Kertomus Kuopion tyttökoulun perustamisesta. 9.5.1849

Editoitu teksti

Suomi

Kertomus Kuopion tyttökoulun perustamisesta ja tämän oppilaitoksen eteneminen, luettu ja tarkistettu koulun hallinnolle 9. toukokuuta 1849.

 

Jonain toukokuun päivänä 1846 tapasivat neiti Marie Louise Tavaststjerna, neidit Emma Ehrström, Charlotte Aspelund, Elise Aspelund, Emilie Nordenstreng, Clara Nordenstreng, Julie Nordenstreng, Josephina Kellgren, Amanda Tallgren ja Elise Tschernichin sopiakseen miten käytetään oikein kerätyt varat, 174 hopearuplaa, jotka neiti Tavaststjernan ja neiti Ehrströmin ehdotuksesta oli kerätty useiden kaupungin nuorten naisten, rouvien ja tyttöjen valmistamien töiden arpajaisilla käytettäväksi köyhien turvattomien työläistyttöjen hyväksi.

Vaikka mainittujen varojen tarkoituksena alun perin oli käyttää ne muutaman tai useamman köyhän tytön ylläpitoon ja kasvatukseen, huomasivat kokoontuneet ehdotuksen saavan osakseen yleistä innostusta. Tämä innostus haastoi laajentamaan suunnitelmaa ja jos mahdollista, perustamaan tulevaisuudelle säilyvän laitoksen vähäosaisten hyväksi. Ja vakuuttuneina siitä, että tyttöjen koululaitos voisi antaa suurelle joukolle ei ainoastaan tarpeellisen lukutaidon vaan myös totuttaa hyviin tapoihin, työhön ja järjestykseen, sekä opettaa lukemaan valistavista asioista ja saamaan oppia käsityötaidoissa ja näin luoda vähän turvaa tulevia koettelemuksia ja puutetta vastaan, päättivät kokoontuneet yksimielisesti perustaa työväenluokan lapsille tyttökoulu Kuopion kaupunkiin.

Muiden neuvottelujensa puheenjohtajaksi ja tulevan koulun hoitajaksi perustajat valitsivat neiti Tavaststjernan, kassanhoitajaksi neiti Ehrströmin sekä taloudenhoitajaksi neiti Charlotte Aspelundin, jotka myös halusivat ottaa vastaan nämä toimet. Perustajat myös halusivat kutsua allekirjoittaneen perustajien neuvonantajaksi koulun hallinnon kokouksiin.

Erityisessä kokouksessa mainitun koulun perustajat edelleen päättivät pysyvästä kouluhallinnosta ja säätivät seuraavat perusteet tyttökoulun perustamiselle ja ylläpidolle:

 

§ 1.

Kouluun otetaan vakituinen opettajatar ja maksetaan sopimuksen mukaan palkkaa käsillä olevista varoista.

 

§ 2.

Perustajat sitoutuvat kukin vuorollaan viikon kerrallaan auttamaan opetuksessa ja valvomaan opetuksen jatkumista.

 

§ 3.

Kouluun otetaan tyttöjä Kuopion kaupungista, siten että myös varakkaampien vanhempien lapset voivat päästä kouluun, jos he jo osaavat tyydyttävästi lukea, sitä vastoin köyhien lapsia otetaan kouluun huomioimatta heidän aikaisempaa lukutaitoaan, niin pian kuin he ovat sen ikäisiä, että voivat hyötyä opetuksesta, kuitenkaan toisaalta eivät ole yli 14-vuotiaita. Oppilaat ottaa koulun johtajatar, mutta jo otettujen erottamisesta päättää koulun hallinto, samoin kuin oppilaan ottamisesta sikäli kuin johtajatar tai jokin jäsen tällaista päätöstä haluaa.

Tämän pykälän päätöksen perusteiksi ilmoitetaan seuraavaa: koulun ei pidä käännyttää niitä vanhempia, joilla tähän on aikaa ja kykyä, itse huolehtimasta lastensa varhaisimmasta opetuksesta, sekä toisaalta nuorimpia lapsia ei pitäisi asettaa alttiiksi vanhempien huonosti hoidettujen tyttöjen seuralle. Näiden tyttöjen opetusta ja hoitoa, niin toivottavaa kuin tämä sinänsä koulun johdon käsityksen mukaan olisikin, ei voida eikä pidäkään järjestää nuorempien lasten tietoon ja hyviin tapoihin ohjaavan ensiopetuksen yhteydessä.

 

§ 4.

Tyttökoulussa opetetaan seuraavaa: lukemista, joka aloitetaan tavutaulukoilla, Katekismusta ja Raamatun historiaa, Raamatun lukemista, Suomen maantietoa, päässälaskua ja kaunokirjoitusta, sekä sellaisia naisten käsitöitä, joita voidaan tehdä pienin kustannuksin. Tämän ohella pyydetään seurakunnan kappalaista kahtena tuntina viikossa auttamaan keskustelemalla laajentamaan oppilaiden tietoja uskonnossa.

