[elokuussa 1872]

Rakas Hanna. 

Olen pahoillani yhdestä jos toisestakin. Ida hutiloi eikä katso silmiin. Tunti sen jälkeen kun hän vastoin neuvoani lähti tuli sähke että isoisä on terve, joka myös näkyi hänen kirjeestään minulle samana päivänä.

Mitä se tilausroska on olevinaan? Kalle puhuu Töttermanien kutsumisesta. On turha ottaa sellaisia riesoja tulevaisuuden varalle. Kuulin että Ville on syönyt illallista heidän luonaan. Ja pojat kehtaavat myös käydä nyyttikesteissä kaikenkarvaisen väen luona – joita minä en halua omaan kotiini. Minusta te olette huvitelleet ja juhlineet tarpeeksi kesällä. Lähetän ruuan lisäksi kahvia ja sokeria ja Sinun leipääsi. Parempi olisi ollut lisää leipää teille itsellenne.

Kirjoitit kahvista, että se olisi tarpeen, milloin sopii. Siitä ei voinut ymmärtää että sitä olisi tarvittu seuraavana päivänä. Ja sinä menet lainaamaan Dannbergeilta. Ettet häpeä. Lainata ja tehdä velkaa, se sopii Sinulle.

Panen isoon matkalaukkuun kirjekuoreen 140 mk.

Siitä maksat 100 mk Dannbergeille elokuusta. Tee käteisellä kuten ennenkin:

vuokra 50 mk

sekalaisia kirjan mukaan?

hevosiin?

jollei muuta ilmene lähetän vasta ensi lauantaina korin Thorsvikiin josta sen voi noutaa laiturilta.

Dannberg lupasi hankkia teille kalaa. Muistuta siitä.

Silli on erinomaista. Se puhdistetaan ja huuhdotaan ja pannaan heti puhtaaseen veteen tunniksi likoamaan. Leikataan ja tarjoillaan märkänä.

Kallelta puuttuu tyynynpäällisiä. Minäkin tarvitsen niitä kohta.

Sippolan juustoa ei löydy. Kunhan saatte jotain suuhunne.

Pidä huoli että tippoja otetaan heti, vatsatautiin. Jumala varjelkoon teitä. Hellä isänne

J. V. S:n