Johan Wilhelm G:son Snellmanille

Tietoka dokumentista

Editoitu teksti

Suomi

H:ki 26.9.1864

 

Rakas Veli! 

 

Olen aikanaan saanut ystävälliset kirjeesi elokuun 10. ja 24. päivältä sekä niitä ennen saapuneen kirjeen kruununmetsien tukkien myynnistä.

Toivon, että titulus Biesen anomus on hyväksytty niin nopeasti kuin on ollut mahdollista, vaikka ollessani silloin lomalla maaseudulla minulla ei ollut vaikutusta ratkaisuun.

Muuten on valitettavaa, ettei kauppakoulun opettajaksi ole voitu palkata oman maan miestä. Suomenkielisellä väestöllä on oikeus vaatia opetusta ainakin teollisuuden, kaupan ja merenkulun aloilla; ja jos missään niin juuri Oulussa toki pitäisi yrittää järjestää sille mahdollisuuksia tähän. En tarkoita, että tämän pitäisi tapahtua nyt heti, mutta siihen pitäisi varata mahdollisuus lähitulevaisuudessa. Esim. Jyväskylän koulun käyneellä oppilaalla ei ole nyt tilaisuutta päästä yhteenkään maan reaali-, merenkulku- tai kauppakouluun.

Mitä rahajärjestelmämme uudistamiseen tulee, se ratkaisu, josta uudistuksen toteuttaminen on riippunut, on toistaiseksi ulottumattomissa. Hypoteekkiyhdistyksen yritykset ulkomaisen lainan hankkimiseksi ovat ulkomaiden vaikean rahatilanteen takia epäonnistuneet. Ei tiedetä, milloin tilanne muuttuu. Valitettavasti näyttää siltä, että kiihtyneen keinottelun aiheuttama yleinen rahakriisi on leviämässä Englannista meitä kohti.

En ole täysin menettänyt toivoani muiden ratkaisujen löytymisestä. Mahdollisuudet ovat kuitenkin toden sanoakseni vähäiset. Tähän ei vaikuta suinkaan vähiten Venäjällä meidän maatamme kohtaan tunnettu karsaus, joka on aiheutunut meidän tavattomasta urheudestamme. Kun mielipiteitä johdattelevat herra Nylanderin & kumppanien kaltaiset erinomaiset henkilöt, tätä ei ole aihetta ihmetellä. Tulevaisuus näyttää, miten voimakkaasti he ovat horjuttaneet jo niitäkin myönnytyksiä, jotka on silti onneksi saatu hankituksi. Heidän kaikkien lisämyönnytysten tielle nostattamiaan hankaluuksia vastaan on kuitenkin vielä taisteltava – ja voidaan vain toivoa, että ne aikaa myöten katoavat. Paha tilanne juontuu Euroopan kaikissa sanomalehdissä vuosi sitten kierrelleistä selittelyistä, joiden mukaan suomalaiset olivat valmiita luopumaan Venäjästä ja nousemaan kapinaan. Täältä ei kuulunut vastaväitteitä – adressipuuhat päinvastoin antoivat tukea olettamuksille. Vakaata uskoa niiden todenmukaisuuteen ei voida nyt enää haihduttaa, ja tämä usko vallitsee yleisesti Hallitsijan venäläisessä lähipiirissäkin. Tästä syystä jokainen ehdotus, joka näyttää meidän asioittemme erottamiselta keisarikunnan asioista, kärsii varmasti haaksirikon. Samaa on sanottava myönnytyksistä, jotka suosisivat Suomea enemmän kuin Venäjää.

Ymmärrät varmasti, etten voi enkä saa ilmaista kenellekään asioita, jotka on pidettävä salassa. Vihjeet rahauudistuksesta kuuluisivat tällaisiin asioihin, koska ne voivat aiheuttaa siihen kohdistuvia spekulaatioita. Se on joka tapauksessa arveluttava asia, kun kurssi on 18–20 % parikurssin alapuolella. Kun uudistukseen onnistuttiin saamaan suostumus elokuussa 1863, kurssi oli lähes pari-tasolla – ja nousi sille syyskuussa. Silloin pidettiin vielä kiinni suunnitelmasta aloittaa tämän vuoden tammikuun 13. päivänä hopean rajoittamaton vaihto. Jos olisin pyytänyt uudistuksen toteuttamista heti, minulle olisi vastattu: ”Odottakaa tammikuuhun.” Mutta kun lainaa pyydettiin Hypoteekkiyhdistyksen lainaa varten ja kadon aiheuttaman hädän lievittämiseen, se asia saatiin hoidetuksi. Oli maalle suuri onnettomuus, että Hypoteekkiyhdistys pyysi valtion takausta – josta ei ole ollut mitään hyötyä. Vahinkoa kasvatti valtiopäivien ymmärtämätön menettely, kun ne hidastelivat takauksen myöntämisessä ja lisäksi keskustelujensa kuluessa romahduttivat yhdistyksen luotonsaantimahdollisuudet niin pitkälle kuin mahdollista – ottamatta lainkaan huomioon meteliä koko operaation torjumiseksi. Kun tulin Pietarista, kiitin mielessäni Jumalaa siitä ansaitsemattomasta onnesta, että olin virkakauteni ensimmäisten viikkojen aikana saanut noin suuren asian ajetuksi läpi. Enpä osannut arvata, että valtiopäivät saattaisivat sen kyseenalaiseksi. Nyt taistelu on aloitettava uudelleen alusta – jos jotakin voi tapahtua ja pitää tapahtua. Suuri kurssiero on todellinen vaara. Olisin hyvin kiitollinen, jos haluaisit hyväntahtoisesti ilmoittaa minulle, mitä Sinä asiasta ajattelet. Kaksikymmentä prosenttia on merkittävä rahamäärä liiketoimessa. Moni ei kykene selviytymään tuollaisesta menetyksestä. Toiset käyttävät tilaisuutta hyväkseen tehdäkseen vararikon. Horjuvalla perustalla olleet vetävät romahtaessaan mukaansa vakavaraisiakin yrityksiä. Kaikki tämä on ennustettavissa – ainakin jotakin siitä. Se ei voi sujua täysin ilman onnettomuuksia. Kysymys on kuitenkin siitä, onko pelättävä laajalle ulottuvaa romahdusta. Sen torjumiseksi on olemassa vain yksi vaihtoehto – alennus esim. 90 %:n tasolle – mikä merkitsisi tappioiden tasaamista. Huom. Pidän tätä kuitenkin mahdottomuutena – en halua lainkaan sisällyttää sitä olettamuksiini.

Tukkien myynti kruunun metsistä on nyt järjestetty uudelleen. Sen pitäisi tyydyttää alinta mittaa lukuun ottamatta, mutta on kohtuutonta vaatia sellaista tuhlaavaista taloudenhoitoa, että kaikki halkaisijaltaan yhtätoista tuumaa pienemmät rungon osat jätettäisiin metsään lahoamaan. Sikäli kuin tiedän, ei liene kannattavaa sisällyttää samaan lastiin mitoiltaan erilaista tavaraa. Niin ainakin Hullissa sanottiin (1847). Ainoaksi syyksi, jonka takia Pietarista tulevasta tavarasta maksettiin enemmän kuin Ummeljoelta tulevasta, sanottiin – että Pietarin tavara oli kussakin lastissa vain yhtä laatua. Vähemmän järeä tavara voitaneen toki laivata Välimerelle ja Lyypekkiin ym.

Myytävän tavaran kuutiojalkamäärä taas on nykyisin ostajalle merkityksetön asia, hän tarjoaa tietysti hinnan puutavaran vähimmäismitan perusteella.

Se, mikä lastissa on järeämpää, jää hänen voitokseen. Kruunu varmaankin myy edelleenkin summittaisesti, mutta ei kuitenkaan niin sokeasti kuin myytäessä runkojen määrän mukaisesti. Yksityiset metsänomistajat ovat myyneet ja myyvät tätä perustetta käyttäen, ja tämä johtuu tietämättömyyden ohella lähinnä siitä, että kuutiojalkojen arviointi merkitsisi heille erillistä kustannuserää, mutta kruununmetsissä sen suorittavat siihen palkatut virkamiehet.

