Helsinki 4.5.1863

Rakas Veli! 

Tervetulleet kirjeesi maaliskuun 18. ja huhtikuun 25. päivältä olen saanut.

Sydämellinen kiitos onnentoivotuksista, ei siitä syystä, että iloitsisin millään tavoin nimityksestä, jota en ole tavoitellut enkä kaivannut, mutta tästä puhumme enemmän, kun tulet tänne valtiopäiville, kuten toivon.

Valitettavasti näyttää käyvän niin, että saan finanssit hoitaakseni. Tämä olkoon kuitenkin toistaiseksi sanottu vain meidän kesken. Onneksi Langenskiöldin tila ei ole täysin toivoton. Hän tarvitsee kuitenkin parhaassakin tapauksessa pitkähkön levon, ja minun on niin sanoakseni pakostakin toimittava hänen sijaisenaan joitakin vuosia.

Virkakauteni alkaa vasta 1. heinäkuuta. Olen saanut kuitenkin lupauksen vielä muutaman kuukauden vapaudesta valmistautuakseni sitä varten.

Tästä syystä en voi tehdä mitään metsäkaupoille. En ole myöskään vielä niin perillä niistä, että voisin esittää asiasta mielipidettäni. Saan kuitenkin ehkä tilaisuuden sanoa jonkin sanan teidän asiastanne. Jos olisit ystävällinen ja lähettäisit minulle lyhyen muistion teidän aikomanne anomuksen sisällöstä, tämä voisi olla eduksi asialle. Samoin tiedon huutokaupassa tehtyjen tarjousten summista ja vähimmäishinnasta; en voi nimittäin hankkia täältä tietoa näistä asioista, ennen kuin minulla on mitään tekemistä kauppojen kanssa.

Metsähallituksen toimista ei saa suuttua liian pahasti, niin kauan kuin ei voida osoittaa, että niillä on pyritty muuhun kuin toimimaan valtion edun mukaisesti. Valtion sekaantuminen minkäänlaiseen liiketoimintaan ei ole sopivaa. Kruunun metsien osalta tämä on kuitenkin väistämätöntä. Ja jos valtiovallan on hoidettava tätä kauppaa, sen käymisessä on voimassa vain yksi sääntö: sitä on hoidettava niin kuin yksityinen liikemies sitä hoitaisi. Mielestäni tämä on kiistatonta. Niinpä metsähallituksen toimintaa on arvioitava tältä kannalta.

Ei ole kuitenkaan olemassa sääntöä ilman poikkeusta. Niin kauan kuin asia on uusi, on otettava huomioon monia seikkoja. Harkinta on tarpeen myös kovina vuosina, jollaista nyt elämme. Valtio ei ole yhtä kuin valtionkassa. Sen ainoa rikkaus on kansan hyvinvointi.

En usko, että ratapölkkyasiassa on kyse muusta kuin siitä, että saadaan englantilainen yhtiö rakentamaan rautatie ratapölkkyjen toimittamisen vastineeksi. Niiden tarve kuuluu olevan suuri, koska niitä kuljetetaan Australiaan ja Itä-Intiaan, joiden puulajit ovat liian kalliita tähän tarkoitukseen käytettäviksi. Tämä asia riippuu kuitenkin valtiopäivistä, joiden on päätettävä, rakennetaanko rautateitä vai ei.

Sanomalehtiyhtiön osakkeiden osalta olisi toki toivottavaa, että Herrat osakkaat maksaisivat summan. Lehti tarvitsee ensimmäisenä ilmestymisvuotenaan tämän lisärahan. Haluaisin myös mielelläni päästä eroon 14 osakkeestani – saadakseni samoin kuin monissa muissakin samantapaisissa asioissa tilini selviksi, ennen kuin joudun kantamaan uusia ja suurempia huolia.

Huolestuttavinta on vuodentulon ajatteleminen. Suokoon Jumala, että saataisiin tyydyttävä sato.

Ole ystävällinen ja kirjoita minulle useammin nyt ja tulevaisuudessa ja kerro hyödyllisiä tietoja – ja ennen kaikkea varmoja tietoja. Yksi ainoa väärien uutisten perusteella tehty toimenpide voi nimittäin koitua tuhokseni. Tulevat virkaveljeni ovat yleensä suhtautuneet minuun hyväntahtoisesti. Tiedän toki kuitenkin, että jotkut haluaisivat mielellään höyhentää minut – meidän kesken sanottuna minun on sen takia toimittava äärimmäisen varovasti. Jos noissa piireissä kerrankin osoittaa olevansa huonosti perillä asioista, voi olla varma siitä, että tästä muistutetaan vähän väliä. Pähkinöiden särkeminen mahtimiesten kanssa on aina vaikea asia. Vielä vaikeampaa se on sellaisten kanssa, jotka mielellään haluaisivat olla mahtavia.

Sano rakkaita terveisiä vaimokullallesi ja lapsillesi. Olen kuten ennenkin

Sinun altis ystäväsi ja veljesi

Joh. Vilh. Snellman