Hallintolaitos- ja perustuslakikomiteoista, konsepti

Tietoka dokumentista

Tietoa
20.12.1864
Pvm kommentti: 
Pvm ei ole tarkka
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Jos nämä komiteat jätetään ilman ohjeita, jotka määräävät kohteen ja rajat, niin selvää on, että sitä kiihotetaan täydelliseen uudistukseen ulkomaisen mallin mukaan, paperiperustuslakiin.

Mikä ei komitealle mahdollisesti onnistu, sitä ajetaan säädyissä.

Perustuslain radikaalista muokkaamisesta aiheutuu kaksi vaaraa. 1. Tavanomainen, joka johtuu kansan tietoisuuteen juurtumattomasta perustuslaista. 2. Meille erityinen, nimittäin että jos siitä aiheutuu haittaa, voi hallitsija sen täysin vaaratta rikkoa. Jälkimmäinen ei niinkään koske nykyaikaa kuin epävarmaa tulevaisuutta.

Välttämättömiä ovat:

1. Kausittaiset maapäivät

2. Aloiteoikeus – siihen valtaistuinpuheessa tehtyine rajoituksineen.

3. Laajennettu verosuostuntaoikeus, siis tullitaksasta päättäminen pääasiassa, (huom. nro 2 ja 3 sekä vuoden 1772 hallitusmuodossa mainitun hallitsijan oikeuden päättää sodasta ja rauhasta voimaansaattaminen tekevät mahdolliseksi pyyhkiä pois Yhdistys- ja vakuuskirjan) mikä kuitenkin tällä hetkellä voidaan rajoittaa yleisiin perusteisiin. Mutta sen mukana seuraa myös menoarvio. Sen suhteen on aluksi tehtävä varaus ja vastaisuudessa säätyjen kannan mukaan menoarvioon otettujen menojen osalta – joita voidaan vähentää vain hallitsijan hyväksynnällä – ja äänestettävä ehkä vain summittaisesta menoarviosta.

4. Niiden pykälien muuttaminen, jotka koskevat valtakunnanneuvostoa, kollegioita ym. ja jotka vuodesta 1809 lähtien ovat olleet kuollut kirjain.

5. Tarkat ohjeet perustuslain muuttamisen tavan suhteen – tarkemmin koskien siviili-, rikos-, kirkollis-, meri- ym. ja taloudellisia lakeja sekä hallinnollisia asetuksia. Rangaistuksista ja sakoista päättämisestä jne.

Tämä suunnilleen tarpeen. Ja kun koskien perustuslain muutosta toki pitänee säätää, että sitä ei saa ehdottaa ja siitä tehdä päätöstä samoilla maapäivillä, seuraa tästä selvästi, että tämän on koskettava myös kyseistä uudistusehdotusta.

Tulli- ja menoarviosta voitaisiin kuitenkin kuulla säätyjä ensimmäisillä maapäivillä.

Huom. Kysymys on: pitääkö jotakin tästä sisältyä perustuslakiin vai ei? Välttämätöntä on ainoastaan se mikä koskee hallitsijan oikeutta päättää kuulematta neuvonantajia ja antaa määräyksiä ilman varmennusta. Muilta osin sisältö riippuu hallitusuudistuksesta.

 

Hallitusuudistuksella on useita syitä:

1. Neuvonantajat Pietarissa ja samoin Helsingissä.

Tästä seuraa epävarmuutta ja epäjohdonmukaisuutta. Siellä ei tunneta oloja, täällä puuttuu kaikki poliittinen näkemys.

2. Oikeusosaston eriyttäminen.

3. Kamari- ja tilitoimituskuntien erottaminen toisistaan. Myös valtiovaraintoimituskunnan 2. osaston lakkauttaminen.

4. Joukon asioita jättäminen ylihallituksille ja kuvernööreille.

5. Asiantuntemus toimituskunnissa.

Huomautus. Pitäisi kai mainita tämän olevan seurausta valtaistuinpuheesta. ”Ei vastaa ajan vaatimuksia” = epämääräinen sanomalehti- ja valtiopäiväfraasi.

 

Muuten ei asioiden paljous olisi rasittava, jos ei enemmän sallittaisi ratkaistavan toimituskunnissa, ja muuten työskenneltäisiin kahdessa osastossa, paitsi joissakin harvoissa poikkeustapauksissa.

Erityisesti huomautetaan: Toimituskuntien päälliköt täysin vailla vaikutusvaltaa alaisviroistaan päätettäessä.

 

Huom.

1. On vaikein kohta.

2. Saa aikaan oikeusosaston perustamisen.

3. On helppo asia.

4. Voivat ratkaista vain kokeneet senaatin miehet.

5. Tällä tarkoitettaneen kustannuksia. Senaatin palveluskunta on tarpeeton; tarvitaan vain lomien nauttimiseen.

 

Muuten voisivat

referentit muuttua neuvostoksi, joka antaa lausuntoja,

protokollasihteerit esitellä,

kanslistit pitää pöytäkirjaa. Kumpikin viimeksi mainittu kategoria tulisi hieman hyödyllisemmäksi.

 

 

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: