[15.10.1855]

Jalosukuinen Herra Paroni! 

Minulla on kunnia lähettää ohessa ehdotus, jonka laatimisen Jalosukuinen Herra Paroni on suvainnut uskoa tehtäväkseni. Pahoin pelkään, että se on puutteellinen etenkin muodollisesti, koska minulla ei ole ollut tilaisuutta pyytää Herra Paronilta tarkempia neuvoja sen laadintaa varten. Voin toivoa ainoastaan, että tieteellinen perustelu voitaisiin havaita tyydyttäväksi.

Yhtenä syynä siihen, ettei nimitystä hodegetiikka ole kokonaan jätetty sivuun, on perustelun yksinkertaistuminen tätä nimitystä käyttämällä, jolloin nimitys tieteiden järjestelmä ei myöskään korostu liiallisesti.

Minun on ollut jätettävä Jalosukuisen Herra Paronin omaan harkintaan se, pitääkö sana ylimääräinen lisätä asianomaiseen kohtaan vai onko sitä koskeva kysymys jätettävä avoimeksi. Oikeastaan Herra Kreivi Armfelt on ratkaissut asian tavalla, josta Kreivi lienee ilmoittanut Herra Paronille. En myöskään tiedä, haluaako Herra Paroni yhdistää professuuriin sijaiskanslerin sihteerin tehtävän vai haluaako hän luottamuksellaan kunnioittaa itse valitsemaansa viranhaltijaa.

Olen lisännyt ehdotukseen peräkaneetin Jalosukuisen Herra Paronin kehotuksesta. Herra Paroni suvainnee suoda anteeksi vilpittömän ilmoitukseni, joka varmaankin näyttää tähän kirjoitettuna pahemmalta kuin se olisi ollut, jos olisin saanut kunnian esittää nöyrän varaukseni suullisesti. Rohkenen nimittäin tulkita Herra Paronin tarkoittaneen, ettei ehdotetun professuurin opetusvapaus mitenkään poikkea yliopiston muiden opettajien opetusvapaudesta. En voi professuurin osalta enkä omastakaan puolestani luopua odottamasta sitä luottamusta arvostelukykyyni ja lojaalisuuteeni, jota jokaisen opettajan on voitava vaatia yliopiston vallankäyttäjiltä. Olen, kuten sanottu, kuitenkin vakuuttunut siitä, ettei Herra Paroni ole tarkoittanut mitään tällaista, vaan että Herra Paroni paremmin olosuhteita tuntevana antaa kaneetille tulkinnan, joka vie siltä kaiken epäluottamukseen viittaavan sävyn.

Kunpa ehdotuksesta ei olisi tullut kokemattomuuteni ja taitamattomuuteni takia muuten käyttökelvotonta. Jos näin olisi käynyt, pyydän nöyrimmin Herra Paronia hyväntahtoisesti esittämään tarpeelliset huomautukset tai antamaan minulle lyhyen ohjeen siitä, millaiseksi se on laadittava, jolloin yritän parhaani mukaan saada sen uudelleen kirjoitettuna parempaan muotoon.

Nöyrästi sulkeutuen Jalosukuisen Herra Paronin hyväntahtoisuuden huomaan minulla on kunnia syvintä kunnioitustani vakuuttaen allekirjoittaa olevani

Jalosukuisen Herra Paronin

nöyristä nöyrin palvelija

Joh. Vilh. Snellman

Liite: Ehdotus siveysopin ja tieteiden järjestelmän professuurin perustamisesta, lokakuussa 1855

Päätettyäni sillä paikalla, jonka Teidän Keisarillinen Majesteettinne on armollisimmin vastuulleni uskonut, pitää antaumuksellisesti huolta siitä, että Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa opiskeleva nuoriso ohjataan ahkeraan opiskeluun ja hyviin tapoihin istuttamalla siihen tähän velvoittava vakaumus, ja vakuuttuneena siitä, että tällä tavalla parhaiten täytän Hänen Keisarillisen Majesteettinsa ja Teidän Keisarillisen Korkeutenne Armolliset tarkoitukset, olen uskonut havainneeni, että yliopistossa tarvittaisiin opettajaa, jolla olisi velvollisuus pitää suoranaisesti tähän päämäärään tähtääviä luentoja.

Olen lujasti vakuuttunut siitä, että niin yliopiston rehtori kuin muutkin opettajat kukin kohdaltaan käyttävät tarjoutuvia tilaisuuksia hyväkseen kannustaakseen opiskelijoita työteliäisyyteen ja hyvään käyttäytymiseen. Vaikka tämä kannustus on välttämätöntä ja uskoakseni omien edellytystensä rajoissa tuloksellista, se ei voi kuitenkaan sivistystä hankkivan nuorison kannalta korvata yhtenäistä selvitystä moraalin käskyistä sekä tieteiden ja sivistyksen tärkeästä merkityksestä yhteiskunnalle ja ihmiskunnalle.

Rohkenen näin ollen kiinnittää Teidän Keisarillisen Korkeutenne armollista huomiota mainittujen tieteiden, siveysopin ja hodegetiikan, opettajan tarpeellisuuteen.

Vaikka tieteiden historia opettaa, että on esitetty erilaisia periaatteita, joista on johdettu moraalin käskyjen välttämättömyys ja sitovuus, kristityssä maailmassa eivät tämän tutkimuksen tulokset kuitenkaan eroa toisistaan, vaan jokainen moraalin opettajan nimen ansaitseva tutkija on viime kädessä asettanut uskonnon käskyt, yhteiskunnan lait ja hyvien tapojen yleisen noudattamisen ihmisen velvollisuuksien ylimmiksi ohjeiksi. Tässä hengessä esitetty siveysoppi vaikuttaa siis väistämättä mitä myönteisimmin nuorison mieleen, ohjaa väistämättä sen hylkäämään mielivaltaiset käsitykset oikeasta ja väärästä sekä paremmin kuin mikään muu tiede vaikuttaa heidän kasvattamiseensa aitoon velvollisuudentuntoon.

Oppia akateemisen opiskelun ja yleensäkin tieteellisen tutkimuksen oikeasta toteuttamisesta on sanottu hodegetiikaksi eli opastustieteeksi/opas­tusopiksi. Siihen kuuluu tieteiden keskinäisen yhteyden, niiden opiskelun ja harjoittamisen sekä niiden yhteiskuntaan ja yleensä ihmiskunnan kulttuuriin kohdistamien erilaisten vaikutusten selvittäminen ottaen huomioon myös erehdykset ja harhautumiset, jotka kokemus on osoittanut tälle kulttuurille haitallisiksi. Tämän tieteen tehtävänä on siis sekä osoittaa havainnollisesti tieteiden suuri arvo ja herättää nuorisossa todellista rakkautta opintoihin että varoittaa sitä harhapoluista, joille oman itsensä varaan jätetty tutkimus voi johtaa, jos se pitää yksipuolisesti kiinni luulottelemistaan tuloksista ottamatta huomioon tieteiden yleistä näkökantaa, yhteiskunnan tarpeita ja olemassa olevan sivistyksen vaatimuksia.

Kokemus osoittaa, että nuorison erehdykset johtuvat harvoin pahasta tarkoituksesta, vaan syynä on joko kevytmielisyys tai asioiden käsittäminen väärin, jolloin tukena on liiallinen itsevarmuus. Kevytmielisyyden vastapainoksi on asetettava tiukka moraali ja vääriä mielipiteitä ja itsevarmuutta on torjuttava osoittamalla se suunnaton, rasittava työ, ne uhraukset ja kärsimykset, joilla ihmiskunta on maksanut jokaisen edistysaskeleen, sekä ne monet erehdykset, jotka ovat olleet ihmiskunnan osana vakavimmissakin pyrkimyksissä. Jos sillä opettajalla, jonka tehtävänä on tämän kaiken esittäminen, on lisäksi hiukankin kykyä ohjata nuorisoa tielle, joka kokemuksen mukaan johtaa aitoon menestykseen tiedonhankinnassa ja sivistyksen omaksumisessa, hänen toimintansa epäilemättä väistämättömästi vaikuttaa suotuisasti nuorten opinhaluun ja samalla myös kasvattaa heihin vakavuutta ja olojen vaatimusten ymmärtämistä, joiden puuttuessa valtio ei voi toivoa löytävänsä nuorison keskuudesta täysarvoisia välineitä tarkoituksiaan varten.

Rohkenen ehdottaa mainittujen aineiden opettajan palkkaamista vakuuttuneena siitä, että tämän ehdotuksen armollinen hyväksyminen hyödyttää yliopistoa tulevaisuudessa sangen suuresti.

Koska kuitenkin hodegetiikan nimi tuntuu vaikeasti avautuvalta ja on useimmille ihmisille outo eikä myöskään täysin vastaa kyseessä olevan tieteen laatua ja laaja-alaisuutta, voitaneen ehdotetulle opettajanviralle soveliaammin antaa nimike siveysopin ja tieteiden järjestelmän professuuri ja velvoittaa viranhaltija, joka olisi sijoitettava historiallis-kielitieteelliseen tiedekuntaan, luennoimaan yleisestä moraaliopista, tieteiden keskinäisestä yhteydestä, eri tieteiden erilaisista vaikutuksista ihmiskunnan kulttuuriin sekä niiden opiskelun oikeasta järjestyksestä ja menettelytavoista ja antamaan opiskelijoille kaikkea heidän toivomaansa henkilökohtaista ohjausta opintojen järjestelyssä.

Mikäli Teidän Keisarillinen Korkeutenne armollisesti hyväksyy tämän ehdotuksen, pidän tärkeänä velvollisuutenani seurata tarkkaavaisesti erityisesti tämän professuurin haltijan luentoja.