Hakkuiden ja kuutioiden mittaamisen nykyisen halvan hinnan pitäisi hämmästyttää, sehän kumoaa keinottelijoiden aiemmat ilmoitukset valtavista kustannuksista, työntekijöiden saannin vaikeudesta jne., mutta ennakolta odotetaan, ettei Oulun läänissä silti tarjottane enempää kuin nämä 16 penniä rungolta. Viime huutokaupassahan tarjottiin kai 4 penniä kuutiojalalta Iijoen rantaan toimitettuna? Kilpailun vähäisyys jättää kaupan päättämisen kokonaan ostajan asiaksi. Huutokaupat sujunevat kaikkialla huonosti hintojen ja rahtimaksujen takia. Saimaan ympäristön sahanomistajat ostivat sitä paitsi katovuosina niin paljon, että heillä on tukkeja yhä varastossa.

Kruunulta pyydetään vuosikausien luottoja. Mutta kuinka pitkäksi ajaksi ostaja saa luottoa yksityiseltä metsänomistajalta? Saimaan ympäristössä maksetaan pääosa ostoista ennakolta, ennen puiden kaatamista. Pitemmällä lykkäyksellä ei ole kuitenkaan juuri merkitystä, kunhan jokin hinta maksetaan. Pidennettyä maksuaikaa ei ole koskaan kieltäydytty myöntämästä. Näyttää kuitenkin siltä, että vaadittaisiin täydellisen mielivaltaista mahdollisuutta tavaran vastaanottamiseen tai sen jättämiseen paikoilleen. Varsin usein se on jätetty lojumaan.

Vähimmäishinnan alentaminen vain 1 pennillä 25 peninkulman uittomatkaa kohti ei pidä paikkaansa. Se kuuluu moniin satuiluihin.

Metsähallinnossa on tehty virheitä. Mutta vaikka tarkastelen asiaa rauhallisesti ja puolueettomasti, totean ne hiekanjyväsiksi verrattuina vuorenkorkuisiin vaatimuksiin. Uudistusta, joka olisi yleisen edun mukainen, ei saada helposti aikaan. Ne, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen sen toteuttamisen, eivät hyödy siitä itse mitään. Kun metsänhoitajan vuositulot ovat 750 ruplaa koko hänen ikänsä ajan, hän ei saa järin suurta osaa tämän maailman hyvyyksistä. Jos hän silti pyrkii huolellisesti valvomaan valtion etua, ne, jotka tähtäävät pelkästään omaan voittoonsa, kohtelevat häntä muukalaisena, joka on tuhottava. Varsin usein ei voi välttyä tuntemasta inhoa havaitessaan kaiken tämän omanvoitonpyynnin ja piittaamattoman suhtautumisen yleiseen etuun suurien sanojen laukomista lukuun ottamatta, mutta sellaistahan maailmanmeno on. Lohtua saa vain siitä, että tuo kaikki pyyhkiytyy pois ja pysyväksi jäävät vain pienet hyvät aikaansaannokset, jotka vähä vähältä auttavat ihmiskuntaa edistymään.

Koen usein asemani raskaaksi taakaksi ja odotan tulevaisuutta vain surumielisen resignaation vallassa. Suunnitelmia minulla kyllä on tekeillä, mutta olen omaksunut ohjeekseni säännön, etten ryhdy hätiköiden mihinkään, vaan otan ensin perinpohjaisesti selvän asioista. Jos sitten vain hyvin perusteltu käsitys ja sitkeä työnteko riittäisivät, olisi jonkinlaisen tuloksen aikaansaaminen ilo. Joka suunnalta ahdistavat hankaluudet ovat kuitenkin niin monenlaisia ja suuria, että kaiken ilonsa mahdollisesta menestyksestä ehtii kyllä menettää.

Kerro sydämelliset terveiset vaimollesi ja lapsillesi. Omien lasteni kanssa elelen entiseen tapaan päivästä päivään huolten painamana, kun olen tässä yksin. Olen edelleenkin ystävyydessä

veljellisesti

J. V. Snellman

 

 

Vertailu