Lahjoitusmaatilojen lunastaminen Viipurin ja Mikkelin lääneissä, lausunto senaatin talousosastossa 15.11.1865

Tietoka dokumentista

Tietoa
15.11.1865
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Senaattori Snellman jätti näin kuuluvan kirjallisen lausuman: ”Valtiovaraintoimituskunnan laatima ehdotus maan seuraavaksi kokoontuville säädyille annettavaksi esitykseksi Viipurin ja Mikkelin läänien lahjoitusmaatilojen lunastamisesta nojaa, niiltä osin kuin valtiosihteeristön kirjeessä annettuja määräyksiä on tarkemmin selvitetty, seuraaviin perusteisiin:

Koska kyseisten tilojen lunastaminen tapahtuu vähitellen, ja sitä mukaa kuin lahjoitusten saajat ja lahjoitustilojen talonpojat saavat aikaan sopimuksia ja hallitus ne hyväksyy, on ollut tarpeen lisätä esitykseen ne huomautukset, jotka ovat momentin 3 alla. Voitaneen olettaa, että tarkoitusta varten ei ole mahdollista tehdä lainaa muuten kuin kuoletuslainana. Irtisanottavia obligaatioita vastaan annettavat lainat ovat nimittäin aivan liian haitallisia, jotta niitä voitaisiin ottaa suurina määrinä. Kiinteäksi maksuajaksi otettavat lainat taas edellyttävät lyhyempää aikaa ja korkeampaa korkoa kuin mikä on mahdollista tätä tarkoitusta varten, ja sitä paitsi pitäisi lahjoitustilojen talonpojilta vuosittain saatavat maksut voida tuona aikana saada kasvamaan korkoa korolle, jotta lunastusmaksu ei sellaisen maksutavan seurauksena kasvaisi. Jos nyt otettaisiin ulkomainen kuoletuslaina, mikä ei ehkä käy päinsä muuten kuin jonkin ulkomaisen pankkihuoneen tai pankkiyhtiön välityksellä, niin jotta vältettäisiin kruunulle koituvat korkotappiot, ja jotta voitaisiin järjestää vuosimaksujen maksamiseen tarvittavat rahat, niin olisi vaadittava ehtoa, että laina voidaan nostaa vähitellen, miten vaikeaa ja kallista lainan hankkiminen sellaisilla ehdoilla sitten ehkä onkin. Operaatio on helpompi, jos laina otetaan maan sisällä myymällä suoraan lainaobligaatioita, koska silloin voidaan laskea liikkeelle kerrallaan juuri niin suuri määrä kuin mitä kullakin kerralla tarvitaan varoja lunastusmaksujen maksamiseen. Kummassakin tapauksessa olisi kuitenkin välttämätöntä sopia ennakkoon useitten lahjoitustilojen lunastamisesta kerralla, jolloin yhteenlaskettu lunastusmaksu on suurempi, niin ettei lainaa tarvitse ottaa kovin pieninä erinä.

Obligaatioiden antaminen myyjille on tässä suhteessa sopivampi keino. Tällöin on kuitenkin tarpeen muistaa, että liikkeelle laskeminen tapahtuu vähitellen, jotta maamme pääomaa tarvitsevien elinkeinojen ulottuvilta ei kerralla vietäisi liian suurta pääomaa. Kun lisäksi Hypoteekkiyhdistyksen viiden prosentin obligaatioista maksetaan kuoletuksena vain kolme neljäsosaa prosenttia, ja yksi neljäsosa lasketaan hallintakuluille, on ehdotuksessa kuoletukseksi otettu yksi prosentti, edellyttäen että kaikki kulut maksaa valtio tai ne maksetaan säätyjen tähän määräämistä varoista. Rohkenen pitää sellaista vuosimaksun jakaumaa sitäkin tarpeellisempana, kun arvo, jonka mukaan lahjoituksen haltijat obligaationsa vastaanottavat, määräytyy pääasiassa kuoletuksen korkeamman arvon ja sen siitä riippuvan lyhyemmän lunastusajan mukaan. Sillä tilojen omistajille täytyy olla pääasia, että he lyhyimmässä mahdollisessa ajassa saavat täyden maksun, ja samoin obligaatioille olisi sitä helpompaa löytää ostajia, mitä lyhyemmän ajan vaihteluille niiden lunastus olisi alttiina ja mitä suurempi osa niistä tästä johtuen vuosittain arvottaisiin, koska he tällöin voisivat odottaa saavansa pikemmin käteensä obligaation nimellisarvon mukaisen pääoman ja voittona sen ja ostohinnan välisen erotuksen.

