Johanna Lovisa Snellmanilta

Editoitu teksti

Suomi

Elokuussa 1847

 

Oma rakkaani! 

 

Oletko Sinä ihan kokonaan unohtanut minut, olen niin huolissa, kun odotin varmuudella kirjettä viime postissa, mutta sinä halusit kai koetella minua, etkö usko että minua koetellaan kylliksi, kun minulla ei ole sinua, tänään se tuntuu erikoisen raskaalta, olen kuvitellut kaiken maailman kamalia onnettomuuksia mitä sinulle on voinut sattua, miten se sinun jalkasi laita on? Voi Luoja taivaassa varjele sinua, ettei mitään pahaa tapahtuisi, sen minä sanon joka aamu ja ilta rukouksessa.

Minä kiitän myös Jumalaa joka on lahjoittanut meille pikku Enkelin, hän tekee minut niin sanomattoman onnelliseksi, mitä olisi elämä ilman häntä meille kummallekaan. Ja silloin minä aina puristan hänet lujasti sydäntäni vasten. Pikku Hanna oli kipeä kokonaisen päivän, minä istuin koko päivän hänen luonaan tai paremminkin hoisin häntä sillä nyt hän oli jo pystyssä, vaikka itki ja ruikutti, minua niin sattui sydämmeen, että pyysin että Jumala mielluummin antaisi minun olla kipeänä. Mutta päivän päästä hän Luojan avulla tervehtyi, kipu johtui varmaan hampaista, koska yläleuan ikene oli kovin hellänä, älä säikähdä, sillä nyt hän on ihan yhtä terve ja iloinen ja kiltti kuin ennenkin.

Mitä tuumit että me olemme aina vaan Iisalmessa, mutta minä olen monta kertaa tuumminut matkaa ja jutellut Tädin kanssa, mutta Täti tahtoo ihan välttämättä pitää meidät täällä, ja kun minä huomasin että se on vilpitöntä, ja kun minä niin hyvin viihdyn täällä, niin aijon lähteä vasta ensi viikolla, ja koska se käy niin helposti, eikä tule mutkia niin menen Maaningan kautta, ja poikkean Schmidteillä sillä Eveline on paraillaan täällä, ja tahtoo välttämättä että me tulisimme.

Calle lukee Maisteri Hinritziuksen tykönä, ja matkustaa Sedän ja poikien kanssa Sunnuntaina kaupunkiin, Setä oli niin kiltti että tarjosi hänelle paikkaa vaunuissa.

Täällä käy kovasti väkeä. Muutoma päivä sitten kulkivat, Ahlqvist, Pallander, ja Aspelund tästä ohitse ja viipyi täällä päivän. Palander kyseli minulta milloin sinä tulet kotiin hän sanoi että ylioppilaille tulee sitten hauskaa, joku päivä ennen kuin sinä ajoit Helsingin kautta, ne olivat olleet sinua vastassa. Viime postissa minä kirjoitin Papalle, hän lähetti Josephinen kanssa viestin että tahtoi tietää miten pikkuinen jaksaa. Pappa on tavannut hänet Kelloneimissä, hän oli tulossa Kuusilahdesta, minne Annette ja tytöt jäivät. Muut ovat käyneet retkillä, mutta minä olen istunut Pikkuisen luona, ja silloin minä aina ajattelen sinua, että miten hauskaa sitten on vastaan ottaa sinut meidän kotiimme, minusta tulee sellainen kuin sinä kirjoitit. Luoja taivaassa auttaa, usko kun minä sanon että korkein kaipuuni on ylettää siihen, ja nähdä sinut sitten onnellisena ja tyytyväisenä, silloin sinä loukkasit minua kun et uskonut että minä oikeasti rakastan sinua, mutta älä ikänä epäile sitä, juuri tälläkin hetkellä minä tunnen miten sydämmeni sykkii kovaa sinulle ja miten hartaasti minä rakastan sinua, oma rakas Mieheni.

Odotan varmuudella kirjettä tämän illan postissa, mutta jollei sitä ole, niin mitä minä sitten ajattelen, vähän peloittaa ilta, mutta ethän sinä ole voinnut unohtaa paria riviä minulle, tai jollet sinä ole saanut minun kirjeitä, niin ajattelet varmaan että se on minun vikani ja maksat samalla mitalla. Mutta älä ikänä ajattele niin, sillä minä olen kirjoittanut joka viikko, aluksi ihan kaksi kertaa.

Oletko sinä kovin pahastunut? kun minun kirjeeni ei ole olleet ihan kunnollisia, mutta anna anteeksi oma Ukkoseni, minä en ymmärrä miten aina on ollutkin semmoinen kiire, ja olen hätäillyt, ja sitten aikonut kirjottaa uudestaan, mutta aina pelännyt ettei kirje sitten ehtisi. Kyllä minä huomaan kuinka paljon virheitä tässä tulee, ja kuinka nurin kurisia lauseet ovat, mutta minä en osaa, en minä löydä parempia sanoja ilmaisemaan, en koskaan osannut kuvitella, että todesta kirjoittaisin sinulle, mutta nyt minä olen voittanut häpeilyni, luulen että vastakin osaan paljastaa sinulle minun ajatukseni, kunhan sinä olet pitkämielinen minun kanssani, jos ne eivät ole ihan niin kuin pitäisi, opasta sinä minua rakkaani että niistä tulisi samanlaisia kuin sinun, yhtä hyviä ja jaloja. Sinun viimme kirjeesi oli niin erinomaisen hieno että itken vieläkin kun luen sitä, Anna anteeksi hyvä rakas Puoliso että olet niin paljon joutunut kärsimään minun takiani, kun muistelen niin ihan vavisuttaa, minä en ymmärrä miten olet jaksanut minun kanssani. Mutta hyvä isä Jumala taivaassa armahtaa minua, ja antaa voimia hyvittää virheeni, kumpa sinä vain voisit unohtaa kaikki, en minä sitä ilkeyttäni tehnyt, vaan tyhmyyttä ja lapsellisuutta, kun eihän minulla ollut Äitiä joka olisi varoittanut niin kuin monella muulla. en ymmärtänyt ennen kuin nyt, miten minun käytökseni satuttaisi sinua. Unohda oma Rakas Puoliso. Nyt tytöt tulivat juuri tähän enkä saa tätä pysymään koossa. Täti on niin sanomattoman kultainen. rakastavampaa ystävää minulla ei voi ollakaan.

Tätänykyä täällä on kuusi aivan nuorta tyttöä, nekin ovat niin tavattoman kilttejä minulle, etten kerta kaikkiaan voi olla pitämättä heistä kaikista.

Pikku Hanna makaa paraikaa kehdossa ja potkiskelee ja jokeltaa herttaisesti, On sinulla varmaan sitten tavattoman hauska, kun saat puristaa häntä sylissä, että hän voi nyt leikkiä sinun kanssasi niin kuin usein sanoit.

Näkemiin oma kultani Luoja varjelkoon ettei sinulle tapahdu mitään pahaa.

oma rakastava Vaimo

Jeanette.

 

PS Aijoin ohjata Hannan kättä mutta ei hän malta pidellä kynää. Calle lähettää sydämmellisiä terveisiä.

Täti ja Setä panevat myös terveisensä samoin kuin Nanny, ja muut tytöt.

 

 

Vertailu