H:gissä 2.9.1870

Suuriarvoinen Herra Kihlakunnantuomari.

Herra Kihlakunnantuomarin luvan perusteella poikani Henrik lähtee jälleen Ristiinaan.

Sallikaa minun vakuuttaa syvää kiitollisuuttani siitä, että hän on jo aiemmin saanut olla Herra Kihlakunnantuomarin hoivissa, ja hänen osakseen saamastaan erittäin suuresta ystävällisyydestä – samoin kuin siitä hyväntahtoisesta luvasta, jonka nojalla hän nyt jälleen saapuu sinne. Olen voinut vakuuttua siitä, että hän osaa itsekin arvostaa sekä Hra Kihlakunnantuomarin hänen opettamisekseen näkemää vaivaa että sitä isällistä ystävällisyyttä, jota hän on muuten saanut osakseen.

Tämän perusteella rohkenen toivoa, että hänen käyttäytymisensä on ollut kutakuinkin tyydyttävää, niin ettei Hra Kihlakunnantuomarin hänelle osoittama hyväntahtoisuus mene hukkaan, enkä ole jättänyt kehottelematta häntä todistamaan työssä ja toiminnassa, että tämä käsitys on oikea.

Pyydän myös, että saan lisätä kunnioittavan ja kiitollisen tervehdykseni Hra Kihlakunnantuomarin jalolle rouvalle – nöyrästi pyytäen, ettei hän suhtautuisi liian anteeksiantavaisesti poikaani, vaan ojentaisi häntä suopeasti silloin, kun hänen käyttäytymistaitonsa puutteet saattavat hyvinkin antaa siihen aihetta, ja olen vakuuttunut siitä, että hän ottaa nämä ojennukset vastaan asianmukaista tarkkaavaisuutta osoittaen ja toimii neuvotulla tavalla.

Erinomaisinta kunnioitustani ja aitoa ystävyyttäni vakuuttaen minulla on kunnia allekirjoittaa olevani

Suuriarvoisen Herra Kihlakunnantuomarin

nöyrin palvelija

Joh. Vilh. Snellman