Sub lege libertas [Lain vallitessa vapaus] näyttäisi olevan sangen ansiokas kirjoitus. Haluan kuitenkin tehdä herroille komitean jäsenille huomautuksia Johdannosta sekä Loppusanoista.
Ensiksi mainittu, johdanto, sisältää sen yksinkertaisen selvityksen valtion käsitteestä, joka meidän maamme juristien keskuuteen on levinnyt Palmenin käsikirjan välityksellä. Valtio on sen mukaan ”toisaalta” rankaiseva laitos, ”toisaalta” kasvattava laitos. Eli kaiken kaikkiaan valtio on olemassa yksilöä varten ja jokainen nilkki voi sanoa, että ihmiskunta on joutunut liemeen maailmanhistorian kanssa minun yksityisten tarpeideni vuoksi. Teoria on yleinen. Mutta valtio ei voi estää, että osa ihmisistä tapetaan ja että osa joutuu elämään hylkiöinä. On yleistä, että jälkimmäiset vierittävät syyn valtion niskoille ja etsivät parannustaan yhteiskuntajärjestyksen kumoamisesta.
Näyttäisi kuitenkin tarpeettomalta opettaa näitä oppeja meidän kansallemme. Olisi parempi sanoa sille: teidän siveelliset tekonne ovat valtio. Sillä ei ole muuta olemassaoloa. Se ei ole mikään laitos eikä järjestys. Se on vain ja ainoastaan toimintaa, teidän töitänne ja toimianne. Eläkää siveellistä, rakastavaa perhe-elämää. Tehkää työtä, tehkää kaikille oikein ja mahdollisimman monelle hyvää. Pitäkää huoli kuntanne parhaasta. Huolehtikaa kirkoistanne ja kouluistanne. Rakastakaa vapautta ja koettakaa säilyttää se, osoittakaa uhrautuvaa isänmaallisuutta kansamme oman olemassaolon puolesta. Valtio ei ole mitään muuta kuin tämä kansan toimintatapa, sillä ei ole muuta perustaa kuin tämä oma olemassaolonsa, eikä myöskään mitään muuta tarkoitusta kuin olla tällä tavoin olemassa. Tätä kutsutaan oikeaksi maan päällä, kirjoitettu laki ilmaisee sen mitä kansa ei vain pidä oikeana vaan minkä se tekee oikeana. Kun kaikki (suuri enemmistö) noudattaa lakia ja se on kansan tapa, siitä syntyy lain mahti, yhteiskunnan voima, valtiovalta. Se on todellinen mahti maailmassa, ja sillä täytyy olla edustajansa, ulospäin suhteessa muihin kansoihin, sisäisesti lainsäätämistä, kansan yhteisten asioiden hallinnollista hoitamista ym. varten. Tämä edustus on kyllä ”laitos”, suuri joukko instituutioita, mutta se ei ole valtio.
Pyydän anteeksi tätä luentoa, jonka tarkoitus on vain selventää sitä, miksi kyseinen johdanto minun mielestäni on turmiollinen ja hylättävä. Voisi tietysti kirjoittaa paremman, joka alkaisi ”tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä niin kuin taivaissa” ja päättyisi ”kaikki esivalta on Jumalasta”. Mutta tällainen teoretisointi ei tässä kirjassa ole tarpeen. Johdanto on parasta jättää pois.
”Loppusanat” ovat totuudelliset ja kauniit. Mutta ne ovat tarpeettomat. Ne ovat kuin heitetty hansikas. Niitä vastaan voidaan ja tuleekin sanoa: on valitettava onnettomuus, että jonkin kansan sivistynyt luokka puhuu kansan suurelle joukolle vierasta kieltä, sillä se ei ymmärrä kansaa, ei tunne mitä kansa tuntee, ajattelee, toivoo ja tahtoo. Tämän seurauksena se ei voi myöskään kunnioittaa ja arvostaa kansaa, ja kun maan sivistys ei myöskään saa tukea kansan rakkaudesta, se voidaan päivänä minä hyvänsä pyyhkäistä pois ilman että kansa tietää sen myötä kadottaneensa mitään. Tällaiset loppusanat olisivat varmasti hyödyllisemmät – mutta kirjassa yhtä tarpeettomat. Myös loppusanat olisi siksi paras jättää pois.
Jos siis herrat hyväksyvät kirjoituksen, saan nöyrimmin pyytää, että sen ehdoksi asetetaan mainittujen poistojen tekeminen ja että tämä ehto ilmoitetaan tekijälle kirjallisesti osoitteella ”Sub lege libertas” esimerkiksi sanomalehtikonttorin kautta.
J. V. S:n
