Johanna Lovisa Snellmanille

Editoitu teksti

Suomi

Riika 29.8.1850

 

Rakas Vaimoni! 

 

Minulla on paljon syytä kiittää Jumalaa tästä ilosta, että saan kirjoittaa Sinulle, kun olen vastaanottanut hellän kirjeesi, ja pystyn vastaamaan siihen tuottamatta Sinulle huolta.

Voimakas myrsky 21. päivänä viivytti Pietarista lähtevää höyrylaivaa, jolla minun oli määrä matkustaa Riikaan, kokonaisella päivällä, joten pääsin lähtemään Tallinnan satamasta vasta perjantaina klo 10 ap. Lauantaina klo 3 ip. saavuimme tänne, matkasään oltua joltisenkin tuulinen.

Jo kotona tunsin vatsani sekaiseksi, ja kärsin hiukkasen Tallinnassa, mutta toistaiseksi vältin pahimman. Heti kun pääsin tänne sairastuin todella, niin että vasta lauantaina olin vain pari tuntia portin ulkopuolella. Punataudin kohtaus on koetellut minua, ja luullakseni saan kiittää vanhaa tapaani paastota huonovointisuudessa suhteellisen pikaisesta paranemisesta, johon nyt olen päässyt. Olen kuitenkin kääntynyt lääkärin ja mikstuurapullojen puoleen ja nautin vielä yhtä sellaista. Luultavasti tämä on viimeinen, ja toivon pääseväni ylihuomenna ulos.

Älä siis rakkaani ole huolissasi. Olisi tosiaan ollut vaikea valehdella Sinulle ja sanoa olevani terve; ja silti minun olisi kai pitänyt tehdä niin, jos tauti pahaksi onneksi olisi kestänyt pidempään. Sekä tämän vuoksi että odotellessani kirjettä Sinulta olen lykännyt tätä. Iloitse nyt, ettei tarvinnut valehdella. Saan syödä päivittäin kanakeittoa ja tänään olen jopa juonut teetä.

Luojalle kiitos, että Te kaikki olette terveinä. Kunpa Napu parkakin olisi ihan kunnossa. Nythän vaarallisin aika on kohta ohi. Vältä kuitenkin antamasta Napulle juureksia, silloinkin kun hän saa lihakeittoa. Sitä Teidän kaikkien tulee syödä pari kertaa viikossa. Lämmin ruoka aamuisin tekee myös lapsille hyvää. Napun on kai enimmäkseen pysyttävä maidossaan. Älä anna hänen ulkoilla ilman lämpimiä housuja ja Hannan pikku takkia. Olen huolissani Sinusta, siitä että istut paljon liikkumatta. Sovi Clara Sjömanin ja Augusta Nervanderin kanssa että käytte silloin tällöin kävelyllä. Uiminen on kylmien päivien vuoksi kai täytynyt lopettaa? Kävele tyttöjen kanssa kauniina aamupäivinä Kaivopuiston Kylpylaitokseen ja ota viileä ammekylpy. Lippu ostetaan porstuan oikealta puolelta. Naisten kylvyt ovat käytävässä vasemmalla, missä aina on joku valvojanainen, joka opastaa eteenpäin. Jos otat Hannan mukaan, voit varmaan ajaa hänen kanssaan suorempaa tietä kauppatorilta kylpylaitokseen. Tai tilaa vahtimestarilta hevosajuri, niin renki odottaa kunnes olette kylpeneet. Siten teidän on helpompi ottaa päällystakitkin mukaan. Ahkera kylpeminen on Napulle paras apu. Calle voi käyttää uimalaitoksessa varauslippua, jonka sain Längmanilta. Se on pöydälläni tai kirjelokerossa. Sillä saa joka numeroa kohti (neljä) lippua samasta lipputoimistosta, jonka mainitsin yllä.

Kun neiti Tengström tulee kotiin, hän varmaan käy kanssanne joskus teatterissa ja toisinaan Töölön Marionetti-teatterissa. Ota Calle mukaan. Töölöön on paras mennä vahtimestarin hevosella. Calle ja tytöt varmaan kävelevät kauniilla säällä. Mutta Callen pitää sitä ennen tehdä seuraavan päivän läksyt.

Sinä et kirjoita mitään tyttöjen koulunkäynnistä. Et myöskään johtokunnan kokouksesta, etkä millaista Sinulla on ollut. Pidä steariinikynttilää ja rikkitikkuja pöydälläni Hra Palmia varten ja anna tuoda sisään raikasta vettä niinä päivinä, kun hän on siellä.

Et kerro myöskään mitä Te olette puuhanneet viikon aikana. Ette kai ole lainkaan istuneet huvimajassa tai ajatelleet kukkia? tai keinulaudalla? Nyt, kun ilma on viileämpi, on toki hauskaa istua ulkosalla käsitöineen heti päivällisen jälkeen. Pikku Nisillekin tekee kyllä hyvää olla siellä, hän nukkuu hyvin vaunuissa – ulkona tai huvimajassa.

Olen kirjoittanut kaiken tämän päätyäkseni viimeiseksi Sinun sydänsuruusi, rakas Vaimoni. Tiedäthän sinä, että minä arvostan Sinun sydämesi hyvyyttä ja laupeutta, että rakastan Sinua, ja että Sinun menettämisesi olisi suurin onnettomuus, mitä minulle maailmassa voisi tapahtua. Mutta oma rakkaani siihen en voi vaikuttaa, mikä riippuu ainoastaan Sinusta itsestäsi. Asia on näin; suru nousee joskus pintaan ja sen myötä päätös toimia toisin. Mutta seuraavana päivänä sekä suru että päätös ovat unohtuneet. Vähemmän minua pahastuttavat tusinan verran pikkuseikkaa, jotka ovat vinossa ja ovat olleet vuosikausia, kuin tämä ajatus, ettei mikään koskaan muutu. Onhan minun epäiltävä sitä jo nyt. Toki minä uskon Sinun hyvään tahtoosi sillä hetkellä, kun murehdit sitä, mitä on tapahtunut, ja että Sinä aina sydämesi pohjasta toivot monen asian muuttuvan. Mutta tiedän myös, että olet liian heikko, liian lepsu, niin että seuraavassa hetkessä kaikki kulkee vanhaa latuaan. Niinpä, kun aloitat jotakin, jatkat sitä hetkisen, puolikkaan tai kokonaisen päivän, jolloin kaikki muu jää syrjään. Mutta kun tämä hetki on ohi, on ohi myös Sinun halusi jatkaa aloitettua, joka varsin usein jää ikuisesti keskeneräiseksi. Näin saa tehdä vain ihminen, jolla ei ole mitään tehtävää, jolla ei ole lainkaan velvollisuuksia. On tietysti vaikeaa, kun ei ole lapsuudesta saakka tottunut työhön ja järjestykseen, totutella tällaiseen. Ensimmäinen askel tätä kohti on ottaa tietty aika edes jollekin, mikä täytyy välttämättä suorittaa, ja minkä tieltä kaikki muu saa väistyä. Silloin järjestyy myös aikaa sille, jota sillä hetkellä mieluummin tekee. Jos sitä vastoin tekee yhtä ja toista ”miten parhaiten sopii”, niin tästä syntyy samaa, kuin jos tekee sekä yhtä että toista, kun se ei sovi, ja siinä tottuu pitämään yhdentekevänä, mitä tahansa laiminlyökin, lykkää ja jättää kesken.

Kun nyt mietit, että vaimolla ei ole kodissaan muuta tehtävää kuin järjestää, pitää järjestyksessä lapset, palvelusväki ja kapistukset, niin varmaan ymmärrät, että jos sen laiminlyö, kodin viihtyisyyden ensimmäinen ehto on poissa; samoin sen vuoksi kaikki talon kulungit lisääntyvät, ja toimeentulon vaikeudet lisäävät epäviihtymystä. Kuinka monella onkaan viihtyisää pienilläkin tuloilla! Kysy kenen ansiota se on, ja saat kuulla, että harkitsevan ja kunnollisen emännän.

Sillä järjestystä seuraa myös toinen tärkeä seikka. Kun minä tiedän, että jonakin päivän hetkenä kaikki on järjestyksessä, että Sinä istut rauhassa ja olet hoitanut kaiken, näen kaiken siistinä, lapset puhtaina ja kiltteinä leikkimässä sopessaan, niin on kovin hauska tulla teidän luoksenne ja viipyä hetki, ja silloin saa joskus istahtaa kaikessa rauhassa ja iloita omasta kodistaan. Ajattele miten nurinkurista on, että minun, kuten usein mutta suotta on käynyt, täytyy anella sellaista hetkeä, saada lepuuttaa ajatuksiani huolista ja murheista ja elää Teidän kanssanne, Sinun ja lasten! Sinähän olet nähnyt, miten harvoin minä kaipaan seuraa. Miksi minä en mielelläni olisi niiden kanssa, joita niin syvästi rakastan, sitä mieluummin, mitä vähemmän huomautettavaa minulla on. Minä oikein isoan ja janoan sitä monta kertaa. Mutta on ahdistavaa toistaa tässä, mikä minua kohtaa, kun saavun luoksenne tällaisin ajatuksin. Mieti itse, milloin ja mihin päivän aikaan saatan kohdata kaiken järjestyksessä ja löytää jonkinlaisen rauhan?

