Hki 1.11.1845
Kelpo Ystävä.
Kiitos ja kunnia Sinulle viimeksi tulleesta elokuisesta kirjeestäsi. Nyt Sinäkin siis pian kuulut kunnon ihmisiin, niin kuin on tapana sanoa; Sinusta tulee samanlainen ihminen kuin muistakin, otat Vaimon, saat Hänestä taimia, lapsia, ja kukan, Sinun on puututtava kaikenmoisiin taloushuoliin ja vaellettava kaiken kaikkiaan samaa tietä kuin muukin maailma. – Toden totta niin minulle kuin kaikille Sinun täkäläisille ystävillesikin on tuottanut suuren ilon ja tyydytyksen tieto, että olet tehnyt ratkaisusi ja valinnut itsellesi kumppanin kulkemaan kanssasi elämän kaikkien vaiheiden läpi ja siten täyttänyt täyden miehen paikan, niin kuin miehelle kuuluu ja sopii. – Pian menet vihille, kerrotaan sen tapahtuvan 11. marraskuuta; ja sitten alkaa uusi elämäntaival. Minä ja omaiseni toivotamme Sinulle sydämestämme onnea sille lähtiessäsi. Muistamme Sinua tuona marraskuun 11. päivänä. – Omat hääpäiväni sattuvat sen lähelle, ensimmäinen saman kuun 13. ja jälkimmäinen 20. päiväksi, ja jälkimmäinen tässä pian saakin 1835 solmitun onnellisen avioliittoni ensimmäisen vuosikymmenen täyttymään. – Sinun ajatuksiasi ja tunteitasi hallitsevat nyt varmaankin muut asiat kuin ystävyyssuhteet etäisille paikkakunnille. Poissa näkyvistä ei ole kuitenkaan poissa mielestä. Nekin saanevat jälleen paikkansa sydämesi kammiossa, kunhan sinne mahtuu ja tilaa järjestyy sovinnollisesti eikä pakosta. Kaikkea hyvää Sinulle kuitenkin toivotetaan lämpimimmin myös näinä lähimpinä Sinulle iloisina päivinä, jolloin Sinulla itselläsi ei ole mitään toivomista, vaan olet saanut sen mitä olet toivonut ja elät täysin keskittyneenä siihen, mitä Sinulla on. – Ja monien muiden tavoin minäkin esitän ennen muuta toivomuksen, jonka toivon sisäisen vilpittömyytensä takia myös todella toteutuvan, toivomuksen, ettet enää ajattele Suomesta lähtemistä, ailahtelevia hankkeita tai pakoa isänmaasta, vaan siivosti ja sievästi, kuten harkitsevan perheenisän ja kypsän, avioituneen miehen on toimittava, pysyttelet niissä rajoissa ja niiden rajoitusten puitteissa, jotka suuresti arvostamamme olot asettavat toiminnallesi Suomessa, siinä tekstiksi painamattomassa [Suomi-aikakauskirja], jonka asiat olet itse ottanut painetussa sanassa sydämellesi ja jonka olet silti samaan aikaan aikonut itse asiassa hylätä, mikä aikomus nyt on toivoakseni kerta kaikkiaan lopullisesti jäänyt. Minähän olen jo ukko, mutta toivon, että Sinun kukoistavan nuori armaasi on kanssani samaa mieltä ja muokkaa Sinun tunteitasi sillä tavalla, etteivät nyt jälleen esittämäni toiveet jää turhiksi. Rohkenen pyytää Sinua esittämään Hänelle lämpimimmät terveiseni ja toivoa, että liität niihin esipuheen, joka avaa niille tien ja rakentaa sillan minun vastikään tämän kuun 22. päivänä täyttämieni 58 vuoden ja hänen kahdeksantoista ikävuotensa välille. Vaimoni lisää toivovansa, että Sinun vaimostasi tulisi hänen seuraajansa sillä professorinrouvan paikalla, jonka hän vanhan emerituksen uskollisena kumppanina parin vuoden kuluttua jättää vapaaksi nuoremmalle ja voimallisemmalle toiminnalle filosofian tukena. Vaimoltani ja lapsiltani, meiltä kaikilta yhteiset lämpimimmät menestyksen ja onnen toivotukset Sinulle ja Valitullesi esitetään täten monenmoisten onnittelujen ja terveisten kera, jotka ajatus edessä olevasta hääjuhlastasi mieleen tuo.
Sinulta sekä Nervanderin että nuoremman ystävämme Kellgrenin välityksellä saamieni terveisten ohessa olen saanut kuulla yhtä ja toista melko epämääräistä uudelleen virinneestä suunnitelmasta hakea filosofian professuuria Lundista. Nervander ja minä olemme olleet samaa mieltä tuollaisen varsin lyhytaikaisen siirtymisen Sinulle tarjoamista taloudellisista ja kirjalliseen toimintaan liittyvistä eduista. Nervander lienee ilmaissut mietteensä Sinulle, ja minä olen samalla kannalla. Eihän tämän talven mentyä ole enää jäljellä kuin yksi vuosi siihen, että voit ja Sinun pitää hakea minulta vapautuvaa paikkaa, kun ensi syksystä vuoden kuluttua kuusikymmentä talveani ovat täynnä. Tässä ei nähtävästi enää tarvita lisäselityksiä, kun et kuitenkaan, kuten viime kirjeestäsi ilokseni näin, ole viitannut kintaalla meidän, meidän omalle Yliopistollemme ja isänmaallemme, vaan olet pitänyt silmällä täällä avautuvia tai lähiaikoina Sinun näköpiiriisi suorastaan tyrkyttäytyviä mahdollisuuksia tai ottanut ne uudelleen tähtäimeesi. – Näistä laskelmista riippumatta kuitenkin toivon, kuten sanottu, että aidon rakkauden mahti, jota et vielä ole kokenut, saa pian vallan ja voiman hallita Sinun urasuunnitelmiesi epävakaisuutta, joka ei toki ole perusteetonta, mutta, suo anteeksi, kiehahtaa helposti yli eikä alistu todellisuuden välttämättömien vaatimusten edellyttämään kohtuuteen.
Sinun myönteisen kiinnostuksesi sitä albumia kohtaan, jonka julkaisijakolmikkoon Robert kuuluu – siirtyäkseni nyt toiseen aiheeseen, jota viime kirjeessäsi käsittelit sen luonnollisen pääaiheen, nykyhetkesi täyteyden ja tulevaisuutta koskevien mielikuviesi epämääräisyyden ohella – tämän Sinun myötämielisyytesi kuuleminen oli minulle tarpeen, koska Sinä puhut suoraan etkä sano sellaista, mitä et tarkoita. Minäkin olen ollut sitä mieltä, että albumissa julkaistut kyvykkyyden osoitukset kertovat kunnioitusta ansaitsevasta kypsyydestä. En suinkaan toivo heille rohkaisua, elleivät he todella ansaitse sitä herättämiensä toiveiden takia. Se johtaisi vain turmiollisesti harhaan nuorten tulevaa toimintaa, jonka suuntautuminen aitojen taipumusten mukaisesti on ainoa tai ainakin verrattomasti muita tärkeämpi toiveeni erityisesti Robertia ajatellessani.
Hegelin Encyklopaedien viimeinen osa on nyt lopultakin ilmestynyt ja saapunut tänne, pelkästään se 470-sivuisena, julkaisijanaan joku Ludwig Boumann. – Kaikki lisäykset koskevat subjektiivista Henkeä. Elleivät ne ehkä toisaalta vastaakaan asetettuja vaatimuksia, nekin ovat silti tahollaan ainakin minun arvioni mukaan hyödyllisiä ja ansainneet tallettamisen, niin kuin nyt on tapahtunut – muistomerkkeinä aikakautemme tuottamasta ihailtavan suuresta nerosta, Hegelistä, jonka terävä äly ja syvällisyys olivat korkealla kaiken kiitoksen ulottumattomissa, mihin asiaan hän ikinä tarttuikin. – Tämän takia minun on mainittava muuan teos, joka ei poikkea metodiltaan, mutta kylläkin sen käytön kannalta omalla alallaan osaksi tai jopa olennaisesti Hegelin oikeusfilosofiasta ja jota et ehkä tunne ja jota Hegelin filosofian julistajat eivät nähtävästi ole tuoneet esiin, mikä on aivan käsittämätöntä. Kyseessä on Wirthin Etiikka vuodelta 1841. Tämä teos pitäisi minun mielestäni ottaa huomioon yhtenä parhaista, joita on kirjoitettu Hegelin jälkeen. Se muuttaa perusteellisesti Hegelin järjestelmän orgaanista rakennetta objektiivista ja absoluuttista Henkeä koskevan opin osalta, mutta noudattaa samaa dialektista metodia. Samainen Wirth on vuosia sitten kirjoittanut vähemmän merkittävän teoksen eläimissä ilmenevästä magnetismista. Rosenkranzin Hegels Leben on saapunut tänne. Kai Sinulla on se itselläsi? Minä puolestani en ole vielä lukenut sitä. Suhtaudun siihen kuitenkin varsin uteliaasti. Tübingeniläinen aikakauskirja Jahrbücher der Gegenwart on taas tänä syksynä saapunut tänne kirjakaupan kautta. Viimeiset numerot ovat parhaillaan minulla kotona. Mutta ei *niillä ole sellaista arvoa*, että ne kannattaisi lähettää Kuopioon. – Äsken mainittu Wirth on hiljattain julkaissut laajan teoksen: ”Die speculative Idee Gottes”, mutta uutinen sen ilmestymisestä on aivan tuore. Saanemme sen varmaankin tänne ensi kesänä.
Kanslerilta on tullut määräys, että tähtitieteen professorin virka on täytettävä. Woldstedt lienee nimenomaisesti aiottu tuolle paikalle. Hän pääsee nyt siis Bonsdorffin ja kaikkien muiden vapaisiin professuureihin nimitettävien seuraajien edelle. Se on tärkeää palkan ja palkanlisien kannalta. Ursin ei liene pyytänyt eroa, mutta hänen odotetaan esittävän pyyntönsä ensi tilassa. Näkemiin nyt. Kun tämä saapuu perille, olet varmaan päivän tai parin päässä vihkipallilta. Onnea! toivottaa vielä kerran
alttiisti Sinun
J. J. T.
PS
Parahin Veli.
Kirjoitin edellä olevan muutamia päiviä sitten muistamatta, että postin lähtöpäivään oli vielä aikaa. Halusin vain saada sen matkaan – esteittä. – Sitten luin lehdestä, että hakemuksesi on jätetty Lundin yliopistoon. Odotin saavani Nervanderilta lohdutusta, mutta hän ei osannut antaa asiaan sellaista valaistusta, jonka perusteella sanomalehtiuutista voisi olettaa erehdykseksi. Havaitsin päinvastoin tulkinneeni hänen edellistä mainintaansa asiasta enemmänkin omien toiveitteni mukaisesti kuin hänen sanojensa sisällön perusteella. Niinpä minun on nyt lisättävä muutama sana. – Arvelen nimittäin vain muutaman sanan riittävän osoittamaan selkeästi, ettei Sinulla missään tapauksessa voi olla mitään etua Ruotsiin muuttamisesta vuodeksi tai pariksi. Ota huomioon, mitä muutto maksaa – millaista ajanhukkaa siihen liittyy – millaisia huolia ja häiriöitä normaaliin toimintaan se aiheuttaa. Ja kaikki samat hankaluudet ovat edessäsi uudelleen, kun palaat tänne Suomeen. – Ota vielä huomioon, miten paljon aikaa kuluu sikäläisiin oloihin tutustumiseen, kun Sinun on kuitenkin tunnettava ne sekä yksityishenkilönä että virkamiehenä, puhumattakaan siitä vaivannäöstä, jolla tämä tuntemus on hankittava. – Ota edelleen huomioon, että se, mitä saat parissa vuodessa aikaan yliopiston opettajana, jää merkityksettömäksi, koska opetuksesi ei ennätä vakiintua, mutta tämä uusi tehtäväsi vaatii kuitenkin työpanostasi, niin että vähintäänkin epävarmaa on, saatko toivomasi tilaisuuden omien kirjallisten töiden tekemiseen, vaikka tätä ei etukäteen voidakaan todistaa liian toiveikkaaksi olettamukseksi. – Ota lisäksi huomioon, että paluusi Suomeen edellyttää Ruotsin hallituksen lupaa paluumuuttoon ja ettei tällaista lupaa varmaankaan anneta harmistumatta tai tyytymättömyyttä osoittamatta ja että joudut itsellesi tunnustamaan antaneesi itse siihen aiheen. – Kun et onneksi enää aio tai halua hylätä suomalaista isänmaatasi ainiaaksi, Sinun on minun mielestäni luovuttava suunnitelmastasi muuttaa täältä pois vuodeksi tai pariksi. Jos nyt oikein suoraan sanon, tämä suunnitelma näyttää minusta niin merkilliseltä, että voisin tuskin vakaasti uskoa Sinun täysin vakavissasi ryhtyneen puuhaan, ellen olisi lukenut asiaa painetusta tekstistä, lainauksena Skånska Correspondentenista. Selvästikin myös siellä Sinulle tarkoitetaan hyvää. Ja tämäkin voi tietysti houkutella Sinua sinne. Mutta eihän Sinulta täälläkään puutu arvostusta, ystävyyttä eikä myötämielisyyttä. Nämä täkäläiset yhteydet ovat toki vanhoja ja yksitoikkoisia, mutta loppuun kulutettuja ne eivät ole, ja jos vertailuihin joskus tuonnempana jouduttaisiin, niiden voitaisiin ehkä havaita olleen ihanampia ja todennäköisesti pysyneenkin sellaisina, sanotaanhan laulussakin, että viini ja ystävyys maistuvat vanhentuessaan hyvältä. – Tämän kaiken halusin sanoa sillä edellytyksellä, 1. ettet itse halua jättää Suomea ainiaaksi ja 2. että haluat jäädä tänne, vaikka et voi olla ehdottoman varma urasi tulevasta etenemisestä täällä – mikä varmuus on supistettava todennäköisyydeksi, ja tämä todennäköisyys taas on vakaan käsitykseni mukaan mitä lupaavin.
Ystäväsi J. J. T.