Edellyttäen, että säädyt haluavat tiedon sen velan kokonaismäärästä, jonka takaajaksi ne ryhtyvät, on tämä määrä ehdotuksen mukaan lainalle korkeintaan neljä miljoonaa ja viiden prosentin obligaatioille korkeintaan kahdeksan miljoonaa markkaa. Tämän suhteen mukaan olisi mahdollista maksaa yksi kolmasosa lunastusmaksusta käteisenä ja kaksi kolmasosaa obligaatioina.

Selostettuani toimituskunnan ehdotusta, sen mukaan kuin toimituskunta on velvoituksensa mukaisesti sen tehnyt, havaitsen velvollisuuteni vaativan minua syvimmin alamaisena tuomaan esiin ne vaikeudet, joita esitettyjen toimien toteuttaminen vakaan käsitykseni mukaan tulee kohtaamaan.

Vaikka ehdotettu kahdentoista miljoonan markan rahamäärä ei edes vastanne sitä, mitä tarvitaan yksityishenkilöiden omistuksessa olevien lahjoitustilojen lunastamiseen, on se silti varsin merkittävä ottaen huomioon Suomen vähäiset rahavarat.

Maan sisäiseen kuoletuslainaan on käsitykseni mukaan varsin vähän mahdollisuuksia, varsinkin kun Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on tätä ennen armollisimmin suostunut kuuden miljoonan markan kotimaisen rautatielainan ottamiseen.

Edelleen lienee myös todettava, että koska tärkeimmät lahjoitustilojen omistajat asuvat keisarikunnassa, tulevat lainavarat luultavasti heti poistumaan maasta, jolloin tämä pääoma siis ei ole maamme kaupan ja teollisuuden ulottuvilla. Myös ulkomaanvelan kasvattaminen on suuresti arveluttavaa, kun sellaisista lainoista jo nyt maksetaan huomattavia vuosimaksuja. Myyjille annetut obligaatiot tulevat toki vähentämään maan rahavaroja hitaammin, mutta myöskään vuotuinen neljänsadan kahdeksankymmenentuhannen markan maksu tähän tarkoitukseen ei ole vailla merkitystä.

Lisäksi on niin, että kuoletuslainaa ei voida ottaa ilman merkittävää pääoma-alennusta, ja Hypoteekkiyhdistyksen viiden prosentin lainan kohdalla se on ollut kymmenestä kahteentoista tai jopa viidestätoista kahteenkymmeneen prosenttia, sekä viime vuoden joulukuussa Frankfurtissa Rothschildin yhtiön kanssa sovitusta neljän ja puolen prosentin lainasta kaksikymmentä prosenttia. Viimeksi mainittuun lainaan Hypoteekkiyhdistys havaitsi olevansa pakotettu, koska sen viiden prosentin obligaatioita ei enää voitu myydä mihinkään hintaan. Voidaan siksi ennustaa, että myös hinta, johon lahjoitustilojen haltijat ottaisivat vastaan ehdotetut kolmenkymmenenkuuden ja kahden kolmasosan vuoden kuoletusajaksi asetetut obligaatiot, olisi sitä heikompi, mitä suurempi rahamäärä heille annettaisiin tällä tavoin vähitellen, koska niiden myyminen olisi aina vain vaikeampaa. Näistä operaatioista ei siis ainoastaan koituisi merkittäviä tappioita maallemme, vaan myös lahjoitustilojen talonpojat, jotka joutuvat maksamaan korvausta kruunulle lainan ja obligaatioitten nimellisarvon mukaan, tulisivat näin maksaneeksi tiloistaan kalliimman lunastushinnan.

Näillä perusteilla katson, että minun on jätettävä Hänen Keisarillisen Majesteettinsa armollisesti ratkaistavaksi, olisiko sopivaa antaa lahjoitustilojen lunastuksen tapahtua myös antamalla obligaatioita, jotka on asetettu lyhyemmäksi kuoletusajaksi, mutta joiden vuosimaksu on suurempi kuin kuusi prosenttia, jolloin myyjät voisivat valita, osallistuvatko he saamillaan obligaatioilla vuotuisiin arvontoihin vai kantavatko he siitä koko vuosimaksun.

On nimittäin osoittautunut, kun sellaisten tilojen ostosta on tähän mennessä kruunun laskuun päätetty, että lahjoitustilojen talonpoikien maksama vuokra on seitsemästä kahdeksaan prosenttia vaaditusta kauppahinnasta ja että he ovat halukkaasti tarjoutuneet maksamaan siitä vuosittain jopa kahdeksan prosenttia. Tämä perustuu siihen, että tilojen hallintakustannukset ahmaisevat suuren osan tuotosta ja että nettotulo on sen vuoksi omistajalle verrattain vähäinen. Tavalliseen tapaan laskettuna vastaa kuoletuslainan kahdeksan prosentin vuosimaksu, koron ollessa viisi prosenttia, kahdenkymmenen vuoden ja yhden ja yhden neljäsosan kuukauden kuoletusaikaa. Jos tällä tavoin laskien asetetaan obligaatioita esimerkiksi kahdeksikymmeneksikahdeksi vuodeksi kahdeksan prosentin vuosimaksulla, niin voidaan toivoa, että myyjät ottaisivat ne vastaan melkein pari-kurssiin. Tuhannen markan obligaatio, jonka korko on viisi prosenttia ja vuotuinen kuoletus yksi prosentti, tulee maksetuksi kolmessakymmenessä vuodessa ja kahdeksassa ja kahdessa kolmasosassa kuukaudessa kahdellatuhannella kahdellasadallakolmella markalla kolmellakymmenelläkolmella pennillä. Vastaava obligaatio, jonka vuosimaksu on kahdeksan prosenttia, josta viisi prosenttia korkoa, tulisi maksetuksi kahdessakymmenessäkahdessa vuodessa vain tuhannella seitsemälläsadalla kuudellakymmenellä markalla. Mutta obligaation haltija on siitä saanut, korkoa korolle laskettuna, neljätuhatta neljäsataa kolmekymmentäkuusi markkaa. Sellaiset obligaatiot eivät tosin kelpaa arvopaperipörsseihin. Ne ovat ainoastaan varmoja velkakirjoja, joihin rahat voidaan sijoittaa siten, että ne voidaan jokseenkin lyhyessä ajassa realisoida. Mutta ei myöskään voida odottaa, että suomalaiset obligaatiot, olivatpa ne millaisia hyvänsä, tulisivat spekulaation kohteiksi, varsinkaan kun maassa ei ole arvopaperipörssiä. Laskemalla liikkeelle sellaisia lyhyeksi ajaksi asetettavia obligaatioita, jotka myyjät ottaisivat vastaan pari-kurssiin tai vain vähäisellä alennuksella, voitaisiin kauppasummaa luonnollisesti merkittävässä määrin pienentää. Ja kuten yllä oleva esimerkki osoittaa, tulee myös ostajan maksamasta todellisesta maksusta kolmestakymmenestä neljäänkymmeneen prosenttia pienempi kuin jos obligaatiot asetetaan kolmenkymmenenkuuden ja kahden kolmasosan vuoden maksuajalle.

Edelleen voitaneen pitää mahdollisena, että ainakin osa lahjoitustilojen talonpojista voitaisiin saada jo ennakkoon tekemään säästöjä tilansa lunastamiseksi, jos heille annettaisiin takuu sen toteuttamisesta. Varsinkin voidaan näin odottaa tapahtuvan paikkakunnilla, joilla rahvaan käymä kauppa on vilkasta. Jos siis voitaisiin tehdä lahjoitustilojen haltijoitten kanssa etukäteen sopimus, jossa he sitoutuisivat kolmen tai viiden vuoden sisällä myymään tilansa tiettyyn sovittuun hintaan siten, että he saisivat kaksikymmentä tai kaksikymmentäviisi prosenttia lunastusmaksusta käteisenä ja loput kahdeksan prosentin obligaatioina, niin niiden erääntymisaikaa voitaisiin entisestäänkin lyhentää ja niiden arvo siis kasvaisi. Jos esimerkiksi kaksikymmentäviisi prosenttia kauppahinnasta maksettaisiin käteisenä ja sitten kahdeksan prosenttia vuosittain, niin tämä vuosimaksu antaisi korkona viisi prosenttia ja kuoletuksena neljä prosenttia jäljellä olevasta lunastushinnasta, ja obligaatioitten lunastusaika lyhenisi suunnilleen seitsemääntoista vuoteen ja kahdeksaan kuukauteen. Tällä tavoin tilan lunastaminen tulisi riippuvaiseksi lahjoitustilojen rahvaan omista ponnisteluista, niin että hallituksen avulla lunastettaisiin ensi sijassa ne tilat, joiden viljelijät voisivat kauppaa tehtäessä maksaa suurimman kauppasumman osan. Silloin voitaisiin säätyjen myöntämä määräraha säästää vähävaraisempien tukemiseen.

Koska joka tapauksessa lienee syytä asettaa erityinen komissio lunastustoimen hoitoa ja maksujen käsittelyä varten, olisi sen hallittavaksi mahdollista antaa myös säästöpankki, johon lahjoitustilojen talonpoikien mainitut säästöt voitaisiin panna korkoa kasvamaan.

Kun vuotuinen maksu tässä ehdotetuista obligaatioista olisi suurempi kuin pitemmän erääntymisajan obligaatioilla, voitaisiin maan vähäistä varallisuutta ajatellen pitää välttämättömänä, että lunastusten määrää samassa suhteessa rajoitettaisiin. Mutta itse asiassa jouduttaisiin suunnilleen yhtä suuri rahamäärä maksamaan pitemmälle ajalle asetetuista obligaatioista, koska niistä välttämättä myönnettävä pääoma-alennus kasvattaisi kauppahintaa ja sen seurauksena vuotuisen maksun kokonaismäärää.

Mikäli Hänen Keisarillinen Majesteettinsa kiinnittäisi jotain huomiota tähän alamaiseen esitykseen, niin saanen alamaisimmin ehdottaa, että toinen kohta armollisessa esityksessä saisi seuraavan sanamuodon: 2. Että hallituksella niinikään on oikeus säätyjen takaamana antaa lahjoitustilojen myyjille obligaatioita yhteensä kahdeksan miljoonan markan nimellisarvosta, siten että ne juoksevat korkoa korkeintaan viisi prosenttia ja että vuotuinen kuoletus on niin suuri kuin mitä lahjoitustilojen talonpoikien vuotuinen maksu kauppahinnasta sallii, jotta obligaatiot voitaisiin asettaa niin lyhyeksi takaisinmaksuajaksi kuin mahdollista ja niiden arvo siten helpommin säilyisi ja jotta maksujen kokonaismäärä näin vähenisi. Tämä sanamuoto jättäisi hallitukselle mahdollisuuden, asianhaarojen muilta osin sen salliessa, valita edullisimmaksi katsotun obligaatiomuodon. Senaattori katsoi hänen velvollisuutensa olevan alamaisimmin esittää, että alamainen ehdotus tässä käsiteltävää asiaa koskevaksi armolliseksi esitykseksi, jotta se ei ennakolta sitoisi hallitusta liian monin yksityiskohtaisin määräyksin, pitäisi kirjoittaa mahdollisimman tarkoin sillä tavoin kuin ministerivaltiosihteerin kyseisessä kirjelmässä on mainittu.

 

 

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: