Senaattori Snellman, jonka käsitykseen senaattori Knut Furuhjelm yhtyi, lausui seuraavaa: En katso aiheelliseksi kuormittaa pöytäkirjaa esitykseen liittyviä erityisiä määräyksiä koskevilla huomautuksilla. Mutta rohkenen alamaisimmin kiinnittää Hänen Majesteettinsa korkeaa huomiota siihen, että kyseisen kaltaista säännöstä ei voida toteuttaa, ellei siihen liittyen uudisteta köyhäinhoitoa koskevia säädöksiä.

On oikein ja kohtuullista, että väestö saa vapaasti muuttaa paikkakunnalta toiselle, ja että sellainen sallitaan myös laillista suojelusta vailla olevalle, joka näin voi helpommin hankkia toimeentulonsa ja nousta pois suojelusta vailla olevien luokasta. Mutta tällöin ei myöskään kunnalla tule olla oikeutta kieltää sen alueelle muuttavaa asettumasta siihen asumaan. Ja jotta sellaiselta kiellolta poistuisivat kaikki kohtuulliset perusteet, tulee toisaalta kuntien saada vakuudet siitä, että niiden alueelle muuttaneet eivät heitä kohdanneen sairauden seurauksena tai korkeaan ikään ehdittyään tai kadon sattuessa lankeaisi kunnan köyhäinhoidon rasitukseksi.

Kunnallisen lisäksi pitäisi siis olla yleinen köyhäinhoito, jota ylläpidettäisiin kuntien maksamilla avustuksilla ja jonka tarkoitus olisi korvata kunnille köyhäinhoitokustannukset, joiden harkinta osoittaa ylittävän kunnan velvollisuudet.

Rohkenen siis alamaisimmin esittää, että Hänen Majesteettinsa suvaitsisi armollisimmin määrätä laadittavaksi ehdotuksen sellaiseksi köyhäinhoidon uudistukseksi, että se voisi toimia yhdessä uusien suojelusta vailla olemista koskevien asetuksien kanssa, mikäli tämä saa Hänen Majesteettinsa armollisen vahvistuksen.