Johanna Lovisa Snellmanilta

Editoitu teksti

Suomi

Kuopio 29.11.1849

 

Rakas Puoliso! 

 

Aika lailla minä hämmästyin ja säikähdin viimme kirjeestäsi. Odotin sinua itseäsi ja sainkin kirjeen sen sijasta.

Minulla oli kaikki valmiina, sinun kamarissasi oli kuten ennen pöytälevy auki, kirjoitusvehkeet ja muut tarvikkeet. Mutta kai se silti oli paras että viivyit, sillä hankala sinun olisi ollut, ajaa jääkelillä; ja ehkä sinä nyt voit ottaa Rouva Borgströmin Tytön kyytiin, jos sinulla vielä on katettu reki, mutta tee nyt toki ihan miten sinulle paraiten sopii. Lapset ovat terveinä, Hanna oli äsken, ja sinä pikku hetkenä kun lähdin kirjoituspöydän luota, sottasi musteella kirjeen joka oli sinulle, niin että oli pakko kirjottaa uusi kirje. Pikku Poju alkaa seistä jo tukevasti jaloillaan, uskaltaa jo mennä vähän matkaa omin päin. Callen kanssa on kuten ennenkin, Therman sanoi kyllä että hän on vähän laiskotellut, mutta minusta hän on nyt kyllä lukenut. Luulen että se on paljon Henritzien vika, hän ei ehkä ole ymmärtänyt kerrata. Täälä kotona, hän on ollut oikein kiltti. Pelottaa että sinä ehkä syytät minua että olen tuhlannut paljon rahaa, koska otin Papalta 15. Hopea Ruplaa. Ei huusholliin niin paljon ole mennyt, mutta minä hankin lapsille vaatteita ja muuta tarvetta, niin että nyt ei pitkiin aikoihin tarvitse huolehtia heidän varusteista. Mitä en löytänyt niin Callelle Kolttukangasta, jos saisit jotain puolivillaa, pari kyynärää, ota niin paksua kuin vain löydät. Lapset eivät tarvitse mitään. Jos vaikka Herra lahjoittaa meille yhden lapsen lisää, niin kuin toivomme niin siinäkin suhteessa kaikki on kunnossa. Älä nyt ole pahoillasi, sydäntäni viiltää jo kun ajattelenkin sitä.

Lauvantaina kirjoitan vielä kirjeen, niin kuin toivoit. Näkemiin nyt rakas Puoliso Luoja suokoon sinulle pelkkää hyvää.

Sinun Jeanette.

 

 

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: