Hki 18.1.1848
Hyvä Veli Snellman!
Sen mitä viime kirjeessäsi minun kirjeestäni löytämäsi perusteella esitit minua moittiaksesi pidän hyvänäni, kun kerran Sinä olet voinut sen noin käsittää. Luotan kuitenkin siihen, ettet nähnyt siinä pelkästään seikkoja, joista huomautit, vaan myös vakavan tarkoituksen juuri sanoissa, jotka ovat minun menettelyni takia näyttäneet olevan vain keino toisen tarkoituksen edistämiseen. Jotta en antaisi aihetta samaan moitteeseen, en lisää tähän mitään.
Sen sijaan haluan esittää mielipiteeni itse asiasta, jonka edistämisessä käyttämästäsi menettelytavasta eräissä hyökkäävissä esiintymisissäsi olen huomauttanut. Kansakuntien keskuudessa ilmenevät kansalliset liikkeet kuuluvat minunkin käsitykseni mukaan valtion yhtenäisyyden toteuttamisen yhteyteen. Yksi kansakunta, yksi valtio. Kun samaan valtioon on yhdistetty useita kansakuntia, hallitsijahuoneen etu ei ole yhteneväinen edes määrällisesti vallitsevan, hallitsevassa asemassa olevan kansakunnan edun kanssa. Tätä haluaisin painottaa. Kiitollisuus vaatii tämän seikan huomioon ottamista, ja se on samalla ovelaa. Ja kummaltakin kannalta haluaisin samalla painottaa, että tilanteen arkaluonteisuus on pidettävä mielessä. Myönnän auliisti, että soveltamisesta voi sitten syntyä monenlaisia käsityksiä. Mutta sen takia tarvitaan suvaitsevuutta, kunhan yleisperiaate hyväksytään.
Ja toistan väitteeni, ettei kansallinen suomalainen kulttuuri kohoa korkeammalle askelmalle nykyiseltä siveellis-uskonnolliselta tasoltaan, ennen kuin se on kohonnut teollisen tuotantotoiminnan asteelle. Ulkonaiset ehdot ovat väestönkasvu, maan raivaaminen viljelykseen, teollisuuden luomat liikenne- ja muut yhteydet, sivilisaatio, järjen koulitseminen, käytännön koulutus. Jotta tämä saataisiin aikaan, tarvitaan suojelevaa valtaa. Jos sen alaisuudessa, sellaisessa vapaudessa joka nykyisin vallitsee, ei saada kotimaista teollisuutta nousuun, tämä on suojelun alaisten vika, puuttuu tämän kehityksen vaatimia taipumuksia. Vieraan aineellisen ylivoiman aluksi väistämätöntä vaikutusta täytyy pystyä vähitellen supistamaan, jos on sisäistä kykyä nousuun. Tulevaisuus antaa vastauksen kysymykseen, onko tällaista kykyä. Näin minä asemamme käsitän. Kotimaisen teollisuuden menestymistä ei voida ennakolta määritellä.
Palaan virkaeron odotukseen, jonka vallassa nyt odotan jokaista postipäivää. Anomus lähti 11. joulukuuta. Ero toteutuu varmaankin pian. Olen nyt päässyt täyteen varmuuteen siitä, että viihdyn vapaudessa ja nautin siitä, koska nyt jo eniten toivon sitä. Kunpa lisäksi saisin Sinut tänne!!!
Niistä neljästä muotokuvasta, joiden käytöstä en ehtinyt ne lähettäessäni antaa kirjeellisiä ohjeita sanallakaan, olin tarkoittanut yhden jäävän Sinulle. Muut kolme olin tarkoittanut Robertin kolmelle ystävälle, Aspelundille, Kiljanderille ja Sireliukselle, kun arvelin, että ne olisi voitu toimittaa heille Kuopiosta. Minulla on kuitenkin yhä vedoksia, jotka voidaan lähettää mainittuun tarkoitukseen Kuopioon Josefine Kellgrenin mukana. Ja koska Sinulla itselläsi lienee vielä ylimääräinen kappale (?), ehdottaisin siinä tapauksessa, että lehtori Collan saisi sen, jos se hänelle kelpaa. – Kuvan ilme viittaa lapsenomaiseen mielenlaatuun, kuten olet huomauttanut. Se onkin luullakseni otettu nelisen vuotta sitten. Mutta Robertin kasvoissa säilyi lapsenomaisia piirteitä luullakseni viimeisiin aikoihin asti. Toht. v. Haartman lähetti minulle äskettäin Pariisista huolellisesti laaditun pitkän kertomuksen Robertin sairauden kulusta sekä itse piirtämänsä kuvan hänestä kuoleman jälkeen, hyvin näköisen sekä teknisesti ja muuten hyvin onnistuneen. Kuoleman vaikutus näkyy siinä kuitenkin niin murheellisesti, että me olemme täällä kotona joutuneet päättämään, ettemme kovin usein tätä kuvaa katso. – Mutta isän suruni on tässä nyt taas ja jälleen kerran päässyt levittäytymään esiin.
Olen nämä viime ajat elänyt kokonaan syrjään vetäytyneenä kotona perheeni piirissä. Jo pelkästään siitä syystä, että olen vanha ja odotan eroa, viihdyn kotinurkkien hiljaisessa, yksitoikkoisessa rauhassa. – Runebergit ovat näinä päivinä olleet vierainamme. Samaan aikaan olen silmäillen tutustunut moniin Robertin viime kesänä kotiin lähettämiin vihkosiin, jotka käsittelevät Saksan uskonnollisia liikkeitä. Aioin nyt lähettää ne Sinulle nähtäväksi varmana siitä, että ne kiinnostaisivat Sinua; oletan kuitenkin, että Sinulla on jo omasta takaa tätä merkillistä päivänkohtaista pienkirjallisuutta. Mainitsen kuitenkin, että sellaista on Sinulle täältä tarjolla, jos sitä haluat. Wislicenuksen kirjan Ob Schrift? Ob Geist? [Kirjainko? Vaiko henki?] olen lukenut mieltyneenä ja tuntien kunnioitusta siinä ilmenevää valistunutta siveellistä vakavuutta ja jaloa suhtautumistapaa kohtaan.
Lopuksi saan taas liittää tähän vaimoni ja tyttärieni kunnioittavat terveiset Rouvallesi. Ilmaisen myös yhteisen ilomme Josefine Kellgrenin herättämästä toiveesta, että saisimme Sinun ohellasi nähdä myös Rouvasi täällä keväällä, kun tulet huolehtimaan professuurin hausta. Ja lisään etukäteen sydämellisen toivotuksemme: Terve tuloa.
Muuttumattomasti
Sinun ystäväsi
J. J. Tengström.
PS Lukukautemme alkoi viime lauantaina. Saapa nähdä, tuleeko ero nyt niin ajoissa, ettei minun tarvitse ilmoittaa pitäväni luentoja. Jos olisin voinut olettaa sen viipyvän näin kauan, minun olisi ehkä pitänyt kirjoittaa kreivi Armfeltille ja muistuttaa, että sen saapuminen nyt alkaneen lukukauden alkuun olisi ollut toivottavaa. Maist. Cleve on julkaissut opinnäytteen dosentin pätevyyttä varten, de principio Philosophiae, joka tarkastetaan 2. helmikuuta. Joudun ehkä vielä hoitamaan tehtävän ollessani juuri eroamassa paikaltani yliopistosta. Aminoff saa joka tapauksessa olla valmiina ryhtymään sijaisena pesänhoitajaksi. Eron viipyminen lienee johtunut siitä, että Keisari kuuluu olleen sairaana.
Vielä PS – Kun ollessani valmis sulkemaan tämän kuoreen olen nyt uudelleen lukenut kirjeesi läpi, havaitsen kirjoittaneeni yleisestä tilanteesta aivan liian niukasti, aivan liian kylmästi ja välinpitämättömästi. En kuitenkaan missään tapauksessa ehtisi nyt kirjoittaa enempää täällä meillä kotona vallitsevan hälinän takia. Haluaisin kuitenkin pyytää, ettet pitäisi minua suinkaan niin varmana asiastani kuin ehkä näyttää. Halusin vain sanoa, että jos se onnistuu, sen täytyy edetä myös sitä tietä ja että sen olisi myös tämän takia ja sinänsäkin edettävä hitaasti. Huomautat itse, että pienet kansat näyttävät yleensä olevan väistämättä tuhoutumassa. Aivan oikea on kuitenkin käsitys, että tämän väistämättömyyttä ei voida saada selville muuten kuin taistelemalla sitä vastaan.
