11.6.1843

Veli Runeberg! 

Kävi niin huonosti, että lähdin perjantaina puolen päivän aikaan Degeröhön, josta palasin vasta eilen illalla klo 8, jolloin sain kirjeesi, johon en siis voinut vastata kyllin nopeasti. Yritän nyt tänään sunnuntaina aamulla 9 ja 10 välillä saada tämän postiin, mutta epäilen kyllä suuresti, onnistuuko se.

Ukko Jogan [J. G. Linsén] on lämpimissä säissä toipunut ja kuuluu eilen syöneen päivällisensä Kaisaniemessä. Hän lupaa matkustaa kotiin, heti kun hän vahvistuu niin paljon, että ”kehtaa matkustaa ja tulla” – hänen omat sanansa.

Kampanjakumppaneita en ole sen koommin nähnyt. Kukaan ei tule tänne ullakkokomeroon enkä minä astu sen ulkopuolelle. Koko tämä elämä ja puuhailu katujen, torien ja muurien piirissä, kaikki tämä alkaa tuntua minusta niin kauhealta, että mieluimmin olen sitä katselematta. En tiedä, johtuuko se huonosta omastatunnosta vai muuten huonosta verenperinnöstä. Ruotsista en ole vielä saanut mitään tietoja. Suhtaudun niihin myös kutakuinkin välinpitämättömästi – kun vain tietäisin, minne lähden kesäksi.

Miten Ruotsin-matkasi käy? Sinun ei pitäisi lykätä sitä tai jos niin pakosta käy, järjestä niin, että voit viipyä elokuun puolelle kuullaksesi muutamia oopperoita. Se on nimittäin Tukholman kauneuden jälkeen seuraavaksi paras asia.

Kerro terveisiä rakkaalle Rouvallesi – samoin tervehdys Boreniukselle ja hänen pikku eukolleen. Voi hyvin!

Ystäväsi Snellman