Minun ei pidä laajalla esipuheella väsyttää Herrojen kärsivällisyyttä. Haluaisin mainita vain muutaman sanan tulevasta luentosarjastamme. – Valitsen tähän tarkoitukseen vanhan teeman, jonka mukaan tieteessä ei ole kuninkaan tietä, joka takaisi, ettei meidän hankkeemme sisällä mitään vanhan opin kanssa ristiriitaista. Tämä vakaumus on meille sitäkin tarpeellisempi, kun varmasti myös meihin on tarttunut ajan itseensä tyytyväinen henki, joka syystä on herättänyt tyytymättömyyttä.

On mahdotonta haluta tieteissä ja etenkin filosofiassa tarttua tuloksiin kulkematta niiden saavuttamiseksi tieteen omaa tietä, koska tulos ei enää ole tulos, jos jätetään huomiotta toiminta, jonka tulos se on. Filosofiassa tämä on sitäkin suunnattomampi vaatimus, koska filosofiassa jokainen rengas on niin edellisten kuin seuraavien tulos. Kenenkään ei siksi tule pettyä odotuksissaan, jos emme edes yritä saavuttaa tällaista itsensä hävittävää tavoitetta.

Kun Hegelin järjestelmän kaltaisen järjestelmän esittäminen ja opiskeleminen sen nykyisessä muodossa vaatii vuosia, ja kun näin laaja oppijakso ei ole meille mahdollinen, meidän on ohitettava kaikki, mikä mahdollisesti voidaan jättää pois murtamatta yhteyksiä, ja samalla yritettävä saavuttaa jonkinlainen oivallus. Voimme verrata oppijaksoamme historiallisiin tai maantieteellisiin yleiskatsauksiin, joita käytetään opetuksen alussa, jotka eivät anna täydellistä elävää oivallusta, mutta jotka kuitenkin ovat tämän oivalluksen saavuttamisen perusta. Toivokaamme, että tällainen edeltävä oppijakso tulee olemaan meidän tieteellemme sitäkin sopivampi, kun meidän tieteessämme enemmän kuin missään muualla kaikki riippuu omista hengen ponnisteluista, ja tieteemme menettää tieteen luonteensa heti, kun tieto ei ole yhtä ihmisen sisimmän kasvun kanssa tai oikeammin sanottuna siitä lähtöisin.

Rohkenen siksi luvata kaksi asiaa ja tulen tekemään kaikkeni pitääkseni lupaukseni.

Ensiksi osoitan tavan, jolla Herrat mahdollisimman helposti ja menestyksen toivossa voivat jatkaa omia opintojaan. Toiseksi havainnollistan, että myös korkeimpien ja ihmiskunnalle tärkeimpien kysymysten ratkaiseminen ei ole mahdotonta.

Olkoon siksi meidän kaikkien omantunnon asianamme huolehtia, ettemme pidä pelkkää kehikkoa elävänä Jumaluuden kuvana, ettemme sekoita herätettyä toivetta toteutettuun toiveeseen, ettemme lopeta siihen, mistä meidän toden teolla pitäisi aloittaa.

Niinpä sillä, joka vähimmällä mahdollisella vaivalla haluaa kerätä lauseiden varaston voidakseen tilaisuuden tullen niillä loistaa tai täyttääkseen juuri ja juuri tentin vaatimukset samalla ostaen toimeentulonsa, hänellä ei täällä ole mitään saavutettavissa. Toivokaamme, ettei joukossamme ole ketään sellaista, vaan että elävä totuuden rakkaus lyhentää tiemme pituutta ja tasoittaa sen vaikeuksia.