Johanna Lovisa Snellmanilta

Editoitu teksti

Suomi

12.9.1856

 

Rakas Oma Mieheni! 

 

Luoja suokoon kauniin ilman, nyt klo on viisi ja vielä sankka sumu, Hanna lähtee klo 6, Rusthollari tahtoo niin, sillä hän sanoo että Hanna on kotona samaan aikaan illalla, ja olisi hyvin pahasta jos liha tulisi Lauantai iltana niin sitä ei kerittäisi suolata vaan se joutuisi seisomaan liian kauvan. Rusthollari antoi Annan hänestä hän oli parempi kuin kukaan muu, ja hauskempaahan Hannalla on hänen kanssaan. Anna varmaan myy lihan torilla. Eilen teurastettiin Fästiksen poika teki sen, ja oikein hyvin tekikin, eikä hän ottanut mitään vaivan palkkaa, minä vain kestitsin häntä. Lehmä oli hyvin laiha sillä oli vähän niin kuin märkää rinnan alla. Sisälmykset minä aijon suolata, ja verestä teen leipää, jota sitten voi keittää.

Neuvo nyt mitä minä teen porsaalle, kyllähän siitä tulisi komea sika, jos sen voisi pitää Jouluun asti, mutta pääsisikö se onnellisesti perille, niin sitä minä juuri pelkään.

Miten minä järjestän ajamisen muuten. Sarkaa en ole vielä saannut, mutta ehkä vielä saan, tai me ehdimme saada sitten kun olemme kotona Olisi kyllä hyvä jos lähettäisit sokeria.

Lapset ovat Luojan kiitos terveinä, Poju yskii vielä vähän. Pojat ikävöivät kovasti Hinrickiä, saa nähdä miten käy kun Hanna lähtee. Kuormaan mahtuu vähän lastia, minulla olisi kyllä ollut matka-arkku, mutta Rusthollari arveli että sillä olisi vaikea istua. Hanna lähtee oikein mielellään. Mitenkähän te voitte Luoja suokoon että olette kaikki terveinä.

Näkemiin kaivattu Puolisoni

Sinun Jeanette

 

 

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: