Johanna Lovisa Snellmanilta

Editoitu teksti

Suomi

Kuopio 19.11.1849

 

Rakas Mieheni! 

 

Kirjoitan nyt tämän kirjeen, mutta en ole varma tavoittaako se sinua enään. Ajattelin kesää kun sinun matkasi viivästyi, ja jouduit niin monta päivää odottamaan kirjeitä, nyt jos ehdit lähteä, voi kirjeen saada, kun me tulemme.

Muistitko mikä päivä meillä oli eilen. Minä ajattelin sinua niin, ja kiitin Jumalaa joka on antanut meidän elää neljä vuotta yhdessä, tällä lailla ilman suruja. Lapset on olleet terveinä, ja mekin olemme myös olleet kovin onnellisia. Luoja suokoon että se jatkuisi. Välistä minä kyllä olen vähän huolissa kun ajattelen, talvea, Luoja antakoon meidän päästä onnellisesti sen yli. Mutta älä luule että minä marisen, olen niin kiitollinen ja onnellinen, siitä suuresta armosta jonka Jumala on minulle suonut. Varsinkin nyt kun tunsin että tosiaan olen niin onnellinen, jo viikko ennen kuin sinä läksit minulla oli niitä tuntemuksia, mutta se on nyt voimistunut. Sopiikohan sinusta kirjottaa siitä, mutta pelkään että en sitten kehtaa puhua siitä. On minua jo pitkään vaivannut, kun tuntui että en ollut varma oliko asia tosiaan niin; tai että jos se oli joku sairaus, josta olen kuullut. Voi kun ilahduttaisit minua huommena kirjeellä, se olisi hauskaa. Odotan vielä tietää minä päivänä sinä tulet. Sitten minä ja lapset istumme rivissä odottamassa sinua.

Lapset on terveitä, saas nähdä tunteeko pikku Poju sinua, yksi Hanna odottaa jo kärsimättömästi hyvää Helsingistä. Rouva Aminoff oli juuri täälä, ja pyysi minua, hyväntahtoisesti pyytämään, että sinä hankkisit hänelle silmälasit. Lähetän listan jossa hän kirjoitti ikänsä, ja muuta tarpeellista, että niistä tulee sopivat, hän pyysi saada niihin teräs sangat, ja kotelo myös. Rahoja oli vaikea lähettää, pitäisi silloin laittaa kirjattu kirje.

Jos sinä mahdollisesti voisit vaihtaa rekeä Porvoossa, niin saisit sieltä matkatoverin. Sillä tulisi suuri ilo Rouva Borgströmillä on Porvoossa tytär, jonkun tutun luona jota minä en nyt muista; mutta Runeberg varmaan tietää. Jos vaan voisit, toisit hänet mukana tänne, Äiti kaipaisi häntä kotiin, mutta hänellä ei ole varaa kyytiin.

Pahalta tuntuu näin pyytää sinua että tuot hänet. Mutta on se sääli että Äiti ei voi kasvattaa lastaan, koska hänellä ei ole rahaa tuoda häntä tänne. Jos vaikka puhuisit Runebergin kanssa, jos hän tästä lähin voisi järjestää että joku huolehtisi, että hänet tuodaan tänne.

Pappakin pyysi, kirjottamaan Sinulle, että ostaisit Paloviinamitan. Ole nyt varovainen Rakas Puolisoni, olen kuullut että tämän välin matka on kovin vaarallinen, älä matkusta illalla myöhään, eikä varsinkaan öisin, muuten sinun kimppuusi voidaan hyökätä.

Näkemiin, Luoja saattakoon sinut onnellisesti kotiin, sitä rukoilee ja toivoo

sinun oma Jeanette.

 

Pitää viellä kirjoittaa pari sanaa, Hannan ilosta, kun hän aamusella heräsi, hän sai tuskin silmänsä auki, ennen kun kerroin että sinulta oli tullut kirje, ja että lähetit hänelle pienen harson, hän huusi silmät vielä kiinni, onko Pappa kotona jo, mutta kun minä selitin että sinä vain kirjoitit, hän oli silti tyytyväinen, mutta sanoi sitten että hän tattoo Papan ja Kallen lua. Kiitos Hatusta ja harsosta, sydämmellinen kiitos.

 

 

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: