Johan Jakob Tengströmiltä

Editoitu teksti

Suomi

Helsinki 4. ja 20.3.1844

 

Hyvä Veli. 

 

Suurkiitokset viime kirjeestäsi. Sitä olikin jo odotettu. Minusta tuntuu kuitenkin melkein pahalta sanoa näin, kun Sinulla on kirjoittamista kasapäin. Nyt tarjoutuu odottamatta tilaisuus lähettää kirje Kuopioon lähtevän matkalaisen mukana, mutta asia on nyt hoidettava niin kiireesti, etteivät ne lehdet, joiden hankkimisen annoit Robertin tehtäväksi, ehtine tähän mukaan. Tässä yhteydessä minun on mainittava, että kollegineuvos Pipping on pari kolme kertaa kertonut minulle, että häneltä puuttuu muutamia Deutsche Jahrbücherin numeroita, jotka Nervander kuuluu lainanneen ja on myöhemmin kysyttäessä kertonut antaneensa Sinun haltuusi ja siis antaneensa Sinun myös poistua paikkakunnalta ne mukanasi. Lähetä ne takaisin ensi tilassa! – Et voi arvioida saavasi uusimpia kirjastoon saapuneita lehtiä, koska niitä lainataan ja kysellään enemmän kuin vanhempia. Berliner Jahrbücher on tunnetusti menettänyt kiinnostavuutensa filosofiselta kannalta. Sinun ei varmastikaan tarvitse ajatella joutuneesi kovan kohtalon uhriksi, vaikka et saakaan sitä käsiisi. Ja muuten täällä ei nykyään ole yhtään mitään, mikä voisi olla filosofisessa mielessä haluttavaa tai uteliaisuutta herättävää. Svenska Bietissä on mirabile dictu [hämmästyttävää kyllä] mainittu Rugen ”Anecdota zur neuesten Philosophie”; se ei kuitenkaan saavu tänne ennen kuin kesällä kirjakaupasta hankittavaksi. – Edellisessä kirjeessäni kirjoitin Sundvallin papereista. Olen sen jälkeen saanut ne nähtäväkseni, ja ehdotin rouva Sundvallille, että hän lähettäisi ne Sinullekin, koska en haluaisi yksin määrätä niiden kohtalosta. Liitin jokaiseen nippuun tai vihkoon lappusen, johon merkitsin muutamalla sanalla, mitä arvelin niistä löytäneeni. Tuskinpa niitä voidaan käyttää. Nordström on sanonut samaa niistä kirkko-oikeutta koskevista papereista, jotka hän on samalta taholta saanut. Toivon, että käsityksesi mainitusta käyttökelpoisuudesta selkiintyy nopeasti, pikaisella silmäilyllä, eikä Sinun siis tarvitse kiukustua siitä, että olen lähettänyt Sinulle aikaa vievää puuhaa. – Rouva Sundvall on itse lähettänyt ne Sinulle. Niiden palauttamisella ei varmaankaan ole kiirettä. – Sundvallin kirjat myydään vasta syksyllä. Luettelo menee painoon piakkoin. Täällä myytäneen tänä vuonna myös Eklundin ja tuomiorovasti Alopaeusten sekä Gadolinin merkittävät kirjakokoelmat. – Lienee jo tiedossa, että rouva Sundvall on saanut kaksi ylimääräistä armovuotta. Hän muuttaa nyt Halikossa sijaitsevaan Saloon, jossa hänen sisarensa asuu. – Mitä ”leikkuriin”, siis saksiin, tulee, havaitsen kyllä ystävyytesi ja hyväntahtoisuutesi. Mainitun leikkurin kohtalo on nyt muuten kylläkin yhdentekevä. Tehty mikä tehty, otatpa sen vastaan tai et. Kiitos toki tästäkin tahdikkuutesi ja delicatessesi [hienovaraisuutesi] osoituksesta! Minun ei ehkä olisi pitänyt kirjoittaa sanaakaan koko leikkurista. – Menestyksesi Saima-hankkeessasi on sangen iloinen uutinen. ”Maamiehen Ystävää” olen kuullut runsaasti kiitettävän. Mutta Saiman osalta kerrotaan, että sensuurihallitus on ryhtynyt liikehtimään ja esittämään muistutuksia. – Olet kai kuullut, että Keisari on asettanut Kanslerin käytettäväksi vuosittain 3 000 hopearuplaa yliopiston hyväksi ilman tarkempia määräyksiä rahan käyttötavoista. Olen itsekseni ajatellut ja toivonut, että sitä tietä voitaisiin löytää jokin keino, jolla saisimme Sinut tänne. Kunpa niin hyvin kävisikin! Suren sitä, että joudut painiskelemaan ikävien asioiden ja hankaluuksien kanssa koulussa ja leivän ansaitsemisessa. – Lähetän ohessa eri paperilla selvityksen siitä, kuinka suuri on saatavani Sinulta. – Sinulla on täällä paljon, paljon ystäviä. Cygnaeuskin muistaa Pariisista saakka tänne lähettämissään kirjeissä Sinua. Viimeksi Lille on saanut häneltä pitkän kirjeen; siinä ei kuitenkaan kerrottu juuri mitään hänen matkastaan, vaan puhuttiin enimmäkseen oloista täällä kotona. Suunnilleen puolta tuosta pitkästä kirjeestä en kuitenkaan saanut nähdä enkä kuulla, koska se kuulemma koskettelee noiden kahden menneitä keskinäisiä suhteita. – On hauska kuulla yhteyksistäsi Berliiniin. Minustakin näyttää siltä, että filosofian on kaiketi nyt painotettava käytäntöä ja yleisön hankkimista, miten tämä sitten onkin yhdistettävissä pinnan alla vaikuttavaan, pohjimmiltaan piilotettuun filosofiseen muotoon. Siellä parhaillaan käynnissä olevat Hegelin järjestelmän parantelu- ja uudistamisyritykset eivät ole päässeet liikkeelle lähtöasemistaan. Olen asiasta yhtä lämpimästi kiinnostunut kuin aina ennenkin; kiinnostusta ei silti todellakaan ravitse abstraktion kaikkein abstrakteimman sisällön märehtiminen. – Olet varmaankin jo kuullut, miten kansleri ratkaisi rehtorin ja Nordströmin välisen prosessin, enkä sen tähden rasita Sinua nyt tämän uutisen toistamisella. – Mutta ryhdyn nyt lopettelemaan. Kirjoitan tämän epävarmana siitä, lähteekö tämä postissa vai matkalaisen mukana, ja tietämättä, voidaanko mukaan liittää tuo lehti, Deutsche Jahrbücher, vai ei; jos ennätän ja saan tilaisuuden toimittaa käsiisi mainitun aikakauskirjan jonkin numeron, pyydän jo ennakolta, ettet pitäisi lehteä siellä kauan, ja lupaan sitten hankkia jatkoa. – Robert lukee paraikaa tentteihin; kolme hän on jo läpäissyt. Hän asuu päivät ja yöt Kellgrenin luona ja ilmaantuu tänne kotiin vain päivällispöytään. Kellgren kirjoittanee sangen usein kotiinsa, niin luulisin. – Suvainnet ottaa vastaan vaimoni ja lasteni yhteiset mitä lämpimimmät terveiset Sinulle. Helene ja Natalia olivat aivan ”ihastuneita”, kuten heillä on usein tapana sanoa, siitä, että olit hyväntahtoisesti muistanut heitä erikseen. – Nuorten huveja on täällä ollut yllin kyllin; Robert on kuitenkin ollut aivan omissa oloissaan ja pysytellyt poissa. – En uskalla, en halua pyytää Sinulta kirjettä, kun Sinulla on niin paljon tekemistä. Minun on kuitenkin lisättävä, että myös vain jokin rivi Sinulta on ilahduttava ja tervetullut saapuessaan.

Aina mitä altteimmin Sinun

J. J. Tengström.

 

20.3.1844

Kirjeeni on ikääntynyt aivan liian vanhaksi. Tämä johtuu siitä, että halusin lykätä lähettämistä niin kauan, että saan tilaisuuden lähettää myös Jahrbüchereitä, ja sitten edelleen, kunnes saatoin uskoa tämän lähetyksen saapuneen perille Kuopioon ja voisin siis kehottaa Sinua saman tien tiedustelemaan samaista lähetystä sieltä, minne se on tullut. – Nyt voin siis ilmoittaa, että Sinulla on herra Kellgreniltä Kuopiosta noudettavissa paketti, jonka täältä tavaralähetyksen mukaan pakattuna lähetti venäläinen kauppias Tschetschulin viime viikon alussa. – Tämä paketti sisältää Hallische Jahrbücherin vuosikerran 1841. Sama julkaisu ilmestyi nimellä ”Deutsche Jahrbücher” vain yhden vuoden eli vuoden 1842; siitähän Sinulla kai on vielä numeroita hallussasi? Vuonna 1843 ilmestyi tietääkseni vain pari kolme numeroa vuoden alussa, ennen kuin koko lehti lakkautettiin. – Oletan, että nyt saamasi luettava huvittaa ja kiinnostaa Sinua siitäkin huolimatta, ettei se ole aivan tuoretta. Minä puolestani kaipaan tätä lehteä sangen paljon. Joitakin sen artikkeleita, mm. Göttingenin yliopistoa käsittelevä kirjoitus, on kuulemma julkaistu eripainoksina myöhemmin. – On tärkeää, myös näiden lähetysten myöhemmän jatkumisen kannalta, ettet kerro kenellekään saaneesi täältä Yliopiston kirjaston kirjoja eikä kukaan saa nähdä niitä. – Aivan äsken olen lukenut Hamburger Correspondentista, että tänä vuonna on alkanut ilmestyä Allgemeine Literatur-Zeitung, jota julkaisee Bruno Bauer. Kaksi ”numeroa” kuuluu ilmestyneen. Tätä tietoa seurasi asiaan kuuluva anateema. Saapa nähdä, onnistunko saamaan tämän aikakauslehden kirjaston tämän vuoden tilausten joukkoon, vaikka niistä onkin jo ainakin tehty päätös, ellei niitä ole lähetettykin. – Sama Correspondent mainitsee lähinnä Tübingenistä hoidetun julkaisun Jahrbücher der Gegenwart, mutta niiden sisällöstä ei sanottu mitään, joten en toistaiseksi yritä saada julkaisua tilatuksi tänne. – Fichten Zeitschrift [I. H. Fichten Zeitschrift für Philosophie und spekulative Theologie] kaiketi ilmestyy edelleen. Olisin hyvin utelias näkemään tuon Bauerin lehden. Se kuulemma puuttuu kaikenlaisiin asioihin ja suhtautuu mainitun Correspondentin mukaan niihin kielteisesti ja turmelusta levittäen, mikä tietysti vain yllyttää tutustumaan tuohon nuoreen matkalaiseen. – En liene edellä nimenomaisesti maininnut, että postihallituksesta nostetuista varoista 9 hopearuplaa on maksettu Säästöpankille puolen vuoden korkoina. Mainituista 3 000:sta, jota kansleri nykyisin voi vuosittain käyttää Yliopiston hyväksi, sanotaan konsistorille osoitetussa keisarillisessa käskykirjeessä, että Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on havainnut tärkeäksi, että kanslerilla on käytettävänään varoja Yliopiston tieteellisten tarkoitusten edistämiseen ja että siis mainittu summa on Suomen valtion varoista jne. – Senaatin samaa asiaa koskevassa kirjelmässä sanotaan lisäksi, että kansleri on velvollinen antamaan Hänen Majesteetilleen Keisarille selvityksen näiden varojen käytöstä. – Joka taholta kuulee nyt kerrottavan, että toht. Schauman on nyt täysin luopunut ajattelemasta ehdokkuutta teologian professuuriin ja suunnittelee ainoastaan Kemiön kirkkoherran viran saamista. – Täällä on siis jäljellä ainoastaan Aminoff aivan yksin pyrkimässä mainittuun professorin virkaan. Mitenkähän tässä asiassa lopultakin käy! – Kun nyt Aminoff tuli puheeksi, voin kertoa, että Robert menee tänään ip. hänen tenttiinsä, mikä tietysti koko meidän perheemme piirissä on tärkeydeltään ”Haupt-” ja ”Staats-Action” [erittäin tärkeä valtiollinen toimi], jonka sujumista odotetaan huolestuneina ja uteliaina. – Sinä lopetat kirjeesi omien sanojesi mukaan ”naismaiseen PS:ään”. Minä olen nyt maksanut takaisin sellaisilla jälkipuheilla, joita joillakin naisihmisillä on tapana laveasti pitää vielä sen jälkeen, kun he ovat jo ilmoittaneet lähtevänsä ja hyvästelleet. Heidän laillaan ja vielä toki hiukan sydämellisemmin kuin heistä useimmat jätän Sinulle nyt uudelleen hyvästit. – Toivomus, että lopultakin matkalle lähtiessäsi et matkaisi kerrassaan pois, vaan tänne, ei ole juuri nyt mieleen muistunutta toistoa, vaan tätä toivetta elättelee jatkuvasti

Sinun ystäväsi

J. J. T.