Tübingenissä 2.3.1841

Hra Jean Grönberg 

Vaasa

Veli Hyvä! Jos hämmästyt tämän kirjeen saapumisesta, pyydän, että hämmästyksesi koskisi vain tapahtuman odottamattomuutta, ei yleensä lainkaan sen sisältöä, jonka varmaan pystyt heti arvaamaankin.

Asia on aivan yksinkertaisesti: Toivon ja uskon, että liiketoimesi kukoistavat edelleenkin ja että Sinä voit kovin tuntuvaa haittaa kärsimättä antaa jollekin Hampurissa, Bremenissä tai sillä suunnalla toimivalle kauppahuoneelle ankarat määräyksesi lähettää kodittomalle suomalaiselle tohtori Joh. Vilh. Snellmanille, joka on tällä haavaa leiriytyneenä Tübingeniin Württembergin kuningaskuntaan, heti 500 ruplaa vastaava summa kultana tai Preussin valtion seteleinä, ja pyydän Sinua veljellisesti toimimaan tämän pyyntöni mukaisesti, etenkin kun et sillä tavoin tue mitään muita suurisuuntaisia matkasuunnitelmia kuin pääsyäni kunnialla kotiin. Tämä voi kuitenkin viipyä ensi syksyyn saakka, mikäli saan täällä lopultakin käsikirjoitukseni myydyksi – jos taas en saa, minun on lähdettävä kotimatkalle heti, kun Sinun ystävyytesi antaa minulle siihen tilaisuuden. Sen takia avun arvon kaksinkertaistaa sen pikainen perilletulo, jonka toivon tapahtuvan huhtikuun aikana. Havaitset, että pidän asiaa selvänä. Miksi muuten kääntyisinkään Sinun puoleesi. Sinä tunnet asioitteni heikon tilan suunnilleen ja voit arvata, ettei minulla ole takaisin maksamiseen muuta keinoa kuin lainan ottaminen muualta. Tätä keinoa, joka toivottavasti on yhä käytettävissäni, käytän heti rehdisti, kunhan olen astunut jalallani Suomen maaperälle ja tuonut huoleni sinne, ja hankin Sinulle rahasi takaisin jostakin leski- ja orpokassasta.

Oletin toki Suomesta lähtiessäni, että suunnilleen nykyisen kaltainen tilanne voisi eteeni tulla, mutta en odottanut sitä näin pian. Minullahan on nyt vielä paljon työtä tekemättä, mikä varmaan tekemättä jääkin täällä murheen laaksossa oloni aikana ja minkä kanssa ei myöskään kannata puuhailla tuonpuoleisessa. Kirjoitin Tukholmasta veljellesi Carolukselle (vuosi sitten) ja yritin varmistaa hänen apunsa matkustaakseni Italiaan. En ole saanut siihen mitään vastausta, ja minun on siis oletettava, että hän on jättänyt kirjeen postikonttorista noutamatta. Nyt kaikki tuollaiset suunnitelmat ovat ohi. Toivon kuitenkin, ettei matkani ole ollut hyödytön. Ruotsissa sain aikaan neljä pientä opusculaa, ja täällä olen raskaana sisälläni kaksi nerouden sikiötä ja etsin kustantajaa, joka auttaa minua synnyttämään ne. Tätä enemmän ovat Ruotsissa tekemäni kaupat, joihin olin saituudessani tarpeeksi tyhmä ryhtymään ja mistä olen kaksi kuukautta odottanut – turhaan – rahalähetystä, olleet saattamassa minua nykyiseen tukalaan tilanteeseeni. En halua häiritä hyvää ruokahaluasi pihvipannun ja Saint-Estèphe-pullon ääressä kuvailemalla elämääni tänä aikana – sic itur ad astra! [siten mennään tähtiin!] En lähetä myöskään terveisiä kenellekään, koska mielelläni näen, että kirje on vain Sinun, enintään hilpeän apulaisesi Fockin silmiä varten, jolle jään suuren kiitoksen velkaa sillä hetkellä, kun hän istuutuu kirjoittamaan – edellä mainittuja määräyksiä. – Salli hänen, hyvä Veli John! saada se ilo heti tämän saavuttua. – Ystävänpalvelustasi arvostaa altis ja uskollinen Veljesi vakavammin kuin tämän pyynnön esittämisen sävy ilmaisee.

Snellman