Helsinki 27.3.1845

Kelpo Veljeni, 

En ole pitkään aikaan antanut kuulua itsestäni; niinpä olenkin nyt äärimmilleen täynnä uutisia, joiden taakan aion purkaa. Uutisen neljästä pataljoonasta jo varmaan tunnetkin, joten siitä ei ole aihetta puhua pitempään. Epävarmaa on, vaikuttaako niiden perustaminen Saimaan kanavan rakennustyöhön. Sen johto on kuitenkin nyt lopullisesti järjestetty. Kothen on taloudellisen toimikunnan puheenjohtaja, ja tekninen toimikunta on yhtä kuin Rosenkampff ja hänelle Ruotsista hankittava neuvonantaja (luultavasti Erikson). Ylimmän hallintoelimen jäsenet ovat Haartman ja Saklén, neuvoa-antavana lisäjäsenenä Rosenkampff. Me muut olemme siis saaneet eron harmaalla paperilla, kuten oletinkin. Pulma oli siinä, että Haartman se onneton köntys viimeksi jätettiin pois ensimmäisestä toimikunnasta; oli kuitenkin selvää, ettei hän voinut pitää näppejään erossa suorasta vaikuttamisesta tässä pelissä, ja sen takia hän juonitteli ja luovaili, kunnes sai aikaan edelliselle toimikunnalle työn johtamiseen valtuudet antaneen reskriptin kumoamisen ja Thesleffin, oman lankonsa Mannerheimin – ei kenenkään ystävän hädässä – sekä meidän muiden pienten roskien lakaisemisen syrjään. Olen siitä hieman pahoillani, sillä olen jo saanut melko paljon hyvää aikaan – vaikka sen itse sanonkin – ja toivoin voivani jatkaa samaan tapaan työn edistyessä. Tuollaisessa hankkeessa yksi ainoa merkityksettömän pieni käänne, yksi ainoa ajatus säästää satoja tuhansia, eikä sellaisessa koskaan ole liikaa silmäpareja valvomassa, ettei tyhmyyksiä tehdä. Lohduttaudun kuitenkin omasta puolestani helposti, sillä professorin päiväraha Viipurin kaupungissa on niin merkityksetön, että se juuri ja juuri kattaa kulut.

Professuuriasiani on juuri lähtenyt Pietariin. Seuraavana on vuorossa Woldstedtin ja Boreniuksen kilpailu tähtitieteen professuurista. Woldstedt on kihloissa Struven veljentyttären kanssa; pitäköön tämä hänet liikkeellä, jos hän saa professuurin. Viran haettavaksi julistaminen saattaa kuitenkin toistaiseksi lykkääntyä.

Samoin on käynyt teologian professuurille. – Rehtori on vihjannut Aminoffille, että tämän pitäisi vetää hakemuksensa pois. Senaatti haluaa, että – seminaaarikysymyksen yhteydessä – professuuri muutetaan pastoraaliteologian oppituoliksi, jolloin Schauman saa sen. Tämä on harmillista useammassakin kuin yhdessä mielessä. Liian kiltti Lille on Laurellin vanavedessä tehnyt edellisen hylkäyksen yhteydessä suuremman vahingon kuin pystyy hyvillä töillä korjaamaan.

Mitä tulee Yliopistoa koskevaan kirjoitukseesi, olet herättänyt pahennusta. Vai eikö Sinulla ollut aavistustakaan siitä, että Nordström on – vaikka hän sen itse kiistääkin – [nimimerkki] Emund Björn? Hän on saanut kutsun Tukholmaan valtionarkiston hoitajaksi, kuten tiedät. Esittämällä asiasta typerän-rehdin tiedustelun keisarille kuningas Oskar on saanut aikaan sen, että Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on arvioinut Nordströmin eron osoittavan, ovatko suomalaiset tyytyväisiä hänen hallitusvaltaansa vai eivät, ja tästä syystä meidän hallituksemme on – jättäen tietysti Nordströmille täyden vapauden lähteä – joutunut erityisen tukalaan tilanteeseen. Kaikkein huvittavinta on seurata, miten Nordström näissä oloissa koketeeraa suomalaisille kosiskelijoilleen. Vakavan ja juhlallisen ilmeen säilyttäminen on minulle useinkin vaikeaa. Tietysti Nordström on salaavinaan aikeensa; uskon kuitenkin hänen jäävän tänne, onhan hän saanut vahvat vakuutukset siitä, että hän saa vapaaehtoisen, epäitsekkään sekä isänmaanrakkaudesta ja rakkaudesta hallitsijaa kohtaan todistavan tänne jäämisensä jälkeen minkä tahansa haluamansa viran, minkä ohella kaikkia kielletään yhdistämästä näitä kahta asiaa toisiinsa. Tiedäthän Sinä, että ”kunnia on kalleinta kaikesta” – honni soit qui mal y pense [häpeä sille joka tästä pahaa ajattelee]. Minä en ole omissa kaupoissani ymmärtänyt muuta kuin talonpoikaisen yksinkertaisen käteiskaupan, ja niinpä minua pyörryttää tämä korkeus, ja totean liian myöhään, että laskelmissa on aina otettava huomioon jokin osuus ”muotojen kauneuden takia”. Mutta kuten sanottu: pidän ilmeeni kurissa ja olin tietysti niiden professorien joukossa, jotka lähetystönä pyysivät Nordströmiä pysymään täällä. Kaikki tämä siis meidän kesken sanottuna. Naurupaholaisen ahdistamalla köyhimyksellä täytyy olla joku, jolle uskoutuen hän voi kaikessa hiljaisuudessa – nauraa kunnolla.

Farmasian professuurin alaan kuuluvat kemia ja farmakologia. Hänen on tutkittava hankalia oikeuslääketieteellisiä myrkytystapauksia, opetettava apteekkareille ja lääkäreille kemiaa sekä samoille ryhmille lääkeaineoppia ja kasvitiedettä. Professuuriin on ilmaantunut kaksi hakijaa: Wirzén ja Moberg. Wirzén ei osaa kemiaa eikä Moberg kasvitiedettä. Mitäpä tehdä?

Saima ja yleensäkin sanomalehdissä käydyt kiistat ovat antaneet aiheen maan sensuurivalvonnan tiukentamiseen, ja todennäköisesti se vielä kiristyy entisestään. Tämä oli ennustettavissa, kuten sekin voidaan ennustaa, ettei Saima pääse vuoden loppuun ennen lakkauttamistaan, ellei ihmettä tapahdu. Minusta se on tuskallista, mutta He ja Sinä ette ymmärrä toisianne lainkaan. On turha toistella: hyvät herrat, tämä kaikki on väärinkäsitystä puolin ja toisin. Suomessa ilmestyvä sanomalehti ei saa sisältää juuri mitään.

Omista asioistani voin kertoa vain sen, että uusi tähtitorni rakennettaneen ja havaintojen tekoja jatkettaneen. Kävin Augustan kanssa Nordströmin seurassa Pietarissa.

Olisi hauska tietää, mitä yleisö luulee minun siellä saaneen aikaan, sillä valitettavasti vastaus erivapausanomukseeni tuli pari päivää ennen lähtöäni, joten yleisö ei voi tyytyä yhdistämään matkaa erivapauteen.

J. J. Tengström on koko talven sairastellut ja näyttää hirmuisen riutuneelta. Fredrik [Tengström] on ollut sairaana, ja sairaus jatkuu yhä. Hänellä kuuluu olevan vikaa keuhkoissa. Linsén tulee syksyllä emerituksen ikään. Gyldén kysyi Linséniltä, joka on toista vuotta maannut keuhkotaudin kourissa, aikooko hän silloin erota, mutta hän on vastannut, ettei hänellä ole aikomustakaan erota, ”niin kauan kuin Jumala antaa hänelle terveyttä ja voimia”. Gyldén on kuitenkin hoitanut hänen virkaansa. Hulluus yltyy tässä maassa joka suunnalla niin lapselliseksi, että monesti nauran itsekseni kauan ääneen ajatellessani tätä kaikkea. Meidän ei toki tarvitse ruotsalaisparkojen tavoin valittaa kansallisten spektaakkelien puutetta.

Kaiken kaikkiaan Yliopiston asiat tuntuvat kuitenkin kulkevan parempaan suuntaan. Ursin on nimittäin tehnyt työnsä niin, että hänen osakkeensa ovat laskeneet, ja enemmistö akateemisista isistä joutuu tulevassa rehtorinvaalissa valitsemaan Nordströmin tai Reinin. Viimeksi mainittu saisi varmasti enemmistön puolelleen, mutta silloin ensiksi mainittu sivuutetaan ja raivostuu valtavasti. Jos taas äänestetään Nordströmistä, monet, jotka olisivat äänestäneet Reiniä, jättävät äänensä käyttämättä, joten sellaisen yrityksen tuloksena Lagus voisi saada enemmistön.

Perheeni vointi on tavanomainen. Sano terveisiä Lindforsille ja kirjoita joskus

alttiille ystävällesi

JJNr:lle