Yritä nyt rakkaani, niin kauan kuin olen poissa, saada kaikki tapahtumaan muutamana päivänä peräkkäin ennalta päätettynä aikana, sen sijaan että Sinä niin kuin nyt, kuten hyvin voin arvata, katsot mukavimmaksi että kaikki saa sujua ”miten sattuu”. Anna palkollisten suorittaa määrätyt tehtävänsä joka tunti, pane tytöt nousemaan määrättyyn aikaan, lapset syömään määrättyyn aikaan, tytöt lukemaan määrätyt tunnit, ompelemaan tietyt tunnit, älä anna lasten vetelehtiä ympäriinsä vaan pane heidät leikkimään sitä tai tätä Sinun valvonnassasi, anna kaikkien, myös palkollisten istua rauhassa muutaman iltahetken, pane lapset nukkumaan klo 8 ja kaikki muutkin hyvissä ajoin – niin saat itse kokea, miten paljon mukavampaa tällainen on. Älä nukahda illalla, ennen kuin kaikki on päätetty huomisen varalta äläkä sitten jätä mitään tekemättä. Kun siten itse saat rauhaisia hetkiä kun kaikki, mikä on tehtävä, on tehty, saat tuta, että ajatuksesi itsestään kohdistuvat siihen, mitä vielä pitäisi tehdä, ja miten kaikki parhaiten järjestyy.

Älä toki kanna huolta minun ystävistäni. Heistä tulee vähitellen Sinunkin ystäviäsi. Kun olet saanut asiat siihen kuntoon, että minä usein istun luonasi, ja sinä silloin haluat lukea joko minulle tai itseksesi, kun minulla on oma kirja edessäni, ja kysellä minulta uutterasti, niin pystyt kyllä nopeasti kokoamaan sen tiedon, joka tekee lukemisesta Sinulle ilon. Sitten voit päästä niinkin pitkälle, että meidän keskusteluistamme on sinulle huvia ja voit olla niissä läsnä. Silloin Sinä olet kyllin kiinnostava sekä ystäville että minulle, jos esittämällä kysymyksiä osoitat, että osallistut keskusteluun. Paljon ansiollisempi on kysymys, joka esitetään halusta oppia ja tietää, kuin sellainen naisten lörpötys, joka vain haluaa saada sanansa sekaan ja vilisee pelkkiä ulkoa opittuja sanakäänteitä. Kyllä minä oivallan, milloin Sinun kysymyksiisi pitää vastata hiljaa milloin ääneen.

Myönnän kyllä rakas vaimoni että minulla on kiivas ja herra paratkoon usein vaikea luonne. Mutta olen varma että sen parantaminen on Sinun vallassasi, jos siivosti poistat syyt tyytymättömyyteeni. Voisinhan minä opettaa sinulle keinon vähentää sitä. Mutta silloin se ei enää auttaisi – kuten kaikki mikä tapahtuu vaatimuksesta ja siis pakosta, menettää sen arvon, joka sillä olisi ollut, jos se olisi kummunnut hyvästä tahdosta ja hyvästä sydämestä. Mieti tarkkaan, mitä Sinä olet pyytämättä tehnyt minun hyväkseni, ja päinvastoin kun Sinä olet pyytänyt minulta jotakin.

Älä nyt pahastu tästä kaikesta, vaan näe tässä osoitus, että minä edelleenkin toivon Sinusta jäljellä olevan elämäni iloa.

–––––

Kirjoitan tämän ja suuren osan edellisestä perjantaina 30. päivänä yhä paremmin toipuneena, joten huomenna voin jo lähteä ulos.

Mutta tämä sairaus on vienyt minulta aikaa ja rahaa ja tuottaa siis pahaa mieltä. Tuskin pääsen lähtemään täältä 2 viikossa mutta tulen varmasti syyskuun aikana.

Muistuta Callea kehotuksestani, että hänen pitää tulla koulusta suoraan kotiin, eikä mennä sinne aikaisemmin kuin puoli tuntia ennen alkua, hänen ei tule seurustella kenenkään kanssa eikä käydä ulkona ilman Sinun lupaasi eikä myöskään pitää kokoontumisia puutarhassa Gottlundin poikien kanssa.

Kysy Holmeneilta ja Madamelta, mitä he ovat maksaneet huoneistaan. Sano ettei luutnantti Smedberg vuokraisi niitä pois ennen kotiinpaluutani. Minä vastaan vuokrasta.

Muistuta vielä kerran Callea, että minun poissaoloni on hänen koeaikaansa.

Rakkaat terveiset tytöille. Rakkaille lapsille suukkoja minulta ja ajattele Sinä itsekin rakastavasti uskollista rakastavaa miestäsi. Ikävöin päivää, jolloin saan taas nähdä Teidät kaikki. Näkemiin Luoja siunatkoon ja varjelkoon Teitä syvästi rakastamani.

J. V. S:n

Terveisiä myös kaikelle palvelusväelle.

 

 

Vertailu