14.8.1847

Oma rakastettu, pieni, hyvä, ihana Puolisoni! 

Jumala taivaassa siunatkoon Sinua ja palkitkoon Sinua siitä sanomattomasta ilosta, jonka minulle lahjoitit! Sydämeni pohjasta minä rukoilen puolestasi, siunaan Sinua, kiitän Sinua, Oma Puolisoni, oma rakkaani. Niin, kiitos, kiitos Sinä pieni ihanaiseni, kiitos kirjeistäsi, niistä kovin kaivatuista, kovin rakkaista. Jos Sinä olisit nähnyt minun iloni, kun otin ne vastaan, miten huuleni värjyivät, ja, kun olin päässyt kamariin, puhkesin äänekkäisiin nyyhkytyksiin, mitkä hetkiseksi estivät minua avaamasta kirjeitä ja lukemasta niitä; jos olisit nähnyt, miten sitten luin ne äänettä kyynelehtien ensimmäistä kertaa, toista kertaa hymyillen välillä iloisesti, miten ensimmäinen tekoni tänne tullessa, oli lukea ne taas, miten yöllä klo 1 palattuani kutsuilta luin ne neljännen kerran ja nyt klo 6 ½ olen taas levittänyt ne eteeni – jos olisit ollut todistamassa tätä kaikkea, niin ymmärtäisit, miten minä rakastan ja kaipaan koko sielustani, ja miten kalliita minulle ovat Sinun pikku rivisi, miten kallis Sinä itse ja jokainen todistus Sinun rakkaudestasi minulle ovat.

Ja miten hellästi ja hyvin Sinä kirjoitatkaan! Ja niin kiltisti ja ymmärtäväisesti ja hyvin ja kauniisti! Aivan niin, oma pieni kulta Vaimoni, kirjoita aina, puhu aina ja toimi kauniin sydämesi mukaan, totta ja vilpittömästi. Ethän vain anna sydämesi olla kylmä, äläkä kätke sen lämpöä, kun sitä on. Totta puhutaan sydämen sivistyksestä, valosta ja nopeasta katseesta elämän kaikissa käänteissä, joka ei kumpua järjestä eikä harkinnasta, vaan rakastavan sydämen todellisesta tunteesta kaikkea totuudellista ja jaloa kohtaan. Tätä sivistystä minun pikku Vaimollani on jos kellään. Ja juuri tämän avulla Sinä, oma rakkaani, pystyt noin kauniisiin ja hyvin kirjoitettuihin kirjeisiin. Suo anteeksi oma Hyvä Ihanaiseni; mutta miten minä voin muutoin kuin hämmästyen lukea, mitä Sinä kirjoitat? Miten minä olisin voinut tietää, että Rakkaallani on noin hyviä ja kauniita ajatuksia ja aikeita, että Sinä tunnet noin lämpimästi ja osaat noin kauniisti ilmaista, mitä tunnet? Sinähän olet aina kätkenyt minulta ajatuksesi ja tunteesi. – Rakas pikkuiseni, miksi? – Ja onkin niin ihmeellistä, että Sinun monissa kohdin noin todella kauniit kirjeesi, jotka todistavat kovin jaloista ja lämpimistä tunteista – että ne yllättivät minut iloisesti. Mutta lisäksi tämä niiden sisältö moninkertaisti minun iloni ja, usko pois rakkaani, se vaikutelma, jonka niistä sain, ei tule katoamaan tulevaisuudessa, eikä minun luottamukseni siihen ja oman elämäni onneen.

Mutta nyt en silkkaa iloani pääse kertomukseen noista rakkaista kirjeistä. Turhaan odotin eilen klo 9, että asuinpaikkani palvelija toisi minulle kirjeen. Klo 11 menin varmuuden vuoksi Postiin, kuulostelemaan, koska uusi posti oli jo silloin tullut. Palasin sieltä tyhjin käsin ja surullisena. Sitten menin vielä kerran Meusel & Comp[agnie]hen, kauppataloon, jonne Längmanin Hampurin asiamies toimittaisi kirjeensä. Ja kuvittele, oma pikkuiseni, millaisin silmin näin Kirjanpitäjän ottavan esiin kokonaisen nipun, Sinun kaikki neljä kirjettäsi. Sydämeni jyskytti ilosta, ja silti minun oli vaikea pidätellä kyyneleitä. Minulle oli niin ylen ihanaa, että olit kirjoittanut, ja vielä niin monta kirjettä. Kotimatkalla pelkäsin vain hivenen että jokin niistä olisi joltakulta muulta – mutta en sentään uskonut sitä. Ja ne kaikki olivat Sinulta, ja Sinä olit ajatellut minua niin usein, ja kirjeet olivat niin kauniita, niin kauniita ja niin hyviä, helliä! Rakas, rakas hyvä ihanaiseni, en koskaan, koskaan unohda näitä hetkiä ja sitä kiitollisuutta, jota sydämeni nyt on tulvillaan.

Klo 1 ip. lähdin Dresdenistä. Pääsin jo kertomaan isännälleni, miten onnellinen olin. Hänhän oli huomannut huolestuneisuuteni niinä päivinä, kun odotin kirjeitä. Sieltä menin kirjakauppiaalle ja sitten Professori Brockhausin luo, sen samaisen jonka H. Kellgren tunsi niin hyvin. Hänen rouvalleen, joka on sekä ymmärtäväinen että hyväsydäminen naisihminen, minä sain oikein kerskailla iloani ja onneani. Siellä oli myös eräs kuuluisa dame, rouva Laube, ja kun syntyi keskustelua naisten kirjeenkirjoittamisesta, sain jälleen kerskailla Sinun kirjeilläsi. Rouva Brockhaus tunsi minut ennalta Kellgrenin kuvauksista. Hän tiesi myös, että sinä olet vielä aivan lapsi. Sen hauskempaa oli keskustella hänen kanssaan Sinusta.

