5.2.1874

Ystävä Runeberg. 

Ehkä Sinulle tuottaa iloa nähdä, miten huonosti vielä kirjoitan – sitä paitsi luullakseni sekin, että saat tutusta kädestä muistutuksen vanhoista ajoista.

Elämä on rakas, vaikka ”päivänvalo on niukkaa”, niiden rakkaiden tähden, jotka joudumme jättämään. Jumala on onnettomuutesi [halvauksen] välityksellä antanut Sinulle runsaasti säikeitä tähän siteeseen, joka kiinnittää elämään.

Toki tiedät, että tunnen todellista iloa tietäessäni, että elät, ja että haluan mielelläni säilyttää tämän ilon viimeiseen päivääni saakka.

Toivotan Fredriquelle sydämestäni onnea Sinun täyttäessäsi seitsemänkymmentä. Onhan hänelle jokainen karttuva elinvuotesi uusi kukka hänen palkintoseppeleeseensä.

Hyvästelen yhä lämpimin sydämin kuten aina.

J. V. S.