...kun senaattori Snellman ensimmäisenä [istumajärjestyksessä] lausui seuraavaa: Hänen Keisarillinen Majesteettinsa, valtiosihteeristön Suomen senaatille ilmoittamalla, 8. elokuuta (20. elokuuta) 1862 päivätyllä salaisella kirjelmällään on ilmaissut hyväksyvänsä senaatin 16 huhtikuuta edellisenä vuonna tekemän alamaisen esityksen, jonka mukaan maassa vallitsevan, ei vain valtiota vaan myös yksityisiä rasittavan tukalan rahatilanteen helpottamiseksi olisi lailla julistettava, että brutto- ja nettopainoltaan vahvistettu metalliraha olisi Suomessa ainoa laillinen arvon mitta. Samalla hän suvaitsi armollisesti säätää, että ennen kuin tätä tarkoittava lakisäädös annetaan, tulee senaatin ryhtyä välttämättömäksi katsomiinsa toimiin, jotta valtion kierrossa olevien, näytettäessä lunastettavissa olevien obligaatioiden käypyys säilytettäisiin ja päivittäistä liikettä vastaava määrä metallirahaa saatettaisiin maassa kiertoon. – Senaattori, joka sen alamaisesta puolesta katsoi, että kysymys mainitun rahan julistamisesta maassa ainoaksi lailliseksi arvon mitaksi vaikuttaa niin olennaisesti päätettäessä Hypoteekkiyhdistyksen pyytämästä, edellä mainitun määräisestä takuusta, ettei sitä olisi sille myönnettävä, ennen kuin on lähemmin selvitetty ne seikat, joista rahauudistuksen lopullinen toteuttaminen riippuu. Senaattori halusi, että Suomen Pankin johtokunta niin pian kuin mahdollista ilmoittaa senaatille, onko pankilla tällä hetkellä, ja miten paljon, tarvittavia varoja kyseisen rahauudistuksen toteuttamiseksi, ja jos niitä puuttuu, niin ottaako pankki Hypoteekkiyhdistyksen ehdotuksen mukaisesti haltuunsa yhdistyksen ulkomaanlainojen seurauksena maahan tulevat valuutat ja miten suuri niiden määrän tulisi olla, jotta pankki selviytyisi sellaisen uudistuksen yhteydessä odotettavissa olevasta hopeanvaihdosta. Senaattori katsoi tarpeelliseksi hankkia Rahapajan johtajan lausunnon asiasta.