Porvoossa 21.4.1849

Hyvä Veli! 

Juuri nyt ennen postin lähtöä sain oheisen kirjeen ja pyynnön, että lähettäisin sen Sinulle ja pyytäisin Sinua luovuttamaan sen mamselli Metherille, kun olet ensin joillakin lohduttavilla sanoilla valmistanut häntä sen sisällön vastaanottamiseen, se nimittäin sisältää tiedon hänen äitinsä kuolemasta.

En halua esittää valittelua siitä, miten asiallesi kävi Helsingissä, Sinua se tuskin hyödyttäisi, ja olen itsekseni harmitellut tarpeeksi. Murheellisimmaksi seikaksi jää joka tapauksessa se tylyys, jota on pystytty osoittamaan vaatimattomalle ja uskolliselle kansalle, kun se kerrankin suorastaan ihmeellisesti on esittänyt hartaan ja innokkaan pyynnön niin yleisesti kuin nyt on tapahtunut. Toivon todellakin, että teet kaikkesi voidaksesi pysyä Suomessa, kaikista niistä huhuista huolimatta, jotka kertovat Sinun hakeneen professuuria Upsalasta. Jos tässä maassa olisi runsaasti kyvykkäitä miehiä, minulla ei olisi sydäntä kehottaa Sinua katkeraan kamppailuun taloudellisia huolia ja tuhatta muuta tukaluutta vastaan, mutta tämä maa on köyhä äitimme, ja sellaisen puolesta mielellään kärsiikin jotakin, jos se käy välttämättömäksi. Olen kuullut monelta taholta vaadittavan, että Sinun pitäisi hakea filosofian apulaisen virkaa Helsingistä, ja jos tämä antaisi Sinulle mahdollisuuden selviytyä siellä jollakin tavalla, olisin epäröimättä valmis liittämään ääneni niihin ääniin, jotka sanovat, ettet siten tekisi pelkästään jaloa, vaan myös viisaan teon. Vaikuttaisit varmasti sekä tieteesi että nuorison sivistämisen hyväksi apulaisena yhtä paljon kuin professorin virassakin, eikä minun tarvitse mainita, millaisen moraalisen merkityksen ja painokkuuden tuollainen askeleesi saisi. Olen halunnut vain esittää tämän harkittavaksesi; kun Sinä itse tunnet omat asiasi parhaiten, voit itse myös parhaiten punnita puolesta ja vastaan puhuvat syyt ja tehdä punninnan perusteella päätöksesi. Mutta vielä kerran, älä hylkää Suomea, ellei tie kerta kaikkiaan nouse pystyyn. Kärsi mieluummin nälkää täällä.

Paljon olisi vielä sanottavaa, mutta postilla on kiire. Tuhannet terveiset Sinun perheellesi minulta ja Fredrikalta, joka ei ole halunnut antaa minulle pahaakaan rauhaa, ennen kuin kirjoitan Sinulle tästä apulaisen virkaa koskevasta pohdiskelusta.

Alttiisti Sinun

Joh. Ludv. Runeberg.