7.7.1849

Rakas Pikku Vaimo!

Matkustan vasta tänään, lauantaina klo 10 ap. Huoli sydämessä olen värjynyt täällä nämä päivät ja uudet huolet odottavat. Kaipaan Teitä täällä, kaikkialla, en unohda Teitä moneksikaan hetkeksi yöllä enkä päivällä; sillä Teidän rakkaudestanne minä löydän levon elämän kaikissa melskeissä ja katkeruudessa. Luoja suokoon että pian saisin järjestetyksi meille ulkoisilta paineilta suojatun uuden pikku pesän; sen sisäinen rauha ja ilo on oman pikku Vaimoni käsissä. Kunpa hän oppisi arvostamaan tätä kodin onnea kuten minä teen, muistaen, että aika kiitää nopeaan, ja että ihminen turhaan toivoo saavansa tehdyn tekemättömäksi. Luota Rakas Puolisoni siihen, että sydämeni on täynnä rakkautta Sinua kohtaan ja kiitollisuutta jokaisesta onnen hetkestä jotka Sinä minulle valmistat, että minä pidän kuolinhetkeni parhaana lohtuna sitä iloa että voin siunata ja kiittää Sinua.

Jouduthan Sinäkin, rakas lapseni, uhrautumaan ja näkemään paljon vaivaa, valmistaaksesi minulle sitä hetkeä; mutta se ei ole jättävä kantamatta hedelmää oman sydämesi rauhalle. Ennen kaikkea ajattele lapsia ja heidän hämärää tulevaisuuttaan, josta niin raskas vastuu lepää meidän harteillamme. Luoja taivaassa suojatkoon ja varjelkoon Teitä pikaisiin tapaamisiin asti, joita kaipaan koko sielustani.

Sydämellinen ja kiitollinen tervehdys talon Herralle ja Rouvalle. Kuten kaikille muillekin.

Lapsille tuhat suukkoa minulta. Mieleni on niin tyven, niin raskas kun ajattelen Sinua ja heitä. Näkemiin Rakas ihana oma Puolisoni, näkemiin! Kirjoita joka viikko, toistaiseksi Helsinkiin. Anna minun kuulla että Te olette terveitä ja onnellisia.

Sinun uskollinen, rakastava

J. V. S:n

Calle lähettää terveisiä, on terve ja ollut kunnolla.

PS Jätin hopeat ym. Papalle. Avaimet Oppmaneille – mahdollisen tulipalon varalta. Voit ehkä pyytää Mamselli Oppmania ottamaan pyykkivaatteet vastaan. Minusta ei ole turvallista jättää niitä Lovisan hoitoon.