 

§ 5.

Opetus tulee olemaan bell-lankasterilaista eräissä aineissa, nimittäin taulujen sisäluvussa, puhtaassa ulkoluvussa, päässälaskun ensimmäisissä perusteissa sekä hiekkaan ja kivitauluihin kirjoittamisessa, joissa varakkaampien lapset opastajina.

 

§ 6.

Koulun varoilla ostetaan materiaaleja käsitöitä varten ja tuotteet myydään tai vähemmässä määrin jaetaan palkinnoiksi köyhemmille oppilaille, samoin jätettyjä, yhä käyttökelpoisia vaatteita kerätään anteliailta henkilöiltä oppilaiden itsensä korjattaviksi ja köyhien käytettäviksi.

 

§ 7.

Koulun varoista kustannetaan köyhille oppilaille kirjoja ja kirjoitusvälineitä, jonka ohella koulun hallinnon jäsenet antavat itselleen oikeuden itse antaa tai hankkia muiden laupiaiden henkilöiden luona tarvitseville oppilaille ylläpidon.

 

§ 8.

Jokaisesta koulun asiasta päätetään koulun hallinnon jäsenten enemmistöpäätöksellä. Jäsenistöön lasketaan kaikki ne, jotka osallistuvat korvauksetta opettamiseen, ja jotka sitoutuvat siihen että kukin silloin kun joku heistä syystä tai toisesta lopettaa opettamisen, hankkii sijaisekseen uuden jäsenen, joka koulun hallinnon hyväksymänä ryhtyy opettamaan ja tulee mukaan koulun hallintoon.

Näiden perusteiden mukaan perustettiin tyttökoulu sellaisella tarmolla, että se jo kesäkuun 1. päivänä 1846 voitiin avata ja aloittaa opetus saman kuun 8. päivänä. Tällaista päämäärää varten olivat perustajat neiti Flora Tallgrenin, kaupungin pienten lasten koulun johtajan, johtamana opiskelleet bell-lankasterilaisen menetelmän, ja taloudenhoitajan toimeliaisuuden ansiosta ehtineet hankkia itselleen lukemiseen tarvittavia välttämättömyyksiä ja osittain lainanneet välttämättömiä huonekaluja kaupungissa olevasta yläalkeiskoulusta. Vakinaiseksi opettajattareksi otettiin 250 ruplan bankoassignaatin vuosipalkkiota vastaan neiti Louise Malmberg, jota elokuussa seuraa toimessa hänen sisarensa Johanna. Kauppias Helander oli antanut veloituksetta opetustilan toistaiseksi. Kirkossa annetun ilmoituksen jälkeen oppilaita tuli 46 ja kuitenkin useita varakkaampien perheiden lapsia oli käännytetty pois puutteellisen lukutaidon vuoksi. Kaikki oli vielä uutta ja kokeilematonta. Taulujen puutteen vuoksi myös sisäluvun piti tapahtua kirjoista. Muutamassa viikossa ei voitu edetä paljoa. Osa vanhemmista oli käsittänyt väärin, että heidän lapsiensa ruuasta ja vaatteista huolehdittaisiin poikkeuksetta. Tämän lisäksi ymmärtämätön hyvän tarkoittaminen synnytti paljon puhetta opetuksen huonoista vaikutuksista työläiselle. Tämän seurauksena oppilaiden määrä väheni pian [tyhjä tila]:een. Syyskuun loppupuolelta lokakuun 8. päivään koulu piti lomaa. Tämän jälkeen oppilaiden lukumäärä alkoi vähitellen nousta, siten että korkeimmat määrät olivat seuraavat:

Syyslukukausi 1846. 46–49.

Kevätlukukausi 1847. 62–69.

Syyslukukausi 1847. 52–81.

Kevätlukukausi 1848. 63–79.

Syyslukukausi 1848. 52–81.

Tänä aikana on kevätlukukausi kestänyt helmikuun ensimmäisestä kesäkuun puoliväliin, syyslukukausi 20:nnesta elokuuta 20:nteen joulukuuta, huomioon on otettu tavalliset pääsiäis- ja helluntailomat, kaksi viikon pituista syyslomaa, toinen marjojen keräämistä varten, toinen perunannostoa varten, sekä loma 1:sestä 8:nteen lokakuuta muuttoajan ja siihen aikaan kaupungissa pidettävien markkinoiden vuoksi. Jokaisen lukukauden lopussa on pidetty julkiset kokeet, joiden ohella on jaettu palkintoja niitä ansainneille oppilaille, kirjoja, karttoja, vaatteita ja hopeisia sormustimia; samoin kokeiden jälkeen on järjestetty oppilaille yhteinen ateria, joka on valmistettu koulun hallinnon jäsenten kokoamista lahjoista, jolloin myös osa ruokatavaroista on voitu jakaa kotiin vietäväksi eniten tarvitseville.

