24.8.1850

Oma Kaivattu Puolisoni! 

Hyvää huomenta, Luoja suokoon sinulle terveyttä. Jos nyt aloitan valituksilla, suuresta ikävästäni, olla yksin ilman Sinua, ja suuresta huolesta, jota tunnen pikkuisistamme, et ehkä usko, mutta vilpittömästi sanoen, minä en saa rauhaa ennen kuin sinä olet luonamme. Eilen illalla levottomuuteni oli oikein suuri, olisin mieluusti valvonut ja kirjoittanut Sinulle, mutta oli niin kamalaa istua yksin.

Lapset ovat terveinä, paitsi, Henrick, entisellään, viimmeinen poski hammas ei ole vielä puhjennut, mutta näyttää että se tulee ihan kohta esiin. Minä olen edelleen voidellut hänen vatsaansa aamuin ja illoin, ja hän ottaa yhä samaa mikstuuraa, tähän asti minusta ei ole ollut tarpeen kysyä Tri Pippingiltä, kun hänellä ei ole kovin usein vastaanottoa, vaikka vatsa on huonona, mutta jos se jatkuu, minun täytyy kai vaivata häntä. Näyttää että lapsetkin kaipaavat Sinua Napu hyppää usein sinun huoneessasi etsimässä Sinua, ja kun sinua ei ole, hän aina huudahtaa Voijjoi.

Callen kurkku taitaa olla paranemassa, hän ei ole melkein yhtään käheä enään. Päivä lähtösi jälkeen lähetin hänet Pippingin luo, ja hän sai vastaukseksi, että hänen pitää pysytellä sisällä, eikä hän ole ollutkaan muualla, kuin Nervanderin luona. Minusta Calle on lukenut ahkerasti, hänellä on tänäin tutkinto, hän on oikein siivon ja hienon näköinen.

Osotteeni kanssa kävi surkeasti, minä jätin sen pöydälle sinun huoneeseesi. Se mies joka käy täällä aina Torstaisin ja Maanantaisin, varmaan otti paperilapun ja kuivasi sillä kynänsä sillä kun minä tulin merkitsemään muistiin kirjoituksen kirjeestäsi se oli hävinnyt, nyt minulla on uusi.

Aijon kirjoittaa Sinulle aina Maanantaisin ja Lauvantaisin. Näkemiin rakas Mieheni, Tule, Tule pian niiden luo jotka kaipaavat Sinua yötä päivää

Sinun

Jeanette