Johan August von Esseniltä

Editoitu teksti

Suomi

Joensuussa 28.9.1867

 

Kunnioitettu Veljeni! 

 

Sain tämän kuun 21. päivän kirjelmäsi käsiini täällä Joensuussa, jonne olin näihin aikoihin saapumassa, kuten luullakseni viime kirjeessäni olen maininnut. Ankaria moitteita täynnä oleva kirjeesi on antanut minulle paljon ajattelemisen aihetta ja lisännyt masentuneisuutta, johon epätoivoinen tilanne on minut ajanut. Varsin usein tässä maailmassa käy niin, että luullessaan toimivansa parhaalla tavalla tekeekin suurimman tyhmyyden. Sinä mm. sanot: ”Koko maailma tietää, että Iisalmessa, Lapinlahdella, Kiuruvedellä, Tuusniemellä, Nilsiässä, Juuassa, Nurmeksessa, Pielisjärvellä ja Ilomantsissa joudutaan näkemään nälkää.” Toki koko maailma tietää sen nyt, mutta ei tiennyt sitä aamulla 4. syyskuuta, jolloin lähdin matkalle, ja uskoin velvollisuudekseni ottaa itse hieman selvää hallan seurausten ulottuvuudesta ja ankaruudesta, sen sijaan että olisin istunut paikallani Kuopiossa odottamassa kruununvoutien raportteja. Olen nähnyt sanomalehdistä, että Vaasan ja Oulun kuvernöörit ovat toimineet aivan samoin, ja arvelin tämän antavan lisätukea käsitykselleni, että olin toiminut oikein. Havaitsen nyt, että me kaikki olemme toimineet tyhmästi; tai ehkä he ovat toimineet oikein ja minä olen tehnyt väärin. Kun käytyäni viime kirjeessä mainitsemillani paikkakunnilla kuitenkin totesin, millainen hätä oli tulossa, keskeytin matkan, jota Paqvalén sai jatkaa yksinään, ja palasin Kuopioon, jossa vastassa oli iloinen uutinen, että maahantuojat, joiden oli odotettu toimivan, olivat jo lähteneet Pietariin ostamaan jauhoja, kun Kuopioon oli poissa ollessani saatu tietoja hallan tuhoista läänin eri osissa. Tänne lähetettiin paluuni jälkeen myös kirjelmä, jossa tiedusteltiin, paljonko tänne voitiin odottaa viljaa tuotavan. Vastausta tiedusteluun ei ollut vielä ehditty saada, kun lähdin uudelleen matkaan kaiken aikaa olettaen toimivani oikein. Toivon kuitenkin pystyväni ilmoittamaan vastauksen täältä sen jälkeen, kun olen muutaman tunnin kuluttua pitänyt kokouksen täkäläisten kauppiaiden kanssa.

Pyydän, että säilytät hyväntahtoisuutesi pahastumatta siitä, että minäkin puhun täysin avoimesti. Sinä sanot: ”Hämmästyen – jotta en käyttäisi vahvempaa sanaa – täällä kuulee, ettei kuvernööri ole tavoitettavissa Kuopiossa eikä Joensuussa tuonnin järjestämistä varten.” Tämän hämmästyksen hälventämiseksi selitys, että olin liikkeellä läänissä juuri selvittääkseni, miten suureksi tarve saattaisi kasvaa, enkä sinä aikana, jolloin minun olisi mainitun käsityksen mukaan pitänyt olla toisessa noista kaupungeista, ollut kuitenkaan toimettomana. Minun kaiketi piti ensin pyrkiä tutkimaan tarvittavan tuonnin määrä suunnilleen, ennen kuin voitiin ryhtyä järjestelemään sen saamista tänne, sitä mieltä olen. Suoraan sanottuna en tiedä, miksi Raninin tai jonkun muun piti ”Kuopiossa turhaan odottaa kuvernööriä”. Hänen kuten kenen tahansa on kuvernöörin poissa ollessa esitettävä asiansa virastolle, ja ainahan on ajateltava sen toimivan kuvernöörin sijasta, ainakin niin kauan kuin pidetään kuvernöörin velvollisuutenakin eikä vain oikeutena liikkua läänissään, kun hän harkitsee sen tarpeelliseksi, ottaakseen selvää monenlaisista seikoista, joista hän tuskin voi saada kunnollista käsitystä istumalla aina hallintokaupungissaan. Monikin on sitä mieltä, että kuvernööri saa jopa enemmän aikaan lääninsä hyväksi käymällä usein sen eri puolilla kuin istumalla virkahuoneessaan; mielipiteet tästä asiasta voivat kuitenkin olla erilaisia kuten kaikista muistakin ja onnellisia ne harvat, jotka aina pystyvät olemaan oikeassa.

Pyydän sinua luottamaan ehdottomasti siihen, etten ole missään pitämässäni kokouksessa mitenkään vihjaillut, että väellä voisi olla mitään toivoa kruunun avusta. Olen päinvastoin yrittänyt saada ihmiset käsittämään, etteivät hallituksen varat enää riitä lisäuhrauksiin, vaan heidän on ajateltava, miten he selviytyvät omin avuin niin hyvin kuin pystyvät. Sen sijaan en ole voinut enkä halunnut kieltäytyä ottamasta vastaan heidän toivomuksiaan enkä välittämästä niitä eteenpäin.

Pyydän lisäksi, että ennen kuin ankara tuomio minusta ja teoistani lopullisesti annetaan otettaisiin kuitenkin kohtuullisesti huomioon se seikka, etten ole koskaan aikaisemmin toiminut julkisessa virassa enkä toimessa ja että olen ollut nykyisessä virassani niukasti puoli vuotta. Jos toimet eivät siis vastaa odotuksia, jotka voidaan asettaa ylivoimaiseen kykyyn ja monipuoliseen, kypsään hallinnolliseen kokemukseen perustuvalle toiminnalle, sitä ei ole aihetta ihmetellä, ja toistan tässä: jos minuun ollaan tyytymättömiä, annettakoon minulle ero harmaalla paperilla ja pantakoon tänne henkilö, joka ymmärtää asiansa paremmin kuin minä.

Minun on mielestäni vielä lisättävä, etten olisi vaivannut Sinua näillä riveillä, ellen olisi pitänyt velvollisuutenani toimieni perustelemista niin pitkälle kuin olen pystynyt. Olen vain halunnut esittää toimintatapani motiivit, en ole halunnut väittää toimintatapani olleen oikea.

Nyt muutama sana täällä kauppiaiden kanssa pitämästäni kokouksesta, johon oli saapunut 7–8 merkittävintä kauppiasta, mm. Mustonen, kaksi Parviaista ja Ryynänen. He eivät halunneet ryhtyä keskustelemaan mistään tietystä jauhojen tuontimäärästä ja väittivät, ettei Pietarista ole ollut viikkokausiin saatavissa mainitsemisen arvoisia eriä ja että tästä syystä jauhojen hinta on siellä niin huikea, ettei kaupoista päättäminen ollut tällä haavaa mahdollista. Pitivät myös epätodennäköisenä, että jauhoja voitaisiin enää saada lainkaan ennen purjehduskauden päättymistä, joka saattaisi tapahtua jo kahden viikon kuluttua. Eivät olleet muutenkaan juuri halukkaita lähtemään tähän hankkeeseen, sillä kyseltiin, millä väki pystyy ostamaan. Puhuin siitä, että kansan tuotteita otettaisiin vastaan jauhojen vastineeksi. Mielihyvin, vastattiin, mutta sellaisia, joista itse päästään eroon, esim. voita, talia, villaa, nahkoja ja vuotia. Muusta ei kannattaisi puhuakaan, se olisi vain rojua, jota ei voitaisi ottaa vastaan millään hinnalla. Kun kuitenkin sitkeästi vaadin, että saisin tietää edes suurin piirtein, millaisen määrän he uskoivat tuovansa maahan, Mustonen vastasi hankkivansa 10 000 säkkiä, jos hän saa rahaa. Sanoi ottaneensa yhteyttä pankkiin ja tarjonneensa vekseleitä tämän asian hoitamiseksi, mutta niitä ei ollut hyväksytty; hän on saanut ne takaisin viime postissa ja oli siitä aika lailla äkeissään. Puhuin mahdollisuudesta saada lainaa valtiolta, mutta kukaan ei kallistanut korvaansakaan asialle, ja sain yleensä vältteleviä vastauksia. Kun selvää vastausta suunnitellusta tuontimäärästä ei haluttu antaa, kysyin lopulta, voidaanko toivoa kaikkien muiden kauppiaiden hankkivan yhteensä yhtä paljon kuin Mustonen yksinään, mihin annettiin yksimielisesti myöntävä vastaus ja lisättiin, että oltiin valmiita vastaamaan siitä, että jauhoja olisi paikkakunnalla kysyntää vastaavasti ja että talvella hankittaisiin hevospelillä se määrä, jota ei nyt voitu saada höyrylaivalla. Samalla esitettiin olettamus, että siihen mennessä hinta alenisi Pietarissa niin paljon, ettei tavara olisi täällä ainakaan kalliimpaa kuin nyt. Jos siis Mustonen hankkii 10 000 säkkiä – hän nimittäin ilmoitti löytävänsä muita keinoja, vaikka pankki ei ollut hyväksynyt hänen vekseleitään; näistä muista keinoista hän ei kuitenkaan kertonut minulle, eikä minullakaan ollut mielestäni oikeutta pyrkiä utelemaan pitemmälle hänen yksityisiä liikeasioitaan – ja muut yhtä paljon, voidaan arvioida täällä olevan käytettävissä vähintään 20 000 säkkiä, uskottiin nimittäin, että parhaillaan Pietarissa oleva S. Parviainen tuo sieltä mukanaan noin 1 500 säkkiä. Lisäksi pidettiin jokseenkin selvänä, että Värtsilän ruukki tuo maahan 8 000–10 000 säkkiä (Arppe voinee antaa asiasta tarkempia tietoja), minkä tiedon vahvisti tänään tapaamani kruununvouti Krogerus. [Pohjois-]Karjalan käytettävissä olisi näin ollen noin 30 000 säkkiä. Jos Kuopioon saadaan 20 000 säkkiä + se mitä herrat Svahn, Borgström jne. voivat saada hankituksi sekä ne 10 000 säkkiä tai tynnyriä, jotka voidaan odottaa saatavan kruunulta hätäaputöitä varten, läänillä pitäisi olla käytettävissään vähintään 60 000 säkkiä eli 20 000 säkkiä enemmän kuin tämän kuun 23. päivänä lähetetyssä virallisessa anomuksessa arvioitiin vähimmäistarpeeksi, ja silloin olisi sentään täälläkin jotakin tehty nälänhädän ehkäisemiseksi, kunhan oletetaan lasketun tuontimäärän todella tulevan hankituksi ja väellä olevan varoja tavaran ostamiseen; kummastakaan seikasta en pysty määräämään eikä pysty kukaan muukaan.

Mieluimmin olisin kiusaamatta Sinua pitkillä epistoloillani, mutta asiat ovat jälleen olleet luonteeltaan sellaisia, etteivät ne jätä minulle valinnan varaa. Minun on mielestäni jäätävä tänne maanantaihin saakka neuvotellakseni eräiden henkilöiden kanssa, joita odotetaan tänne maatalouskokoukseen, minkä jälkeen kokouksen avattuani palaan Kuopioon ottaakseni siellä vastaan uusia käskyjä.

Järkkymättömän kunnioittavasti allekirjoitan aitoa alttiuttani vakuuttaen

Joh. Aug. v. Essen

 

 

Vertailu