Ajatuksesi Pikkuisen tulevaisuudesta ovat toistuvasti nostaneet ilon kyyneleet silmiini. Ja lisäksi olen saanut hymyillä makeasti sille, että hän on Sinusta niin kaunis. Ja myös päätöksesi lukea ja opiskella on tuottanut minulle suurta iloa. Ajattelepa vain sitä, Rakkaani, että kaiken, mitä teet oman sielusi rakennukseksi, teet meidän lapsukaisemme hyväksi. Sinulta hänen sielunsa saa enimmät eväänsä. Hänessä on Sinun sielusi, ovat sinun tunteesi ja ajatuksesi ja tekosi jatkava elämäänsä. Ihminen valmistaa omaa kuolemattomuuttaan lastensa henkisen kasvatuksen kautta. Hyvä Jumala, miten suuri se vastuu onkaan; ja miten sen tulisikaan velvoittaa meitä karttamaan kaikkea, mikä on epäjaloa, ja kokoamaan kaikkea, mikä voi jalostaa mieltä ja muodostaa totisen onnen. Kun tämän voi jättää perinnöksi lapselleen, on valmistanut sille onnellisen tulevaisuuden. Ajattele vain, miten paljon surua ja kurjuutta maailmassa on, ja miten tärkeää siksi on, että ihminen kantaa sisimmässään omaa onnen maataan. Ja vielä tärkeämpää, koska hengen jalostus, rakkaus Jumalaan ja hyvyyteen ovat hänen tehtävänsä.

Voit uskoa että Sinun hellät sanasi minulle tekivät minut onnelliseksi. Juuri niitä minä jo olen lukenut monen moneen kertaan. Viimeinen kirje taitaa olla jo kuukauden vanha; mutta on niin rauhoittavaa tietää, että Sinä ja lapsi olitte silloin iloisia ja terveitä. Kun tapaat Papan, kiitä häntä sydämen pohjasta Hänen hyvyydestään saattaa Teitä matkalla. Teillä on varmaan Iisalmessa hyvä olla. Esitä nöyrät kiitokseni Tohtorille ja Tohtorinnalle. Sano, että tiedän, ettei teillä missään voisi olla onnellisempaa. Suutele myös Callea puolestani, kun tulet kotiin, ja sano hänelle, että aion olla hänelle lempeä Isä ja iloitsen kovasti jälleennäkemisestä, jos saan kuulla, että hän on jatkossakin ollut kiltti ja ahkera. Suutele Pikkuista, meidän rakasta pikkuruistamme, joka päivä puolestani. Sitä kohtaa kirjeestä, jota pieni pulumme on suudellut, en onnistunut löytämään; mutta olen itse suudellut tuota ihanaa kirjettä niin monta kertaa, että olen varmaan sipaissut sitäkin kohtaa jota hänen pikku huulensa koskettivat.

Jatkan nyt matkaani aivan toisissa tunnelmissa. Ja vaikka mieluusti palaisin täältä, olen nyt vähän rauhallisempi ja halukkaampi kokoamaan sellaista, mikä voi olla minulle hyödyksi. Viime viikkojen levottomuus on toki hiukan haitannut terveyttäni; mutta tunnen, että se taas paranee.

Kirjoitan Frankfurtista parin päivän kuluttua ja kuvaan matkaa Berliinistä. Sitten saan Brüsselissä (Bruxelles) taas pari pikku kirjettä rakkaalta Vaimoltani ja vastaan niihin heti. Siinä ja seuraavissa kirjeissä *F* tarkoittaa paikkaa, jossa H. K. nyt oleskelee. Sinne sinun ei pidä kirjoittaa, ei myöskään asettaa paikkojen nimeä kirjeisiisi.

Paras osoittaa kirjeet Tukholmaan:

Osoite Hra K. L. Looströmin Kirjakauppa.

niin saan ne pikaisemmin ja varmemmin.

Minun on tänään jatkettava kiireesti matkaa, kunhan olen ostanut pari kirjaa, joiden joukossa Planchverk Sinulle, Callelle ja Pikkuiselle, ja järjestänyt niiden postituksen.

Kaitselmus Teitä varjelkoon, rakkaimpani. Elä rauhassa ja ilossa, oma pikku Puolisoni, ja ajattele minua toisinaan lievästi kaivaten. Pari viikkoa kuluu nopeasti, ja olen taas luonanne ja voin sanoa Sinulle, kuinka muuttumattomasti, kuinka uskollisesti tahdon olla Sinun kiitollinen, hellästi rakastava puolisosi. Näkemiin! Näkemiin! oma ihana, hyvä Enkelini! Kiitos Kiitos siitä sielunrauhasta, jonka vallassa kirjoitan tätä. Jumala Sinua palkitkoon! Näkemiin! Sinun, Sinun oma uskollinen, hellän harras

J. V. S:n

PS Koskien Minan jäämistä, en tiedä mitä sanoa. Hankalaa on ottaa uusi, joka ei osaa mitään eikä tunne talon tapoja. Mina on ollut uskollinen ja ahkera. Ehkä Sinä rakas voit hyväntahtoisuudella voittaa hänen vastahakoisuutensa. Tee kuitenkin tässä suhteessa kuten tahdot. Uskollinen palvelija on mittaamaton aarre. Vanha palvelija tuo taloon rauhan.