Kassa on saanut osuuden vuosina 1846 ja 1847 seuranäytelmästä, jonka koulun johto on järjestänyt ja josta saadut tulot ovat tulleet tyttökoululle, jonka omaisuuteen kuuluvat nykyisin myös näihin näytäntöihin hankitut erinäiset koristeet ja puvut. Siten saatiin vuonna 1847 [tyhjä tila] ja vuonna 1848 [tyhjä tila], jotka varat ovat olleet pidemmän tai lyhyemmän ajan lainattuina kuuden prosentin korolla, siten että tulon kokonaismäärä on ollut [päättyy kesken]

 

Menot ovat tilan vuokran ohella, joka lokakuusta 1846 lähtien on maksettu kassasta, olleet kesäkuusta 1846 1:seen heinäkuuta 1847.

1847 – 1848.

1848 – tähän päivään. [luvut puuttuvat]

Nähdään, että vielä [tyhjä tila] on jäljellä koulun ylläpitoa varten. Ja jos koulun hallinto on joko pitänyt mahdollisena panna pysyvää pääomaa koulun tulevaa ylläpitoa varten tai pitänyt tällaista pääomaa välttämättömänä, niin silloin koulun hallinto uskoo voivansa odottaa varmuudella, että sen tulevat jäsenet samoin kuin tähänastiset eivät anna laitoksen kaatua, ja ovat vakuuttuneita, että välttämätön, päivittäinen huoli koulun tilasta ja opetuksen hoidosta synnyttää lämpimän rakkaudentunteen lapsijoukkoa kohtaan, vaikka heidän toimensa rajoittuisivat tietyn rahaston hoitoon ja palkattujen opettajattarien toiminnan valvontaan.

Sen runsaan kiinnostuksen ja kannatuksen ohella, jota koulun johto on työnsä jatkumista kohtaan saanut osakseen, on herra E. J. Längman osoittanut mitä suurinta anteliaisuutta myöntämällä lahjakirjeellä [tyhjä tila] kesäkuuta 1847 koulurakennuksen rakentamisen pääomaksi vuosittain tyttökoululle 500 hopearuplan pysyvän pääoman, sekä samalla luvannut antaa viiden vuoden ajan käytettäväksi käsitöiden tekemiseen vuosittain puuvillalankaa 100 hopearuplan arvosta, joiden varojen samoin kuin langasta valmistettujen kankaiden myynnistä saatujen varojen tulee kartuttaa rakennusrahastoa. Tätä kudontatyötä ei koulussa kuitenkaan voitu toteuttaa tässä laajuudessa koululaisten nuoren iän vuoksi, jonka tähden työn jatkaminen annettiin useiden kaupungin kunnioitettujen rouvien valvontaan. Samoin herra lääninkuvernööri otti suosiollisesti tehtäväkseen varojen lainaamisen kunnes rahasto olisi riittävän suuri koulurakennuksen rakentamista varten.

Vuoden 1848 kevätlukukauden lopussa neiti M. L. Tavaststjerna, nykyisin rouva – pastorin rouva Kiljander, jättää seudun ja koulun johtajattaren paikan valvottuaan väsymättömästi, sydämestään innostuneesti sen syntymistä. Koulun hallinnon puheenjohtajaksi ja koulun johtajattareksi valittiin silloin hallinnon jäsenten yksimielisen päätöksen mukaan rehtorin leskirouva Elise Heintzii, joka pian koulun perustamisen jälkeen muiden jäsenten ohella on osallistunut opettamiseen ja auttanut johtajatarta koulun yleisessä hoitamisessa. Lisäksi jäsenistä ovat poistuneet neidit Elise Aspelund, nykyisin rouva lehtori Aschan, joulukuussa 1846. Amanda Tallgren kesäkuussa 1847. Elise Tschernihin, nykyisin rouva Rongain, joulukuussa 1847, joiden tilalle ovat tulleet neidit Louise Aspelund, Carlotte Ahnger, Evelina Schmidt, Hilda Wiik ja Otteliana von Fieandt.

Näissä vähäisissä vaiheissa ja olosuhteissa Kuopion tyttökoulu on syntynyt, ja nykyisin on varmasti syytä toivoa edelleen pysyvää tilaa ja kasvavaa hyötyä tämän kaupungin kouluttamattomalle ja köyhälle luokalle. Tämä kertomus, jonka on kirjoittanut koulun johdon kirjoituksen ohjaaja, luettiin ja hyväksyttiin tehtyjen korjausten jälkeen todellista asiantilaa vastaavana. Kuopiossa 9. toukokuuta 1849.

Joh. Vilh. Snellman

 

 

Vertailu