Porvoossa 4.1.1849
Parahin Veli!
Perin myöhään pääsin vaimoni tiedustelujen avulla niin pitkälle, että olisin jo pari kolme viikkoa sitten voinut esitellä Sinulle hakemuksen siihen palveluspaikkaan appiukkosi luona. Sen jälkeen en ole kyennyt hankkimaan hänelle kilpahakijattaria ja lähetän siis nyt hänen kirjeensä harkittavaksi. Itse tunnen tyttöä varsin vähän, mutta eräät tuntemani henkilöt, joihin luotan, ovat suositelleet häntä erittäin myönteisin sanoin. Ulkonäöltään hän on mukinmenevä, vaikkakaan ei kaunis, ja iältään hän tuntuu olevan kolmissakymmenissä, ehkä hieman vanhempikin. Hänen nuorempi sisarensa, joka on asunut tällä paikkakunnalla varsin kauan ja jonka olen oppinut tuntemaan, on joka suhteessa ymmärtäväinen ja hyvä tyttö, josta pitävät kaikki, jotka hänet lähemmin tuntevat, joten on aihetta suhtautua myönteisesti vanhempaankin. Jos hänet havaittaisiin sopivaksi, ilmoittanet minulle jatkosta, koska minun on kerrottava hänelle, mitä Sinä olet asioista päättänyt.
Ohessa on muutamia Nervanderin F. Tengströmille [Fredrika Runebergin tyttönimi] lähettämistä kirjeistä. Vaimolleni osoitetun kirjeen tärkeimmät osat on julkaistu ”Morgonbladetissa”, muistaakseni vuonna 1835, vaikka en voi sanoa ajankohtaa varmasti, koska minulla ei juuri nyt ole tuota vuosikertaa käytettävissäni. Mitä Nervanderin asioihin tulee, ne järjestyvät jokseenkin tyydyttävästi, mutta jännitys hänen perheensä piirissä jatkuu entisellään ja huolestuttaa sitäkin enemmän, kun ei ole toivoakaan sen haihtumisesta koskaan.
Odotamme kärsimättömästi nimitystäsi, jota kuuleman mukaan pidetään yhä varmempana. Aminoff, ukkoparka, on kierrellyt myös ”Finlands Allmänna Tidningin” syötin ympärillä, vaikka tämäkin on viety hänen nokkansa edestä. Enckell on kuulemma otettu toimittajaksi autuaasti edesmenneen Blomqvistin sijaan, lähinnä siitä syystä, että hän on väliaikaisesti lehteä hoitaessaan osoittanut kykenevänsä parhaiten jatkamaan siinä ”edeltäjänsä hengessä”. Mahtaako tämä olla Aminoffiin kohdistettua ivaa hänen liberaalisuutensa takia?
Kuten tiedät, Kellgren on palannut kotiin jo kauan sitten. Olen iloinen siitä, että hän on entisensä. Parin vuoden matkustelu yleensä muuten muuttaa ihmisiä, ainakin ulkonaisesti, enemmän kuin kymmenen vuotta kotona. Hän kävi luonani joitakin päiviä sitten, ja mitäpäs tästä tuumit, Johan Jakob [Tengström] oli mukana adjutanttina. Ukko on nyt lopultakin päässyt vilutaudistaan ja on reipas ja terve kuten voimiensa päivinä. Hänen kotonaan kaikki voivat hyvin.
Aioin ensin lähettää Nervanderin paperit tämän kirjeen mukana, mutta lähetänkin ne nyt pakettipostissa ja samalla kaksi kappaletta Vänrikkiäni. Toisen tahtonet ystävällisesti lahjoittaa ”pikku eukollesi” ja pyytää minun puolestani, ettei hän panisi pahakseen vanhan sotajermun luottamuksellista puheliaisuutta. Toisen tahtonet luovuttaa Mårten Lindforsille ja kertoa samalla monet sydämelliset terveiset sekä hänelle että hänen rouvalleen minulta ja eukoltani. Ja näihin terveisiin liitän meiltä kummaltakin mitä lämpimimmät terveiset Sinulle ja niille, jotka ovat ympärilläsi, toivoen Teille mitä riemukkainta uutta vuotta ja pikaista muuttoa tänne etelään meidän seuduillemme.
Alttiisti Sinun
Joh. Ludv. Runeberg.
