H:ki 8.6.1863

Rakas Veli! 

Kaksi isänmaaparkaamme koskevaa tosiasiaa voidaan todeta:

1. Koko Eurooppa uskoo, että me olemme valmiita kapinaan ja luopumaan uskollisuudesta esivallallemme heti vihollisen astuessa maaperällemme.

2. Koko Venäjä uskoo aivan samoin, ja venäläiset joukot tulevat tänne kuin vihollismaahan.

Olen lukenut ranskalaisia ja saksalaisia sanomalehtiä. Niiden kirjoittelun linjana on: adressiehdotusten esittämisen jälkeen ”kiihtymys Suomessa on kasvanut päivä päivältä ja suuriruhtinaskunnassa vallitseva mieliala huolestuttaa Venäjää hyvin suuresti” – ”On helposti käsitettävissä, miten hankalaan asemaan Suomessa syttyvä kapina saattaa tsaarin hallituksen” jne.

Olen saanut Pietarista kirjallisia ja suullisia viestejä. Siellä ollaan laukkuryssiä myöten yksimielisiä: ”Suomalaiset ovat samanlaisia kapinoitsijoita kuin puolalaisetkin.”

Sota ja rauha ovat yhä vaakalaudalla. Jos tulee sota, olemme tehneet kaikkemme vetääksemme ruotsalaiset mukaan ja houkutellaksemme hyökkääjät maahan. Ruotsin kuningas ei mitään sen parempaa haluakaan.

Mitä tahansa vielä tehtäneenkin, kaikki on sikäli hyödytöntä, ettei kukaan enää saa venäläisiä luopumaan uskosta meidän kapinavalmiuteemme – eikä varmaan myöskään ulkomaisia lehtiä muuttamaan Suomea koskevaa kirjoitteluaan.

Voisimme enää ainoastaan keventää omaatuntoamme ilmoittamalla mielipiteemme julkisesti, jos vain surkea arkuutemme sen sallisi.

Helsingin porvaristo on viime hetkessä menetellyt häpeällisesti, lähettänyt kenraalikuvernöörille otteen pöytäkirjasta lisäämättä edes: saattakaa kannanottomme Hänen Majesteettinsa tietoon.

Viipurilaiset ovat toimineet kunniallisesti. He ovat saaneet kokoon adressin, joka voidaan näyttää keisarille. Toimimalla toisin saadaan aikaan vahinkoa eikä suinkaan paranneta asioita.

Jos te teette jotakin, sanokaa vain:

1. Ne, jotka väittävät Suomen kansan olevan valmis siirtymään vihollisen puolelle, valehtelevat.

2. Sota on meille onnettomuus; jos sitä ei kuitenkaan voida torjua, kestämme sen yhtä rohkeasti kuin esi-isämme ja yhtä uskollisina Hallitsijallemme;

3. Olemme kiitollisia ja alttiisti uskollisia Aleksanteri II:lle, joka sangen avoimesti edistää kansallista kehitystämme ja vapauttamme.

Jokainen voi varmasti hyvällä omallatunnolla ilahduttaa hallitsijaa tällä viimeisellä kohdalla.

Hänen käsityksensä Suomesta ja hänen suunnitelmansa sen hyväksi ovat ennallaan. En voi kertoa, mitä siitä tiedän, mutta olen itkenyt ilon kyyneliä. Käyttäytymisemme on kuitenkin syvästi loukannut häntä. Hän saa oppia, että kansojen hyväntekijöiden palkkana on kiittämättömyys kuten aina, kunnes hauta heidät peittää.

On typerää luulla, että vihollinen kostaa meille adressien takia. Se taas on totta, ettei kukaan vihollinen tulisi alueellemme, jos niitä olisi saatu liikkeelle ajoissa.

Venäjällä vallitsee fanaattinen raivo. Mieluummin tapellaan vuosikausia kuin annetaan hitustakaan periksi. Puola saa vapaamieliset laitokset. Mutta ei muuten mitään.

Meidän kohtalonamme on saada maahan vihollinen kesiksi ja venäläiset talviksi, vuodesta vuoteen.

Älä kuitenkaan usko sotauutisia, joita tyhmät sanomalehtemme toitottavat, kun ne ensin ovat taanneet rauhan aina, kun adresseista on ollut puhetta.

Ranskan vaaleista odotetaan pikemminkin rauhaa vahvistavaa tulosta. Jumala suokoon, että niin käy!

Rakkaat terveiset perheellesi. Veljellisesti

J. V. S:n