Kuopiossa 31.3.1848
Parahin Veli Janne!
Mitä suurinta tuskaa tuntien olen ottanut vastaan tiedon Sinua ja omaisiasi kohdanneesta suuresta onnettomuudesta. Mitkään sanat eivät voi lohduttaa sellaisessa surussa eivätkä lievittää sitä; en ole kuitenkaan halunnut hiljentää sitä sisimpäni kehotusta, että minun on ilmaistava Teille vilpitön osanottoni sekä Teidän murheittenne että myös menetyksen takia. Kuten nimittäin kukaan Teidän piirinne ulkopuolella ei saanut edesmenneeltä Isältäsi osakseen runsaampaa ystävyyttä ja myötämielisyyttä, en myöskään usko kenenkään kärsineen hänen poistuessaan suurempaa menetystä kuin minä. Tätä ajatellessani mieltäni tosin painoi jonkinmoinen tunnontuska; tiedän kuitenkin varmasti, ettei Isäsi sydämessä kuten omassanikaan ollut sijaa pysyvälle muistolle siitä erimielisyydestä, joka muutamiksi päiviksi katkaisi neljännesvuosisadan mittaisen ystävyyssuhteen.
Minun on myös esitettävä Sinulle, parahin Veli, pyyntö, joka ei johdu pelkästään hartaasta ja alttiista ystävyydestä, vaan myös kiitollisuudenvelastani lukemattomien uhrautuvan ja aktiivisen hyväntahtoisuuden osoitusten takia: anna minulle jokin tehtävä, jonka täyttämällä voin olla hyödyksi Sinulle ja omaisillesi. Osoita minulle ennen kaikkea ystävällistä luottamustasi kertomalla jotakin omasta tilanteestasi ja tulevaisuudensuunnitelmistasi. Voisin ehkä vanhemman veljen kokemuksen nojalla antaa jonkin hyvän neuvon. Ajattelin tiedon saatuani aivan ensiksi tulla Helsinkiin, mutta luovuin tästä ajatuksesta päädyttyäni siihen varmaan käsitykseen, ettei minun läsnäolostani olisi juuri nyt ollut mitään hyötyä. Jos minun huolenpitoni siellä olisi perheen asioiden kannalta kuitenkin jostakin syystä hyödyllistä, älä epäröi kirjoittaa minulle siitä.
Kerro ystävällisimmät terveiseni Äidillesi ja sisaruksillesi, niin isoille kuin pienillekin. Välitä tervehdys vaimoltani ja minulta etenkin Augusta-paralle, jonka suru varmastikin vastaa hänen suurta kiintymystään. Kerro myös kunnianarvoiselle Isoäidillesi, Lauralle ja Floralle osaaottavat terveiseni.
Sinua, rakas Veli, varmaankin lohduttaa edes jollakin tavalla tietoisuus siitä, että niin monet jakavat Teidän kaipauksenne ja että Isäsi kuolema on samalla yleinen onnettomuus. Jumala nähköön, että isänmaaparkamme tarvitsee suuresti hänen kaltaisiaan harvinaislaatuisia poikia; ja näyttää, Jumala paratkoon, siltä, että kova kohtalomme tempaa pois sen vähän, mitä kelvollista on olemassa.
Nukkukoon hän kuitenkin rauhassa! Tiedän, että hän oli paljon kamppaillut ja kärsinyt ja nähnyt monien elämän haaveiden katoavan.
Lähetä minulle tietoja, Ole varma minun vilpittömästä veljellisestä ystävyydestäni.
Joh. Vilh. Snellman
PS Älä luovuta poisnukkuneen käsikirjoituksia muiden käsiin. Meidän on yhdessä suunniteltava pientä painotuotetta niistä hänen muistokseen. Jos haluaisit lähettää minulle yksityiskohtaisia henkilötietoja, ottaisin kernaasti ne vastaan kirjoittaakseni muistokirjoituksen Litteraturbladetiin. S:n.
