Helsingissä 21.12.1828

Veli Snellman! 

Parahin Ystävä! sain juuri kirjeesi, se tavoitti minut vuoteesta. En tiedä, onko pikku Bergbom jo matkustanut Turkuun vai ei. Rahasi ovat hänellä. En ole tavannut häntä sen jälkeen, kun hän nouti sinun stipendisi (alemman publikan). Saanen kuitenkin sen selville ennen iltapäivää, jolloin lähetän tavarasi. Jos en tapaa häntä, en uskaltane jättää sinua ilman odottamaasi lisärahaa, vaan teen parhaani saadakseni sinulle sen verran.

Sinähän tunnut olevan valmis hirteen! Ei, Matheo, man muss doch nicht alles aufgeben! Warum willst du lieber der Dicke sein als du selbst? [Ei pidä antaa kaikkea periksi! Miksi olisit mieluummin Paksukainen kuin oma itsesi?] Tämä muistuu mieleeni Nervanderin mielipiteen takia. Olipa se kohtalokas ajatus häneltä. Ja vähän hän minua tunsi, jos hän vakavissaan uskoi, että minä pidin hänen ystävyyttään suurempana kunniana itselleni kuin omaa ystävyyttäni hänelle, jos nyt sellaisissa suhteissa, jotka meidän välillämme vallitsevat, tulee kunnioittavista asenteista kysymys. Piispatar sanoi: Hoh! Meillehän on kunniaksi, että sinun serkkusi Runeberg on talossamme. Piispa: Niin, äiti rakas, ja hänelle on kunniaksi olla täällä. Niin pitää jokaisen kelpo miehen ajatella, ja Nervander oli sangen ajattelematon, päästäessään sanan hammastarhan] yli. Mutta unohtakaamme tuommoiset jutut! Sinähän tulet tänne ensi lukukauden alussa, kyllä me saamme hömpötykset pois sinun päästäsi.

Saan nyt hoitoja Hvasserin valvonnassa. En siksi, että rintani olisi nyt huonommassa kunnossa, vaan koska en saanut hetkenkään rauhaa Cygnaeukselta, ennen kuin menin neuvottelemaan ukon kanssa. Odotan hauskaa joulua, sillä minullahan on täällä morsian ja kaikkea mitä tarvitsen. Sitä paitsi tapahtui sellainen miellyttävä olosuhteiden oikku, että meidät, jotka haimme täältä professorin apulaisen virkoja, selitettiin kaikki epäpäteviksi Keckmanista minuun, ja meillä on siis hyvää aikaa seuraavaan viranhakukauteen. Harmissani olen kirjoittanut aivan satoja säkeitä. Olen hävittänyt ne käsikirjoitukset, jotka minulla oli, kun olit täällä; lähetän sinulle joitakin uusia. Joukossa onnistunein runoni Trösten. Ensi kesänä ne ilmestyvät painosta, jos Jumala suo. Vielä kerran: elän täällä enkelien elämää. Iltapäivällä lisää, hyvästi!

Illalla. Olen tavannut Bergbomin ja saanut häneltä 16 riikintaalaria 19 killinkiä sekä 75 kopeekkaa, kuten oheisesta laskelmasta näkyy. Madame sanoi, ettei takkisi ollut vielä valmis. Kaksi kartuusia seuraa tämän mukana samoin kuin Schellerin sanakirja. Minun täytyy kai vastata siitä Pippingille.

Aamun jälkeen olen saanut tiedon isäni kuolemasta. –

Milloin saammekaan seuraavan kerran nähdä sinut Turussa! Niinpä niin, Jumala nähköön! Olkihattu saanee riippua rauhassa naulassaan, sillä kaikki sen suhteet ovat nyt mitä parhaalla kannalla. Jos sinulla on tilaisuutta, niin anna kuulua itsestäsi ja odota vastausta meiltä täältä. Mollin ja minä asumme jälleen yhdessä, ja hän lähettää sinulle terveisiä. Nervander matkusti aamupäivällä Tampereelle. Olen tänä iltana sekä iloinen että surullinen. Hyvästi, hyvä ystävä, äläkä unohda

Runebergiä

(Muistatko enää lausettamme: leikkaa minut palasiksi, polta minut)

(Sovella tätä kirjeeseeni.)