Kokkolassa 3.3.1828

Oh – hoo! – minun on pakko huudahtaa luettuani läpi 15. helmikuuta kirjoittamani kirjeen.

Olen tyytyväinen päästyäni vihdoinkin loppuun – ja arvellessani, että voin tällä ilmauksella viskata syrjään kaiken tarpeettoman hajamielisyyden tällä hetkellä ja puheliaisuuden vastaisuudessa – samalla kun mainiosti voiden ja mukavasti – lojun tuolillani. Mitäpä voin sanoa edellisen kirjeen lopusta – sen, että millaiset olivatkaan yleiset elämänolot? Vähänpä sinä välittänet siitä – mikä sai aikaan sinulle omistamani mietteet; sillä häpesin tietysti tyhjän jaarittelemista itsekseni.

Menin Favorinille, otin sieltä verkaa laskuun sinun tietämättäsi – koska tulin siihen tulokseen, että Veli Snellman tarvitsi sitä ja sen saaminen Turusta olisi varmaankin hänelle vaikeampaa – sangen mielelläni. Maksuaikaa ei määrätty. Se on nyt Anders Snellmanilla, lähetetty sinne Borgströmin mukana. J. Kyntzell on hyvä mies. Joskus vähän raskassoutuinen. Jos haluat saada hänet hyvälle tuulelle suutelee hän sinua kumminkin sekä *** tämän merkityksettömän palvelun takia.

Mukana olevat 50 bankoruplaa sain häneltä. Hän oli sitä mieltä, että ne ehtisivät hyvissä ajoin Liljedahlin mukana, joka matkustaa täältä kohdakkoin. Eikö hän tiedä, että niitä voidaan tarvita? Vai vitkasteleeko hän vain huvitellakseen uusilla asioilla? En uskalla viivyttää pitempään – varsinkaan siksi, etten tänään ehtisi kirjoittaa!

Missä sinä nyt olet? Jos kirjoitat pian minulle pari riviä, minkä mielelläni näkisin – kirje tavoittaa minut Kokkolasta. Olen tulossa etelään päin. Vale [jää hyvästi]!

Kiemmer.