruununtilojen asioista on yleisesti tähän asti ratkaistu kuvernöörinvirastossa. Lunastusrahat näissä asioissa ovat muodostaneet huomattavan osan lääninkamreerien tuloista. On hyvin varmaa, että jos tämä muutos tehtäisiin, niin myös heille olisi järjestettävä korvaus valtion varoista. Sanalla sanoen, näillä menoilla ja korvauksilla ei ole ollenkaan loppua. Voidaan toki ennustaa, että sellainen jatkuva valtion menojen kasvu, jokaisen uudistuksen vaatiessa lisää menoja, ilman että tulojen lisääminen tulee kysymykseen, ei voi olla mahdollinen. Nämä uudistukset käyvät mahdottomiksi toteuttaa tai ne toteutetaan tavalla, joka ei juuri ole maalle hyödyksi, ja niin on tässäkin tapauksessa. Jos laamanninoikeudet lakkautetaan, ilman että järjestetään mahdollisuutta käsitellä hovioikeudessa niitä asioita, jotka vastaisuudessa tulevat hovioikeuksiin laamanninoikeuksien sijasta, niin oikeudenkäyttö vaikeutuu, toisin kuin oli toivottu, ja käy entistäkin hitaammaksi – tai sitten toivottu uudistus lykkääntyy epämääräiseksi ajaksi. Saanen siksi nöyrimmin jättää ritariston ja aatelin harkittavaksi, mikäli tämän osalta tehdä jokin muutos esityksen sisältöön, olisiko syytä että heti kun syntyy säästöjä laamanninkäräjäjyvissä, ne luovutettaisiin hallitukselle edistämään niitä tarkoituksia, joista säädyt nyt ovat päättämässä.

– –

Herra Snellman: Pyydän vain saada valistaa, että tuomiokuntien jakamisesta tulee valtiolle kuluja aivan mitätön määrä, ja ettei erityinen määräraha tätä tarkoitusta varten ole tarpeen.

 

 

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: