Helsinki 14.12.1844

Hyvä Veli. 

Kiitän Sinua nyt mitä lämpimimmin kolmesta kirjeestäsi, joilla olet suuresti ilahduttanut minua sen jälkeen, kun viimeksi kirjoitin Sinulle puoli vuotta sitten, silloin kuten nytkin tenttien välissä, ja joiden jääminen vastaamatta on ollut minulle häpeäksi. Luen noiden kolmen joukkoon Castrénille osoitetun kirjeen, josta annoin Robertin kirjoittaa jäljennöksen itselleni, mistä suvainnet huomata, että se on minulle yhtä arvokas kuin molemmat muutkin. Pitkä kirjoittamattomuuteni johtuu osaksi siitä, että olen ajatellut monia puuhiasi, joihin en halua lisätä kaiken kukkuraksi sitä, että Sinun olisi pakko käydä tiheämpää kirjeenvaihtoa kanssani. Huomaat, mitä haluan sanoa; ja tarkoitan sitä täysin tosissani tai paremminkin tarkoitin; onhan epäilyni kumottu mitä miellyttävimmällä tavalla. Olen iloinen siitä, että jatkat toimintaasi vireästi ja reippaasti. Ja ilmaisen iloni, koska uskon, että monien muiden kiinnostukseen yhdistyneenä minunkin osoittamallani mielenkiinnolla on väistämättä palautevaikutusta, vaikka kiinnostuksen pitäisikin ilmetä konkreettisemmin. Viime aikoina Saimaan kirjoittamistasi artikkeleista olen lukenut moneen kertaan sen, joka koskee Runebergin Fjalaria. Runeberg aikoo vastata. On hyvin mielenkiintoista nähdä, mitä siitä tulee. Hän oli viikko sitten täällä muutamia päiviä. En kuitenkaan puhunut hänen kanssaan lainkaan Fjalarista enkä Sinun kirjoituksestasi. En tietenkään unohtanut asiaa, vaan vaikenin tahallani, koska se oli niin tuore ja saattoi siitä syystä olla aluksi hieman kipeäkin Runebergille, vaikka hän nyt seisookin korkealle jalustalle kohotettuna. Mitä arvosteluusi tulee, saat suvaita sen, ettet saa minulta suosionosoituksia.

Saimassa käsittelemäsi pääaiheen, suomalaisen kansallisuuden, osalta ymmärrän kyllä, että asiassa on aiheellinen ydin; ja viime kirjeesi valistaa minua myös hieman siitä, mitä Sinä haluat ja tarkoitat. Väistämätöntä kuitenkin on, etten näe siinä todellisuudentajua, joka vastaisi asian ajamisen paatoksellisuutta, tai havaitsen siinä liian paljon pelkästään tyhjää asenteellisuutta. Sivistyksen on toki tultava sisältäpäin! Mutta kansakuntien kohdalla pätee sama kuin yksilöidenkin. Jonkun on oltava pikemminkin vastaanottavana puolena sekä taipumustensa että asemansa takia. Sivistyksen perustana on teollinen tuotantotoiminta. Viimeksi mainittu saapui maahamme ulkoa ja sitä pidetään edelleenkin yllä samalta suunnalta. Tulevaisuus osoittaa, seuraako teollisuuden syntymisestä Saimaan kanavan ansiosta maan sisäosiin samanlainen vaikutus kuin rannikoilla on koettu. Silloin on kaksinkertaisesti todistettu, että erillinen yhteiskunnallisesti sivistynyt Suomen kansakunta on haavetta. Siirtymät välittömään kokemukseen nojaavaa moraalia noudattavasta elämästä teollisuuteen pohjautuvaan elämään ja siitä puhtaasti henkiseen jäänevät Suomessa aina äkillisiksi hyppäyksiksi tai pikemminkin elämänpiirit toisilleen vieraiksi, abstrakteiksi, epäkäytännöllisiksi, ulkopuolisten herätteiden varaan syntyneiksi ja ulkopuolelta ylläpidetyiksi, vain maagisen yhteyden, noitakeinojen, varassa keskenään yhdessä toimiviksi. Käytännöllistä täällä meidän oloissamme lienee, ettei pyritä korkeammalle kuin siivet kantavat. Innokas halu päästä lentoon on tosin lentämisen lähtökohta. Mutta lentämään ei kyetä pelkän innokkaan halun varassa eikä ennen kuin siivet kasvavat. Ja minusta näyttää epätodennäköiseltä, että ne vasta nyt rupeaisivat kasvamaan. Kansakuntana olemme yksilö, jonka taipumusten kehittyminen pysähtyy siihen, ettei sisäistä sopusointua ole kyetty saamaan aikaan. Tämä ei merkitse sitä, ettei sopusoinnun vaatiminen ole silti hyödyllistä ja välttämätöntä. Vaatimus voi kuitenkin eksyä harhapoluille, johtaa riitasointuihin, jotka peittävät jo olemassa olevat hajanaiset yhteiset soinnut, ja tuottaa karikatyyrejä jo olemassa olevien historiamaalausten sijaan. Korjatakseni äsken sanomaani myönnän mielelläni, että kehotus olla lentämättä liian korkealle on triviaali, mitäänsanomaton lause ja että on urheata lentää niin korkealle kuin pystyy. Mutta tämä jälkimmäinenkin lause on tyhjä, ellei nousta pelkän lauseen yläpuolelle. Tämän muistat toki tarvitsematta muistutusta minulta. Meidän maassamme on vieras kieli sivistyksen kielenä, ja tämä on yhteydessä siihen, että sivistys on täällä muualta tuotua. Meidän lienee pakostakin lohduttauduttava ajatuksella, ettei tänne sentään siirretä eikä täällä ravita eikä kannatella mistä tahansa juuresta ja rungosta peräisin olevaa sivistystä ja että tietoisuus ravitsemisesta ja kannattelemisesta on itse tuon perusrungon jalostamista tämän rungon luontaisen laadun siitä muuttumatta. Me suomalaiset olemme kansakuntien kokonaisuudessa talonpoikaissäätyä verrattuna sivistyksen portailla korkeammalle sijoittuviin ylimyskansoihin. Silti me emme ole pelkästään palvelijan asemassa. Omaa luontoamme emme kuitenkaan voi kiistää. Lakkaamme olemasta pelkkiä palvelijoita, kun tunnustamme asemamme ja kannamme sen. Mutta kaiken tämän olet varmaan Sinäkin tajunnut. En voi sanoa Sinulle mitään muuta uutta kuin päivänkohtaisia asioita.

Saan siis näin ollen kertoa, että kirjastoon on saapunut puolet Bruno Bauerin kirjallisuuslehden vuosikerrasta. Se näyttää eniten kiivailevan abstrakteja teorioita vastaan. Hinrichsin politische Vorlesungen [politiikan luennot] saavat tässä yhteydessä läksytystä kuluneiden hegeliläisten fraasien käyttämisestä ja historiaa ym. koskevasta tietämättömyydestä; historiaa on kuulemma käsitelty niissä pinnallisesti ja cavalièrement [ylimielisen huolettomasti]. Hän tuntuu itse pitäytyvän käytännön aiheisiin kohdistuvaan populaariin ja kielteiseen arvosteluun eikä sano suoraan, mihin hän oikein pyrkii. Lyhyesti sanottuna odotin jotakin muuta, parempaa. – Mutta olemme samalla saaneet tänne toisen uuden aikakauslehden, Jahrbücher der Gegenwart, jota julkaisee tübingeniläinen filosofian dosentti Schwegler avustajinaan Zeller, Vischer, Reiff ja muita, nähtävästi aina vain nuorempia. Se vastaa paremmin lupauksiaan. Se alkoi ilmestyä viime vuonna, oli 1/2 vuotta tavallinen kirjallisuuslehti, joka sisälsi useinkin vanhan kaavan mukaan rustattuja arvosteluja; ja näiden lomassa oli vain harvakseltaan edellä viimeksi mainittujen henkilöiden kirjoituksia. Tämän vuoden alusta lehti siirtyi kvarttokoosta oktaavoformaattiin ja ryhtyi noudattamaan uutta ohjelmaa, ”durch selbständige Erörterung der schwebenden Zeitfragen die – – Interessen der Gegenwart zu fördern, und damit die nach aussen gekehrte, – Seite der Literatur und Wissenschaft vertreten” [käsittelemällä ratkaisuaan odottavia ajankohtaisia kysymyksiä itsenäisesti – edistämään nykyhetken etuja ja täten edustamaan kirjallisuuden ja tieteen ulospäin – suuntautunutta puolta]. Jäljensin tekstin tähän tammikuun numerosta, joka on juuri edessäni. Hallische Jahrbücher saa siinä aluksi kerrassaan erinomaiset kiitokset nerollisuudestaan ja asioihin hankkimastaan vaikutusvallasta. Mutta tämän ohella lehdessä on sitten hyvin kirjoitettuja artikkeleita, joissa torjutaan Rugen ja Bauerin uskonnonvastaisuutta ja heidän suojelemaansa Herweghin muodoltaan poliittista mieterunoutta jne. Saan ehkä kesällä tilaisuuden lähettää vihkot Sinulle. Vischerin niissä julkaistut estetiikkaa koskettelevat artikkelit sekä muita hänen Hallische Jahrbücherissä ilmestyneitä kirjoituksiaan on jo julkaistu erillisenä teoksena nimellä ”Kritische Gänge” [Kriittisiä silmäyksiä] (2 nidettä, Tübingen, Fues 1844, 2 1/2 taaleria), jos Sinulla sattuisi olemaan halua tilata se omaan laskuusi; sitä tarkoitusta varten merkitsin tähän nuo tiedot, jotka ovat peräisin nykyisin surkeasta Berliner Literarische Zeitungista.

Lähetin täältä muutama päivä sitten lähteneessä kuormassa, jossa kuljetetaan tavaroita mm. Kellgrenille Kuopioon, Sinun Sundvallin huutokaupasta saamasi kirjat, jotka huusin siellä Sinun laskuusi. Ohessa kuitti, josta hinnat selviävät. Suuri määrä kirjoja meni aivan alihintaan. Itselleni huusin uudemmista teoksista Ritterin ”Geschichte der Philosophien” (7 hopearuplalla) ja Wirthin Etiikan ja muuten lähinnä vanhempia. Laurell, Lille ja Schauman saivat teologiset kirjat, yleensä hyvin halvalla. Koko huutokaupan tuotto oli vain 826 hopearuplaa! Yhtä ja toista huudettiin takaisin kuolinpesän laskuun, enimmäkseen huutokaupan loppupuolella ja myydään lunastamattomien kirjojen ohella ensi lukukauden alussa (joukossa mm. kokoelma Daubin teoksia). Moniakin kiellettyjä kirjoja myytäneen myös privatim [yksityisesti]. – Tennemannin ”Geschichte der Philosophie”, jota olit pyytänyt ja joka myytiin hyvin halvalla, lipsahti käsistäni huomaamatta, mitä pyydän Sinulta anteeksi. – Takaisin lähettämäsi Hallische Jahrbücherin numerot ovat saapuneet perille asianmukaisesti. Samoin myöhemmin lähettämäsi Sundvallin käsikirjoitukset, jotka olen jättänyt Holstille nähtäväksi.

Suuri kiitos Robertia kohtaan osoittamastasi ystävällisestä mielenkiinnosta. Olen sitä mieltä, että hänen pitäisi päästä täältä Saksaan, ja noudatan Sinun neuvoasi tässä asiassa, jota ei kuitenkaan nähtävästi voitane toteuttaa vielä ensi vuonna, sillä hänellä on omia hieman epämääräisiä suunnitelmiaan, joita en halua sotkea ryhtymällä komentelemaan. En tiedä, mitä minun pitäisi sanoa hänen aikeistaan ryhtyä lehtimieheksi. Minusta näyttää hyvältä ja oikealta, että hän harjoittelee kirjoittamista suurelle yleisölle. Yhtä tärkeää on kuitenkin oppia hallitsemaan tieteellisen metodin vapaa käyttö, jonka kuitenkin on oltava aiheiden vapaamman käsittelyn perustana. Jos hän ryhtyy tähän valmistautumatta, se johtaa hänet helposti pinnallisuuteen ja vähäarvoiseen kaunokirjalliseen kynäilyyn ja harrastelijamaisuuteen, jollainen on Ruotsissakin yleistä. – Tästä syystä haluaisin, että hän ryhtyisi tieteelliseen työhön ja yrittäisi sen lomassa kehitellä jonkinmoista yleisölle kirjoittamista, jonka tuotteet kyllä helposti löytäisivät tiensä painettuun sanaan ilman oman lehden julkaisuhankettakin. Viittaan tässä yhteydessä Sinun oman koulutuksesi kulkuun. Jos hyväksyt mielipiteeni, pyydän Sinua taivuttelemaan häntä kirjeellä toisiin ajatuksiin. Minua hän ei kuuntele. En kuitenkaan missään nimessä halua, että kirjoittaisit hänelle vain minun takiani, ellet itse ole asiasta vakuuttunut. – Pyydän saada esittää Sinulle vaimoni ja lasten lämpimät terveiset. Aina

Sinun

J. J. Tengström.