Tukholmassa 8. ja 10.4.1843

Parahin Veli! 

Nyt alan kyllästyä pitkään odotukseen, tai Tegnérin sanoin ”se odotus kävi nuorelle verelle lopulta liian pitkäksi”. Alan pelätä, että olet lähettänyt käsikirjoituksen, joka on jäänyt meren pohjaan tai kalojen vatsaan. Äskettäin oli lehdissä nimittäin uutinen, että soutajat olivat joutuneet jättämään veneen, jossa oli postilaukkuja, ja saaneet pelastetuksi henkensä, mutta eivät venettä. Olisikohan ehkä ”Niin siinä käy” ollut laukussa? Niinpä niin, noin käy joskus, mutta joskus käy toisin. Ja koska lähetettävän käsikirjoituksen ei pitänyt olla ”Niin siinä käy”, vaan ”Joskus käy toisinkin”, minä toivon, että tällä kertaa on käynyt toisin ja että käsikirjoitus on vielä vahingoittumattomana pöydälläsi tai sen aineistot – aivoissasi.

Erityisesti juuri saadakseni tietää, onko nyt etsintäkuulutettu käsikirjoitus löydettävissä meren pohjasta ja kalojen seasta, pöydältä vai aivoista, kirjoitan nämä rivit sinulle kylmän kirjakaupan kolkkoudessa.

Voin kertoa terveisiä Blanchelta. Hän on pannut kokoon farssin, johon Adelström on säveltänyt musiikin. Kappale, jonka nimenä on Posetiivin vihaaja, on osuva tukholmalaiskuvaus iloisesta elämästä, jossa kaikki tapahtuu tavattoman ujostelemattomasti. Meistä, jotka tunnemme Blanchen tyylin, on aivan itsestään selvää, että se on täynnä sanaleikkejä ja päähänpistoja, yleensä nokkelia ja hauskoja. Tunteikkuudesta ei ole merkkiäkään. Tytär ei suhtaudu isäänsä toisin kuin mihin tahansa papparaiseen, valittaahan vain, ”että minun täytyy olla tuommoisen tytär”! Blanche on kirjoittanut uuden ”kansallishupailun”, kylläkin kyntäen Böttigerin vasikalla. Se esitetään huomenna Stjernströmin lahjanäytäntönä, ja yleisö odottaa sitä uteliaana odottaen saavansa nähdä ja kuulla parodian Kaarle Juhanan hallituskauden riemujuhlaksi järjestetyistä teatteri-kansallis-huveista ja samalla koko juhlan naurettavassa valossa; Lindeberg kuitenkin ilmoitti juuri, ettei mitään vaaraa ole näköpiirissä. Kappaleen nimi on ”Hopeahäät”, ja pelkästään kohtelias suhtautuminen lihavaan rovastihahmoon on sen sisältönä, jota lisäksi kaunistavat monet Ruotsin eri maakuntien omintakeiset tanssit.

Huomenna sunnuntaina tapahtuu myös meidän kannaltamme vielä mielenkiintoisempi asia. Suomalaisten kansallisella seurakunnalla on silloin jälleen kokouspäivänsä. En kirjoita nyt enempää, ennen kuin olen ollut pitäjänkokouksessa, vaan aloitan silloin uuden kappaleen.

