17.11.1849
Rakas Puoliso!
Nyt minulta meni ohi Maanantai, jolloin olin luvannut kirjottaa sinulle, et sinä varmaan huolestunut. Me olemme kaikki Luojan kiitos olleet terveinä. Minua esti Eveline, joka istui täälä aamusta iltaan saakka, ja laittoi Joululahjoja. Sitten minä kyllä kirjoitin sinulle kirjeen, mutta sitä ei huolittu, koska se tuli muutamaa minuuttia liian myöhään.
Kiitos, Rakas Mieheni, rakastavasta kirjeestäsi, siitä tuli niin kuvaamaton ilo, niin kuin kaikista muistakin kirjeistä. Sinä kirjoitat maanantaina, että tulet parin viikon päästä, niin muodoin ensi maanantaista vielä viikon. Silloin minäkin toivottavasti saan kaiken valmiiksi matkaa varten, usko pois että siinä on ollut työtä, että saa lapset kuntoon, ja kaikkea muutakin pientä, minua, ja taloa varten. Vähän sinun lähtösi jälkeen sattui ikävä tapaus, Papan luona, kuten tiedät että Rouva ja Eva eivät ole väleissä, niin Eva keksi taas valehdella jotain, juttuja Rouvasta, jotka luullakseni ovat perättömiä. Rouva tuli kuitenkin tänne ja valitti Evasta, ja sanoi ettei voi enää jäädä sinne, jollei Evaa panna pois. Minä menin heti sinne, mutta en mahtanut mitään, koska Eva jäi, se oli Papan tahto. Rouva tuli sitten tänne ja pyysi kovasti, että minä antaisin hänen asua täälä kunnes hän saisi järjestettyä, minne voisi mennä. Niin sattuikin että minun piti juuri aloittaa niiden peittojen kanssa, ja Rouva on nyt ollut täällä auttamassa. Mitä siitä ajattelet. En minä oikein voinut muutakaan tehdä.
Nyt Rouva Bygdén on toivonut häntä sinne, ja myöhemmin voi käydä että hän menee Tigerstedteille, huushollerskaksi.
Minä en nykyjään ole melkein koskaan käynyt kotona, paitsi papan omalla puolella. On vaikea mennä Tyttöjen puolelle, kaikki on niin vierasta ja kummaa. Nyt siellä on taas huushollerska Tigerstedteiltä. Sinä olit huolissasi Callen vaatteista. Minä sain ostettua hänelle harmaata sarkkaa ja ne ovat jo valmiit. Saappaitakin on, ja molemmat vanhat ovat vielä ihan ehjät. Calle on viihtynyt kotona oikein hyvin, ei ole käynyt paljon ulkona, paitsi milloin me käymme, hän tulee aina mukaan.
Hanna on kiltti ja reipas, ja pikku Pojuakaan en voi muuta kuin kehua, hän ei vielä uskalla juoksennella omin päin. Niin että minä vähän pelkään, ettei hän kovin nopeasti juokse kun sinä tulet.
Carolina aloittaa koulun käynnin vasta Maanantaina, hänen Äitinsä kävi täälä ja aikoi ensin puhua Rouva Schömanille, että saisi hänet sinne mutta kun hän ei voinut luvata opettaa häntä enempää kuin tämän lukukauden, niin hänen piti tyytyä laittamaan hänet suomalaiseen kouluun. Hän näköjään toivoi että me voisimme pitää hänet, niin kauvan kuin olemme täällä. Ja kun me jo olemme pitäneet häntä näin kauan, niin minusta oli vaikea sanoa suoraan että hänen pitäisi mennä. Nyt meille kaikille tulee hauska päivä kun saamme halata Sinua, meidän kaikkien iloa, Luoja suokoon että pääsisit, onnellisesti kotiin, täällä maa on ihan jäässä, mutta lunta ei vielä tarpeeksi että voisi ajaa reellä, mutta siiheksi kun tulet voi käydä ettet pääse pyörillä perille asti.
Täällä sattui surullinen kuolemantapaus, Rouva Strålman joka Sunnuntaina aamupäivällä erkani maallisesta. Lapset on vielä niin pieniä etteivät ymmärrä surra, häneltä jäi kolme pientä lasta. Samana aamupäivänä kuoli kaksi Rouvaa, joita minä en tunne kuin nimeltä.
Näkemiin nyt rakas Mieheni, vielä Maanantaina kirjotan yhden kirjeen sitten en varmaan enää kerkiä.
Oma Jeanettesi.
