Johan August von Esseniltä

Tietoka dokumentista

Editoitu teksti

Suomi

Kuopiossa 23.9.1867

 

Suuresti kunnioitettu Veli! 

 

Huutava hätä, jonka matkani alusta asti kohtasin kaikkialla, sai minut keskeyttämään tämän matkan ja ryhtymään täällä toimipaikallani nykytilanteen vaatimiin toimiin yhteistuumin itseäni viisaampien ja kokeneiden ihmisten kanssa. Rudbäckin kanssa käymieni keskustelujen tulokset näet anomuksesta, joka lähtee senaatille tämän päivän postissa. Se on Jeremian valitusvirttä alusta loppuun; emme kuitenkaan voineet asialle mitään, ja meidän velvollisuutemme täällä on yrittää tehdä ehdotuksia toimista, joita me parhaan ymmärryksemme ja tietämyksemme perusteella arvioimme epätoivoisessa tilanteessa tarvittavan; hallituksen asiana taas on harkinta, hyväksyminen tai hylkääminen. En ole tottunut katsomaan hätää aivan suoraan silmiin. Jos siis olen toisinaan vähällä menettää hermoni, tätä ei pitäisi lukea suureksi synniksi minulle; kuitenkin myös Rudbäck, jonka pitäisi sentään olla tottumuksen hiukan karaisema, on vaipumassa masennukseen ja sanoi minulle, että tämä uudelleen muotoiltu anomus oli murheellisin, jota hän on koskaan ollut laatimassa, ja myönsi samalla, että tilanne ei ollut koskaan näyttänyt hänestä yhtä epävoivoiselta kuin nyt. Ei kapankaan vertaa vanhoja säästöjä; vuoden sato hallan ja ruosteen vikuuttamaa viljaa riittää leipäviljaksi tilansa omistavalle väestölle enintään jouluun saakka; irtain väestö jätetty tähän päivään mennessä nälkää ja kurjuutta kärsimään – tällainen on käsitys täällä; tässä ovat peruspiirteet tauluun, jonka seuraavat kaksitoista kuukautta maalaavat yksityiskohtia myöten valmiiksi ja jonka sensaatiovaikutus ei varmastikaan kovin pian haihdu.

Ystävällisestä ja sydämellisestä kirjeestäsi 13. päivältä esitän nyt vilpittömän ja lämpimän kiitokseni. Havaitsen siitä, ettei meillä ole paljon odotettavissa hallituksen taholta; sen mitä saamme otamme kuitenkin kiitollisina vastaan ja yritämme käyttää sen mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. On kuitenkin kuultu kerrottavan, että puolivalmiita kanavatöitä jatkettaneen. Tämä tieto on ollut omiaan vahvistamaan ja elvyttämään toiveikkuutta kaikkien mielessä, ja siten lievitetään ja poistetaan paljon, paljon kurjuutta.

Tämän paikkakunnan varsinaiset tuontikauppiaat Kellgren ja Ranin eivät valitettavasti ole kotona juuri nyt, joten en ole voinut puhua heille maalaistuotteiden ostamisesta, mutta tämä ei jää tekemättä, heti kun he ovat tavoitettavissa. He ovat nyt Pietarissa, ja täkäläiset ovat tietävinään, että he ovat ostaneet sieltä noin 10 000 säkkiä jauhoja; mutta ”mihinkä se riittää näin monien kesken”. Aion jälleen huomenna lähteä matkalle Kaaville, Taipaleelle, Liperiin, Joensuuhun jne. Joensuussa hätyytän sikäläisiä patruunoita ja odotan heidän saavan aikaan melkeinpä enemmän kuin täkäläiset kauppiaat.

Olisi toki mitä toivottavinta, että voitaisiin takavarikoida se niukka määrä itämiskykyistä ohraa, joka läänistä saattaa ehkä löytyä, mutta miten tämä voitaisiin toteuttaa? Vaikka on monesti kehotettu maksamaan nyt takaisin keväällä saatu siemenvilja, tuskin kukaan noudattaa kehotusta, ja vaikka niin tapahtuisikin, kukaan älköön luulko, että makasiiniin tuodaan itämiskykyistä ohraa. Ei toki, kyllä ihmiset älyävät hoitaa asiansa paremmin. Sinne tarjotaan hallan vaurioittamaa satoa ja itämiskykyinen säästetään kevääksi, jotta siitä saataisiin kiskotuksi kova hinta. Ainoa tapa kunnollisen tavaran saannin varmistamiseksi on ryhtyä ostamaan sitä mitä pikimmin niin houkuttelevaan hintaan, että se pakotetaan esiin piiloistaan edelleen jatkuvan rahapulan vallitessa.

Ellei hätäleipäaineksia oteta ajoissa talteen, vika ei ole minun. Yleisen edun puolesta uutterasti työskentelevä ja siitä kiinnostunut pormestari Thoreld on täällä ensimmäisenä ryhtynyt omaan laskuunsa kokeilemaan islannin- ja poronjäkälän sekä rahkasammalen käyttöä ja antoi mukaani hyväntahtoisesti pienen varaston, kun lähdin matkalleni Savoon. Kaikissa kokouspaikoissa levittelin tuomiani schöne Raritäten [ihania erikoisuuksia] kuin kaupparatsu konsanaan ja saarnasin asian puolesta niin hyvin kuin huonolla suomen kielelläni pystyin. Kiinnostusta osoitettiin, raaka-aineita luvattiin ryhtyä heti keräämään ja rahkasammalleivälle annettiin ensimmäinen palkinto, ja tässä suhteessa makuni on sama. Onneksi tätä sammalta voidaan helposti kerätä häkkikuormittain, kun taas noita jäkälälajeja, etenkin islanninjäkälää, löytyy vain niukasti. Hätäleipäasiaa samoin innokkaasti edistävän Paqvalén pitäisi jatkaa kaupparatsun työtä Karjalassa. Minäkin olen saanut tänne perustetuksi sellaisen hätäleipätoimikunnan, joka Turussa jo toimii, ja se kokeilee leipomusten tekoa parhaillaan ja on lähettänyt liikkeelle pieniä painettuja leivänteko-ohjeita, ja useissa seurakunnissa on jo aloitettu leipomiskokeilut. Lauantaina täällä pidettiin kaupungin asukkaiden yleinen kokous, jossa päätettiin perustaa vapaaehtoisen listakeräyksen tuoton varassa suurisuuntaisesti toimiva hätäleipien leipomo, jonka tuotteita myytäisiin halukkaille ostajille, jotta he voisivat ruokkia niitä kerjäläisjoukkoja, jotka vuoden mittaan epäilemättä piirittävät meitä. Toimeenpano annettiin tilaisuudessa valitun toimikunnan tehtäväksi. Kun ihmisystävällinen hellämielisyys niitä vetelyksiä kohtaan, jotka lojuvat vankiloissa ja vaativat liha-annostaan, on nyt antanut periksi sen verran, että heille aiotaan ryhtyä tarjoilemaan hätäleipää, tämä ilahduttaa sangen suuresti minua kuten kaikkia muitakin, joiden mielestä on kuohuttavaa, että näillä lurjuksilla on hyvä olla ja vatsa täynnä, kun rehellinen työläinen riutuu nälässä.

Olen sangen iloinen todetessani, että saan mahtavaa tukea tietöitä koskevalle mielipiteelleni näkemyksestä, joka Sinulla näyttää olevan ja täysin vastaa omaani. ”Uudet tiet ovat uusi rasite”, sanot Sinä, ja toivottavasti tämä totuus ymmärrettäisiin yleisemminkin. Tietysti uudet tiet ovat monessakin tapauksessa myös hyväksi; silti minäkin olen sitä mieltä, että ensisijaisesti on pyrittävä tekemään jo olemassa olevat tiet niin helppokulkuisiksi kuin mahdollista, eikä tämä voi tapahtua paremmalla tavalla kuin kiertämällä tai alentamalla matalammiksi nämä hevosille murhaavan raskaat ja ihmisille hengenvaaralliset mäet. Soveliaampia hätäaputöitäkään voitaisiin tuskin antaa, sillä tuskinpa on olemassa yhtään kuntaa, jossa ei ole jotakin hankalaa mäkeä, ja niihin puuttumalla apu jakautuu mahdollisimman tasaisesti. Kruununvoudeille lähtee heti kehotus tehdä ehdotuksia työkohteista, ja valitan vain sitä, että tunnen läänin topografiaakin kovin huonosti kyetäkseni sitten arvioimaan ehdotusten sopivuutta.

Havaitsen sortuneeni samaan virheeseen, joka näyttää vaivaavan täkäläistä rahvasta, asian laveasanaiseen esittämiseen. Toki kokee helpotusta, kun saa ilmaista sen, mikä sydäntä painaa, enkä siis lainkaan ihmettele sitä, että ukot – akoista puhumattakaan – useimmiten lankeavat uuvuttavaan monisanaisuuteen, jota olen kuitenkin kuunnellut sangen pitkämielisesti; havaitsen nimittäin heidän lähtevän mieli keventyneenä, vaikka en voi antaa heille muuta kuin ystävällisen sanan. Ja samaa helpotusta tunnen nyt, kun voin näin veljellisesti – jos näin saan sanoa – jäykkään viralliseen kaavaan sanottavaani ahtamatta ja ilman edeltävää konseptia kertoa sanottavani näin via recta [suoraa tietä] hallituksen jäsenelle, ”joka sekä tahtoo että voi enemmän kuin kukaan muu” (anteeksi tämä muistuma Bellmanilta kaiken keskellä) auttaa maata ja kansaa selviytymään kunnialla, niin kauan kuin avun antaminen vielä on mahdollista.

Kiitän Sinua vilpittömästi ja liikuttuneena kirjeesi lämminsydämisestä lopputoivotuksesta, että Jumala antaisi minulle rohkeutta ja voimaa. Tarvitsen varmasti molempia; en nimittäin ole koskaan ollut sankari enkä edes toiminnan mies. Koko aiempi elämäni on ollut luonteeltaan mietiskelyyn keskittynyttä, ja pelkään olevani jo liian vanha saamaan mitään aikaan toiminnan kentällä. Mutta jos siellä korkeuksissa saadaan sellainen käsitys, kerrottakoon se sitten minulle armottomasti, ja väistyn ilomielin nuoremman kyvyn tieltä, jolla on samaa lämmintä tahtoa kuin minulla, mutta enemmän joustavuutta, enemmän voimaa, laajemmat ja monipuolisemmat tiedot. Paikkaa, jonka haltijana pro tempore [väliaikaisesti] toimin, en ole hakenut, minut on haettu sitä hoitamaan; jos kuitenkin havaitaan, että on erehdytty ja kykyni on yliarvioitu, on pyrkiminen virheen korjaamiseen ja toisen miehen etsiminen tälle paikalle vain yksinkertainen velvollisuus. Yhteiskunnalla on oikeus sitä vaatia.

Minäkin otan vapauden toivottaa Sinulle Jumalan apua, jotta jaksaisit kantaa sen raskaan taakan, jonka Hän on Sinun harteillesi laskenut ja joka näyttää käyvän raskaammaksi vuosi vuodelta. ”Herra tuntee omansa”, on tapana sanoa. Hän tietää, että Sinulla on Simsonin hartiat, mutta niinpä Hän onkin vaatinut niiden voiman käyttöä. Hän auttakoon ja vahvistakoon Sinua ja minua ja koko tätä köyhää ja kurjaa Suomen kansaa tänä lähettämänsä koettelemuksen aikana!

Lämpimintä kunnioitustaan vakuuttaen allekirjoittaa

altis ystävä ja palvelija

Joh. Aug. v. Essen

 

PS Juuri ollessani valmis sinetöimään kirjeen luokseni saapuu henkilö tuomaan ehdotusta, jonka hän viimein niin pitkälle päästyään pyytää minua alistamaan valtiovarainpäällikön harkittavaksi. Vähillä sanoilla sanottuna se on tällainen: hallitus ottaa selville, tarvitaanko Venäjällä työväkeä ja voivatko työnantajat lähettää tänne edustajiaan tekemään sopimuksia väen kanssa ja maksamaan matkan työmaille. Ehdotus on osoitus hyvästä tahdosta tehdä jotakin kurjuuden lievittämiseksi, mutta lienee tuskin toteutettavissa. Mies ei saa hetkenkään rauhaa, ennen kuin tämä on saatettu valtiovarainpäällikön tietoon. Nyt näin on tapahtunut ja requiescat in pace [levätköön rauhassa].

 

 

Vertailu