Johanna Lovisa Snellmanilta

Editoitu teksti

Suomi

22. ja 27.7.1847

 

Hellästi rakastettu ja kaivattu Puoliso! 

 

Hyvää päivää armaani, on ihana saada jutella sinun kanssasi, kun siitä on niin kauvan kun minä kirjoitin ja sain sinulta kirjeen, että jo rupesin pelkäämään, viimme Tiistaina odotin vuorenvarmana ja kun odotus meni mynkään, tulin hyvin surulliseksi ja ajattelin, kukaties hän ei enää muista Puolisoaan, joka on niin kaukana poissa, ja ajattelee sinua joka hetki, Mutta sitten ajattelin että kirje ei ehkä ole tullut perille vaan on Kuopiossa, ja nyt minulle tuli kova halu kirjoittaa vaikka kirjettä ei voi lähettää koska minulla ei ole osotetta ennen kuin saan sinun kirjeesi.

Niin me sitten pääsimme Luojan avulla Iisalmeen. Lähdimme Torstaina klo 9 aamulla ja samana päivänä klo 10 ip. olimme perillä. Minä ajoin yksipaikkaisilla ja Clara ja Carl kaksipaikkaisilla kieseillä jotka sain lainata Papalta.

Pappa saattoi meitä puolen matkaa kaikkien mäkien yli ja kun hän oli varma että matka sujuisi hyvin hän erosi meistä. Hanna oli oikein kiltti koko ajan, ja illan tullen hän nukkui hyvin minun takkini sisässä, matka meni hyvin, ja meidät otettiin erinomaisen hyvin vastaan, en varmaan koskaan unohda sitä ääretöntä hyvyyttä ja ystävyyttä, jota sekä Täti että Setä Frosterus minulle osottivat ja meille kaikille, luulen ettei koko maailmassa ole parempaa ihmistä kuin Täti, ketään josta voisi pitää enemmän, hän pitää sinusta niin kovasti ja ottaa usein puheeksi sinut, ja se on minusta oikein hauskaa, kun ajattelen sinua koko ajan, että on joku jolle puhua, Täti ylistää minun onneani ja tiedän että hän tekee sen vilpittömin sydämmin. Eikä minun onnestani mitään puutukaan kun vain tietäisin, että osaan tehdä sinut onnelliseksi, sehän olisi minulle koko elämä, sydämmeni sykkii pelkästä ajatuksestakin, minä pidän sinusta niin kamalasti minä rakastan sinua, koko maailmassa ei ole ketään jota voisin rakastaa niin kuin sinua, niin, ja meidän pikkuista.

Täällä on niin rauhaisaa ja hiljaista, Täti on laittanut kuntoon pienen vinttikamarin meitä varten, sen jossa tytöt asuivat viimme kesänä, ja minä olen siitä iloinen, koska me olemme ihan omissa oloissamme, mutta päiväsaikaan kun pikkuinen on hereillä, hän on aina alhaalla meidän kanssa.

Täti pitää pikkuisesta niin kovin että ottaa aina vähän väliä hänet syliinsä ja tanssii ja leikkii hänen kanssaan, hän on jo monta kertaa sanonut että hänen tulee pikkuista kovin ikävä kun me lähdemme pois. Täti arvelee että jos Jumala lahjottaisi hänelle lapsen hän saisi pelätä että hemmottelee sen pilalle, koska hän rakastaisi sitä niin, ettei raaskisi kurittaa sitä. Minulla on oikein mukava uutinen kerrottavana, joka tekee sinut varmaan iloiseksi ja helpottaa surun hetkiä. Eilen oli Pikkuisen ja minun nimi päivä, ja kun me olimme pukeneet päällemme, ja menneet alas toivottamaan Hyvänhuomenen, minä huomasin pikkuisen suussa alaleuassa pienen hampaan, joka teki minut sanomattoman iloiseksi, varsinkin sentakia että hän oli kokoajan yhtä tyytyväinen ja iloinen kuin ennenkin, minä heti ajattelin, miten hauskaa on kertoa siitä sinulle, otin sitten teelusikan ja menin alas ja annoin heidän kuulla miten pikku hammas kilahti, kun panin lusikan hänen suuhunsa, muut olivat yhtä iloisia kuin minä.

Täti sanoi ettei hän päästä meitä lähtemään täältä ennen kuin syksyllä. Minä en tiedä mitä tehdä, olen niin kiintynyt häneen, ja tahtoisin tehdä kaiken minkä voin, edes pieneksi vastapalveluksi.

Luoja suokoon että hän vaikuttaisi minuun niin että voisin tulla yhtä huolehtivaiseksi ja ajattelevaiseksi kuin hän, sillä kaikessa näkyy hänen hyvyytensä, tehdä muut iloiseksi, ja kun se joskus hänelle onnistuu hän kuvaa iloaan siitä kyynelet silmissä.

En tiedä voinko ottaa sen kutsun vastaan, ehkä ei olisi oikein käyttää Tädin hyvyyttä väärin, ja viipyä täälä koko kesä, vaivoina, Hyvin vaikea minun kyllä on lähteä täältä, sillä minun ei ole helppo löytää toista noin vilpitöntä ihmistä. Näkemiin nyt oma rakas Puoliso.

 

27.7.1847

Iloni on sanoinkuvaamaton kun sain tänään sinut kirjeesi jota odotin vasta illalla, mutta Lennart Forsten matkusti sattumalta Kajaaniin, ja sanoi käyneensä ensin postissa, ja ottaneensa minun kirjeeni joka oli sunnuntaina saapunut Kuopioon. Kun luin sinun kirjeesi alun, huomasin että et ollut saanut minun kirjettäni. Minulle tuli paha mieli mutta otin siitä selvää. Erehdys minkä takia kirje myöhemmin tuli Riikaan selviää Hampurissa jossa saat minun kirjeeni. Mutta älä luule että olen ollut välinpitämätön koska muistan sinua joka hetki syvästi kaivaten. Kirjoitat että minä unohdan helposti, mutta minä en usko että voisin elää niin kauan että unohtaisin sinut. Olet Carlin takia huolissasi, mutta hän voi hyvin, ja on ollut myös hyvin kiltti, varsinkin täälä, kukaan ei sano hänestä pahaa sanaa, hän on kuulemma lukenut kunnolla iltarukouksensa, ja minä uskon häntä, koska hän sanoi sen niin tosissaan. Olin juuri juttelemassa sekä Sedän että Hindriziuksen kanssa ja Sedän mielestä olisi paljon parempi jos hän saisi lukea Hindriziuksen kanssa, ja samalla asua maalla. Maist. Hindrizius vaikutti tyytyväiseltä ja sanoi lukevansa hänen kanssaan oikein mielellään. Minäkin olen oikein tyytyväinen siitä koska Georg on oikein kelpo poika, ja Carlille tekee hyvää seurustella hänen kanssaan, hän on jo pari päivää sitten aloittanut lukemisensa, ja on hyvin sinnikäs, vaikka sinä pyysit häntä aloittamaan pari viikkoa ennen kuin koulu alkaa.

Mamselli Frosterus on paraikaa täällä, ja viihdyttää meitä joka päivä musiikilla minä pidän hänestäkin kovasti, en tiedä mistä se johtuu mutta minusta kaikki ihmiset ovat niin tavattoman hyviä, ja kaikesta huolimatta minä en ole todella iloinen, en tiedä mitä tehdä että osoittaisin miten todella kiitollinen olen. Muistan kovin usein Topeliuksen. Minä en oikein ymmärtänyt sinua kerro, mitä hän sanoi minusta, jotta tietäisin mitä pitää varoa en tahtoisi loukata sinua. Ole vilpitön Rakas Puoliso pyydän hartaasti. Aion lähettää tämän kirjeen Oulun Postiljoonin kanssa, jotta saan sen nopeasti Postiin. Ja Setä Frosterus oli kiltti ja lupasi panna sen samaan kirjeeseen jonka hän kirjoittaa Postimestarille, varmuuden vuoksi.

Taas uusi ilo, se että pikkuisella on toinen pikku hammas, jonka minä huomasin tänään, Voi kumpa näkisit hänet, et varmaan tuntisi häntä, kun hän on jo niin viisas ja pulskistuu päivä päivältä, hän tuntee minut, ja ojentaa pikku kätösensä kun näkee minut jo kaukaa. Täti on myös suuri suosikki. Vielä hän ei ole unohtanut sanoa Pappa, hän toistaa sitä joka päivä, mutta Mammaa hän ei osaa vielä sanoa, mutta toivon että hän oppii sen ihan pian, hän on hyvin vankka, ja ottaa jo tukea pikku jaloillaan, mutta älä pelkää että minä antaisin hänen seistä liikaa – päinvastoin varon sitä visusti.

Kun sinä nyt tulet Hampuriin, niin älä ihmettele, että saat kaksi kirjettä samalta päivämäärältä kun minä erehdyin ja kirjoitin 15. enkä 10:s anna anteeksi kulta rakas että hätiköin niin kamalasti, ja sitten viime kirjeeni, jonka kanssa minulla oli semmoinen kiire, kun hevoset oli jo valjastettu kun kirjoitin sen, mutta en halunnut laiminlyödä koska muistin mitä sinä sanoit, ja itsekin halusin niin kovasti. Mutta nyt kun tiedän, tervehdin sinua useasti, kun enhän minä ennen tiennyt mihin osotteeseen kirjeet lähetän. Kulta Rakas älä välitä virheistä, vaan ole lempeä muista että minä en ole saanut oppia, vaan olen itse miettinyt vähän.

Näen kirjeestäsi että sinä tosiaan pidät minusta Luoja taivaassa auta että pystyn ansaitsemaan sinun rakkautesi, kaikki rivisi todistavat miten armeliaasti sinä tuomitset minua, joka olen aiheuttanut niin paljon huolta sinulle, minä puhun vilpittömin ja liikuttunein sydämmin, minä lupaan yrittää tulla sellaiseksi, tiedän miten onnellinen sitten olisin, eikä niin kuin nyt, koska minut valtaa useasti sellainen levottomuus että oikein kärsin siitä ja on vain pyrittävä päämäärään; että tulla juuri sellaiseksi kuin sinä kirjoitit. Huomaan että kirjoitin kamalan epäselvästi mutta sinä varmaan ymmärrät silti. Minä istun ullakolla, tässä on pieni pöytä ja tuoli; alhaalta kuuluu musiikkia, välillä on mukava olla yksin; minä unohdan koko maailman ja olen sinun luonasi oma rakkaani on tämä juhlallista ne laulavat virttä minä sulan kyyneliin, voi kun saisi kiivetä syliisi ja levätä sinun rintaasi vasten.

Täti ja Setä Frosterus lähettävät sydämmellisiä terveisiä. ja Nannykin sanoi että hän ajattelee sinua usein hän varmaan pitää kovasti ***.

Carl lähettää terveisiä ja hän lupasi lukea kiltisti Georgin kanssa. Näkemiin kulta rakas Älä unohda ajatella sitä joka ajattelee sinua aina

Jeanette.

 

 

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: