Ida Wennbergiltä

Tietoka dokumentista

Tietoa
3.10.1871
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Tammisaari 3.10.1871

 

Hyvä Lankoni! 

 

Kiitos! lausun Sinulle sydämeni pohjasta, kirjeen johdosta; oletpa sinä minulle todella mieluinen, näen että minulla on langossani tosi ja vilpitön ystävä. Heti kun olin lähettänyt viime kirjeeni, kaduin kovasti, että olin valittanut isäni käytöstä minua kohtaan, anteeksi, sano että Lankoni antaa Idalle anteeksi ja unohtaa mitä kirjoitin; älä pahastu minuun. Jos Sinä Lanko hyvä ehtisit kirjoittaa minulle, niin mieleni kävisi ehkä keveämmäksi ja lempeämmäksi, sillä usein olen tuntenut sydämessäni versovan jalompia ajatuksia ja tunteita, kun olen kuunnellut Sinun hiljaisia kehotuksiasi. Jos voisinkin aina kuulla sellaisia sanoja kuin Sinun, Jalo Lankoni, mutta minulla ei ole ketään, ei ketään, vaan olen, kuten Lanko kerran sanoi: hemmoteltu lapsi. Langon kirje, palautti minut itseeni ja velvollisuuksieni pariin, niin, minä tahdon ja aion yrittää, tulla hyväksi ja kuuliaiseksi lapseksi, ainakin se on minun pyrkimykseni, lämmin ja vilpitön, rukoilen Jumalalta apua. Kirjoita pian, mutta älä kirjoita kovasti ja ivallisesti, sillä se satuttaa sydäntäni kovin; enhän minä suinkaan ole niin kauhean paatunut ja tunteeton jaloa ja oikeaa kohtaan, en niin turhamainen ja maailmallinen, kuin Lankoni ehkä luulee, mutta minulle on lempeys mieluisempaa kuin maailman koleus. Teen minä usein virheitäkin, mutta kadun heti. Pyydä papalta, että saan pitää Sinun kirjeesi vain ominani, eihän se ole väärin, vai kuinka? Sydämellisiä terveisiä lapsille ja vielä kerran, anteeksi se mitä viimeksi kirjoitin.

Sinun ikioma ystäväsi

Ida.

 

 

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: