Johan Jakob Tengströmiltä

Editoitu teksti

Suomi

Helsingissä 26.3.1845

 

Veli Hyvä. 

 

Kiitoksia helmikuun 27. päivän kirjeestäsi. Iloisimpiin hetkiin elämässäni kuuluvat ne hetket, joina saan kirjeen Sinulta. Viimeksi tullut oli minulle yhtä tervetullut kuin monet edellisetkin, ja sanon niitä kaikkiaan moniksi sen takia, että tiedän, miten niukasti Sinulla on aikaa, mutta silti ennätät muistaa minua. – Kun vanhenee ja on lähinnä aikuiseksi varttuneen ja suureksi kasvaneen perheen ympäröimä ja kun tämän perheen on lennettävä maailmalle ja nähtävä maailmaa kotioloissaankin, samalla kun itse tuntee yhä vähemmän tarvetta siihen, rupeaa tietysti itse pysyttelemään yhä enemmän pesässään ja tulee tässäkin mielessä lapseksi jälleen ja nauttii liikuskelusta kotinurkilla. Niin ainakin minulle näyttää käyvän vähitellen yhä selvemmin. Ja sangen kiittämätön ja sokea olisikin, jos ei näkisi ja tuntisi tämän elämäntilanteen miellyttävyyttä, vaikka toisinaan kaipaakin muita tilanteita. Näin jää kuitenkin eristyksiin. Niinpä sitäkin mieluisampia ovat ne ystävälliset sanat, joita silloin tällöin minulle lähetät.

Castrénin lähtö matkalleen jätti heti tyhjän paikan lähipiiriini. Senpä takia nyt muistankin hänet tässä yhteydessä. Vasta aivan äskettäin häneltä on saatu kirjeitä. Hän oli viipynyt Pietarissa kaksitoista päivää ja oli kirjeen lähettäessään lähdössä sieltä eteenpäin. Täällä hänen terveydentilansa näytti varsin arveluttavalta. Kunpa saisimme vielä nähdä hänet.

Ystävämme Runeberg oli Rouvineen täällä luonamme puolitoista viikkoa tammikuun lopulla, ja elättelemme toivoa, että näkisimme hänet jälleen luonamme nyt pääsiäisenäkin. Hän tuntuu viihtyvän täällä hyvin, ja niin usein kuin hän tuleekin, hänen saapumisensa on perheelleni aina ilojuhla, niin nuoremmille kuin vanhemmillekin. – Pian saat nyt jo melkein valmiiksi painetusta Joukahaisen toisesta vihkosta lukea Fjalaria koskevan vastineen, jonka hän lopulta vastahakoisesti luovutti mainitussa vihkossa julkaistavaksi, mihin häntä taivuttelivat minun ohellani monet nuoremmat, itse kerrassaan tyytymättömänä mielestään kömpelöön kirjoitukseensa ja selitellen minulle noloa asemaansa, jonka käsittääkseni jokainen helposti ymmärtää, mutta juuri siitäkin syystä eikä suinkaan epäystävällisessä mielessä, vaan puhtaimman kunnioituksen takia [on] mielenkiintoista nähdä, miten Runeberg käsittelee asiaa.

Sinun hauskana mieleen jäänyt letkautuksesi Robertin kirjoittamasta Neckenin arvostelusta oli kerrassaan paikallaan. Hän oli kyhännyt kirjoitelmansa hätäisesti parissa päivässä. Häneltä ei näytä puuttuvan lahjoja kirjailijan uralle, millaisen suunnan hänen kirjallinen toimintansa sitten saakin. Hän puuhailee täysin ad libitum [mielensä mukaan] ilman minkäänlaisia sääntöjä tai minun ohjaustani, joita noudattamaan hän ei alistuisikaan, enkä melkeinpä edes tiedäkään hänen edesottamuksistaan. Kellgren, hänen Busenfreundinsa [sydänystävänsä], on monipuolisempi ja käytännöllisempi, ja minusta näyttää siltä, että hänessä on ainesta tulevaisuudessa laajalti vaikuttavaksi mieheksi. En ole enää aikoihin kuullut sanaakaan heidän lehtihankkeestaan. Uskoakseni Castrén, syystä kyllä, hieman hillitsi heidän nuorekasta rohkeuttaan, jonka voimavarat olivat pelkästään mustepullossa täysin valmistautumattomina mihinkään.

Nordström ei ole vielä tehnyt ratkaisevaa päätöstä, jääkö hän tänne meidän keskuuteemme vai ei. Alan kuitenkin jo toivoa, ettei hän lähde pois ja hylkää isänmaataan, ja luullakseni hän asian näin ratkaistessaan toimii omankin etunsa mukaisesti, onhan se toki kiinnittynyt ensiksi mainitun [isänmaan] etuun niin monilla siteillä, ettei näitä voida katkaista lisäksi ilmaantuneiden tai joka tapauksessa verraten uusien ja luonteeltaan tilapäisten mielialojen ja pelkkien järkeilyjen perusteella. Hän on kuitenkin epämiellyttävässä pulmatilanteessa, koska hän on neuvottelujen alkuvaiheessa antanut puolittaisen lupauksen ja sen jälkeen on valmistelevia yhteyksiä otettu diplomaattienkin välityksellä, mutta hän voi vastapainoksi esittää, että hänen asemansa tai pikemminkin hänen käsityksensä omasta asemastaan on muuttunut tai antanut sijaa tietynlaiselle toiseen suuntaan viittaavalle käsityskannalle.

Olet varmaankin kuullut, että Aminoff on uudelleen hakenut Sundvallin jälkeen vapautunutta teologian professuuria ja saanut lisäpätevöitymisaikaa ensi syksyyn saakka. Kirjoitan tästä kuitenkin varta vasten ja lisään, että filosofian professuuri vapautuu kahden vuoden kuluttua eli syksyllä 1847, jolloin täytän 60 ja eroan virastani, en suinkaan laskelmien takia, vaan sisintä tarvettani ja kutsumustani noudattaen. Siihen on toki vielä paljon aikaa, mutta ajalla on siivet. Älä nyt pahastu tästä ennenkin sanomani toistamisesta!

Kirjat, jotka Fredrik Tengström Sinulle toi, ovat palautuneet aivan oikein. Tarkoituksenani oli, että saisin lahjoittaa Sinulle Hinrichsin teoksen, vaikka lienen unohtanut kirjeestäni asian selittämisen. Ajattelin, että kirjasta voisi olla hyötyä repertoriumina [tieteellisenä hakuteoksena]. Niin toki minullekin kävi, etten jaksanut lukea sitä läpi tuosta vain. Minulla oli kuitenkin kirjoja kaksi kappaletta, joista toisen olen nyt saanut myydyksi [yliopiston] Kirjastolle. Et liene saanut minun ilmoitustani siitä, että Fr. Ehrström on Sinun nimissäsi luovuttanut minulle 20 hopearuplaa, joten ilmoitan tämän nyt ja lisään, kuitenkin varmaan tarpeettomasti, että saat vähääkään arkailematta lyödä minut hengiltä, jos lähestyisin karhuna.

Lähettäisin Sinulle täältä mielelläni tilaisuuden tarjoutuessa jotakin uutta kirjallisuutta, mutta en keksi mitään muuta sellaista, mitä Sinä et itse osaa tilata täältä, kuin aikakauskirjan Jahrbücher der Gegenwart, jonka tunnet myös Upsalan Intelligensbladin välityksellä, koska tämä poimii siitä kirjoituksia, kuten esim. tutkielman Suen teoksesta ”Mystères de Paris”. Tästä saksalaisesta lehdestä minun lienee syytä sanoa, ettei siinä ole montakaan sellaista kirjoitusta, jotka luullakseni voisivat huvittaa Sinua – syvempään kiinnostukseen ei voi olla aihetta. – Mainituista Jahrbüchereistä meillä on täällä jopa viime vuoden syyskuun numerokin. Siinä on Rosenkranzin teoksen ”Hegels Leben” johdosta julkaistu Hegeliä koskeva jutunpätkä, joka ilman minkäänlaista vihamielisyyttä kuvaa hänen olonsa Berliinissä varsin synkiksi, useita tämäntapaisia pikku tarinoita ja valaistusta moneenkin jo tunnettuun asiaan. – Myöhemmin julkaistussa arvioinnissa Suen romaanista tätä pidetään edeltäjäänsä tuntuvasti heikompana. Mutta tässä myöhemmässä arvioinnissa onkin kyse lähinnä vain teoksen rakenteesta.

Huhujen kertoman mukaan sensuurivirasto lienee juuri näinä päivinä antanut entistä ankarampia sääntöjä. Huomiota kuuluu mm. herättäneen Sinun pilasi kuninkaallisista ruotsalaisista hevosista, joiden paluusta valtiopäivien päättäminen muka riippuu. Sitä on pidetty ystävällismielistä vierasta valtaa loukkaavana. Meidän vallanpitäjämme, heidän perusominaisuutensahan on valppaus, eivät siedä leikinlaskua eivätkä vakavaa puhetta.

Mamselli Elmén, meidän vanha emäntämme Puotilan kartanossa, kuoli eilen illalla. Tämä on nyt perheessämme tärkein puheenaihe. Hän oli ollut meille läheinen niin monien vuosien ajan.

Vaimo ja lapset pyytävät kaikki kertomaan Sinulle terveisiä.

Aina Sinun

J. J. T.

 

 

Vertailu