10.4.1843

Eilinen kokouspäivä sujui varsin hyvin. Kirkkoherra Bergvall selitti – kun kanslianeuvos Bohm oli ensin lukenut pitkän puheen (jota en kuullut, koska tulin kirkkoon myöhästyneenä) ja tunnettu nurkka-asianajaja Tiljander vastustanut häntä vielä pitemmällä ja älyttömämmällä ja sen jälkeen poissaolevat kirjallisin ja läsnäolijat suullisin puheenvuoroin ja äänestyksellä osaksi *kannattaneet* kanslianeuvoksen mielipidettä, että Kuninkaalliselta Majesteetilta olisi anottava vielä kolmatta *vaalisaarnaajaa*, ja osaksi vastustaneet tuollaista menettelyä – että hän konsistorin puolesta määräsi vaalin tapahtuvaksi kahden viikon kuluttua ja suoritti heti vaaliluettelon tarkistuksen. Kanslianeuvos pyysi valitusosoitusta, jonka kirkkoherra lupasi hänelle antaa, mutta selitti, ettei valitus voi olla perusteena pääasian eli itse vaalin lykkäämiselle. Kaikki näyttää siis kääntyvän kahden hakijan eduksi; ja voidaan toivoa, että Mellin saa kirkkoherran viran.

Olen nyt muuttanut osoitteeseen Repslagargatan 16, siis lähelle Haeggströmejä. Haeggström kävi äskettäin luonani kirjakaupassa ja kertoi sinulta terveisiä. Hän kertoi, että olit luvannut pyrkiä saamaan minulle selvityksen ja maksun Cedervallerin kirjakaupasta Viipurista. Kiitos, sydämellinen kiitos tästä avusta! Lähetän siksi tämän ohessa valtakirjan ja laskut sekä inventaarin, jonka herra Cedervaller on suorittanut viime vuoden kesäkuussa. Hänen samalta päivältä olevan laskunsa summa on, kuten näkyy, 73:44, ja rahat luvattiin antaa herra faktori Beckmanin välityksellä, mutta tähän mennessä niitä ei ole tullut. On itsestään selvää, että herra Cedervallerilla on oikeus vähentää 15 %:n provisio viimeisen laskun jälkeen kertyneestä myyntisummasta, mutta ei mitään provisiota laskun määrästä. (Mainitsen kuitenkin tämän, koska muuan valtakirjan saaja on joskus käsittänyt tuon asian väärin.) Lisäksi herra Cedervallerilla on oikeus lukea hyväkseen todisteelliset posti-, rahti- ja ilmoituskulut.

Viime kuun 29. päivänä, siis juuri muuton aikaan, vaimoni lahjoitti minulle pojan, joka tuli 2 kuukautta liian varhain maailmaan eikä jaksanut elää siinä kahta päivää kauemmin. Vaimoni on toipunut ja terve. Hän pyytää minua kertomaan sinulle sydämelliset terveiset. Minulla on myös rakkaita ja sydämellisiä terveisiä Gösseltä, Dahlqvistilta, Tollinilta, Holmbergilta, Köhler *** ei tiedä, että kirjoitan sinulle nyt, mistä syystä hän ei ole voinut kiljaista terveisiänsä. Köhler on maalannut minut kertaalleen, ja kaikkien mielestä muotokuva on erinomaisen onnistunut. Hän ei kuitenkaan ole itse tyytyväinen, vaan haluaa tehdä sen uudelleen.

Sain juuri kirjeen piispa Franzénilta. Hän on hyvin huolissaan Mellinistä ja suomalaisesta seurakunnasta. Nyt voin ilahduttaa häntä tuoreilla uutisilla siltä suunnalta.

Faktori Beckman on utelias sinun ”Avioliittojesi” lopusta. Hänellä on varattuna latojia, joiden kädet ovat valmiina poimimaan kirjakkeita kasteista, mutta tähyilevät turhaan käsikirjoituksen paikkaa, joka on yhä tyhjä.

Olen nyt sekä aloittanut että lopettanut kirjeeni muistutuksilla. Älä pahastu tästä! Haeggström kertoo meille, että sinulla on pöydälläsi useita keskeneräisiä käsikirjoituksia. Osa niistä lentää varmaan jonakin kauniina päivänä

alttiille ystävällesi ja veljellesi

K. R. Looströmille

PS Palkintoarpa ei tuonut, niin kuin varmaan jo olet sanomalehdistä nähnyt, mitään hyötyä omistajalleen numerosarjansa kätkössä.