Helsingissä 23.1.1847

Parahin Veli Snellman 

Meidän Helenemme syntymäpäivänä

Välillämme on vallinnut pitkä hiljaisuus. Se on aiheutunut minun puoleltani, koska olen uskonut, että aikasi vievät Sinulle uusi perhe-elämä ja sen ohella toiminta sanomalehdentekijänä kuten ennenkin, viran edellyttämistä tavanomaisista tehtävistä edes puhumatta. Minun ei tarvitse vakuuttaa Sinulle, ettei Sinua silti ole unohdettu. On kuitenkin ilmaantunut erityinen syy, jonka takia tunnen tarvetta osoittaa, että tunnen lämpimintä myötämielistä kiinnostusta elämäsi sujumista kohtaan.

Tämän tarpeen herätti iloinen uutinen, että nuori Rouvasi on lahjoittanut Sinulle perillisen. Onnittelen siis, vaikkakin myöhästyneesti, Sinua nyt saamastasi isän asemasta sekä siitä kaivatusta onnesta, joka osaksesi on siten tullut. Olkoon tämän onnen ajatteleminen ja siitä nauttiminen tukenasi vastoinkäymisten hetkinä. Tätä toivotusta voit samalla pitää neuvona, jonka minä vanhana harmaantuvana ystävänäsi annan.

Saiman lakkauttaminenkin on tässä tapahtunut ja vaatinut minua kirjoittamaan muutamia sanoja ilmaistakseni tämän tapahtuman aiheuttamia murheellisia tunteita. Saiman päivät ovat siis päättyneet. Tämän Sinun lempilapsesi muisto jää kuitenkin elämään sen kansakunnan keskuudessa, johon kuulut, sen sanon asiasta varmana. Ja mitä enempää voisit osaksesi toivoakaan. Älä lannistu siitä tunteesta, että olet kokenut marttyyrin kohtalon. Elämän kruunaa todellinen sopeutuminen asemaan, jonka on siinä saanut. On kadehdittavaa, että tietää kamppailleensa ja taistelleensa niin kuin Sinä olet tehnyt. Edesmenneen [lehden] kunnia on katoamaton. Pahinta on, että taloudellinen asemasi on luullakseni saanut pahan kolauksen; pahinta nimittäin niiden lohtua antavien seikkojen kannalta, joita saatat yksityishenkilönä tarvita. Tämä taas antaa minulle aiheen muistuttaa Sinulle jälleen, että juuri tänä vuonna minusta tulee emeritus: ensi syksynä eroan julkisesta virastani. Ehkä Saiman lakkauttaminen merkitsee sitä, että Sinun on pantava laatikkosi järjestykseen, niin kuin on tapana sanoa. Saiman tuhoutumisen järjestäjä tai sen useammat järjestelijät eivät varmaankaan ole aavistaneet tekonsa tällaista merkitystä. Tapahtunut epäoikeudenmukainen ratkaisu vaatii kuitenkin hyvitystä. Toivo, ettei hyvitys jää puuttumaan, lepää lujalla pohjalla. Lujuuden antaa se voima, joka on maailmassa aina kaiken kaikkiaan voittanut.

Yleisö, johon itsekin lukeudun, toivoo, että saamme pian nähdä Sinun esiintyvän jälleen julkisuudessa Lönnrotin hankkeilla olevan lehden palstoilla. Nyt kuitenkin toiseen asiaan. Toimin promoottorina ensi kesänä ja minun on siis esitettävä maisterinkysymys. Olisin hyvin kiinnostunut saamaan Sinulta kysymysehdotuksia. Ajatukseni vaeltelevat sinne tänne. Ja valintatilanteessa on aina vaikeuksissa. Aioin kysyä, onko tiede kutakuinkin pysähdystilassa kehityksensä tärkeimpien portaiden välillä; kysyn nyt kuitenkin Sinulta, voidaanko tällainen kysymys Sinun mielestäsi esittää, ja pyydän joka tapauksessa lähettämään tänne päin kysymyksiä, joita ei ole kohdistettu minulle, vaan priimusmaisterin ihannehahmolle, joka Sinun on samalla itsellesi muovattava.

Sydämelliset kiitokset, hyvä Veli, Robertille jälleen viimeksi osoittamastasi suuresta ystävyydestä ja vieraanvaraisuudesta. Hän on nyt Berliinissä. Maaliskuussa hän lähtee sieltä Kellgrenin kanssa Pariisiin. Hän on itse päättänyt näin. Omasta puolestani olen suhtautunut epäillen hänen reittivalintaansa. Olin hänen kanssaan samaa mieltä vain siitä, että hänen pitäisi viipyä hieman kauemmin Pariisissa. Hyöty, jota hän matkallaan eri paikkakunnilla saa opintojaan varten, riippuu tietysti joka tapauksessa siitä, miten pitkälle hän kykenee havaitsemaan nykypäivän tieteen salaisen valtavirran olennaisen sisällön sekä tajuamaan sen soveltamista, mikä samoin lienee yhteydessä kehitystasoon.

Oletko nähnyt Rugen teoksen ”Zwei Jahre in Paris; Studien und Erinnerungen”, kaksi paksua oktaavokokoista nidettä, painettu 1846, tai tunnetko teoksen muuten? Olen vastikään saanut ne käsiini, mutta en ole ehtinyt edes vilkaista sisältöä. Tämän kappaleen omistaa muuan ylioppilas Schauman. Ilmeisesti Yliopiston kirjastollakin on kappale kokoelmissaan. Jos Sinua vaivaa sama uteliaisuus kuin minuakin, eikä se ole aivan vähäinen, kerrot siitä varmaankin; sitä et toivoakseni joudu turhaan tekemään.

Täällä kotonani kaikki on hyvin kuten tavallista; ja koko perheväkeni, kaikki naisia kuten tiedät, pyytää minun ohellani kertomaan lämpimät ja kunnioittavat terveisemme Rouvallesi, vaikka emme häntä tunnekaan; samalla heidän on kuitenkin saatava pyyntönsä mukaisesti välitykselläni ilmaista erikseen myös Sinulle itsellesi sydämelliset onnittelunsa iloisen tapahtuman johdosta sekä toiveensa ja odotuksensa, niin pitkällähän lopultakin ollaan, että Sinut nähdään täällä ennen kuin vuosi on kulunut.

Aina altteimmin Sinun

J. J. Tengström.