Senaattori Snellman esitti keisarillisen senaatin päätökseen, jota senaattori muilta osin kannatti, seuraavan varauksen: Koska kysymys on siitä, että maamme vähäisistä varoista käytetään miljoonia hankkeisiin, joissa helposti, kuten useimpien muiden maiden kokemus on opettanut, voidaan tuhlata satoja tuhansia myös suunnittelussa ja toteuttamisessa tehtäviin virheisiin, niin katson, että tämän välttämiseksi on käytettävä maassa tarjolla olevaa näkemystä ja kykyä.
Mutta koska niistä henkilöistä, joiden palkkaaminen on noussut esille, ainoastaan yksi, everstiluutnantti Wasastjerna, on ollut tekemisissä rautateiden rakentamisen kanssa, ja hänkin vain Helsingin–Hämeenlinnan radalla, niin kaikella kunnioituksella hänen hyväksi havaittua taitavuuttaan kohtaan en silti voi pitää harkittuna, että sellaisen verrattain vähän kokeneen henkilön päätettäväksi jätetään, miten kyseiset merkittävät varat käytetään. Hänen eversti Minkvitziltä rautatiehallituksessa mahdollisesti saamaansa tukea en voi pitää arvottomana, mutta en myöskään suuresti arvostaa, koska eversti ei tiettävästi koskaan ole ollut tekemisissä rautateitten rakentamisen kanssa. Tämä insinööritieteen ala on kaikkialla ollut erityisopintojen kohteena ja rautatieinsinöörit ovat spesialisteja, mutta silti vain harvat ovat ammatissaan huomattavassa määrin kunnostautuneet, mistä rohkenen päätellä, että siinä saatava kokemus ei ole kovin helposti hankittavissa.
Onneksi maallamme on kenraalimajuri Stjernvallissa mies, joka on kunnostautunut keisarikunnan rautatietöissä ja joka sen jälkeen on suunnitellut ja johtajana toteuttanut Helsingin–Hämeenlinnan rautatien tavalla, jota asiantuntijat ovat pitäneet kiitettävänä, kuten myös työn tähän mennessä moitteeton kestävyys on todistanut sen viisaasta valmistelusta ja jämäkästä toteuttamisesta, vaikka kustannuksetkin olivat verrattain vähäiset. Kenraali Stjernvall on myös laatinut suunnitelman nyt kysymyksessä olevaa Riihimäen–Lahden rataa varten. Omasta puolestani katson edellä esittämieni perusteitten nojalla tarpeelliseksi, että kenraali Stjernvallin apua nytkin käytetään, ja uskon myös tietäväni, että hän olisi halukas sillä tavoin maatansa hyödyttämään, ja myös, että hänen palvelukseen ottamistaan toivoo myös ehdotettu työpäällikkö, everstiluutnantti Wasastjerna.
Rohkenen siksi alamaisimmin esittää Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen, että Hänen Majesteettinsa armollisimmin sallisi kenraali Stjernvallin ottamisen palvelukseen kyseistä rautatienrakennusta varten, ainakin neuvoa-antavaksi insinööriksi, jolloin tulevan työpäällikön tulisi vaikeuksien ilmetessä pyytää kenraali Stjernvallilta neuvoa, ja johtokunnan kutsua kenraali olemaan läsnä johtokunnassa, kun siellä käsitellään kysymyksiä, joiden ratkaisemisessa hänen tekninen tietämyksensä on tarpeen.
Tämän alamaisen esityksen perusteluna saanen lisäksi todeta, että kenraali Stjernvallin ansiona on myös olla viisas ja harkitsevainen liikemies. Hänellä on liike-elämän kokemusta, jonka en muuten havaitse olevan edustettuna ehdotetussa johtokunnassa, mutta joka mielestäni sellaisessa hankkeessa olisi arvokasta.
Säästäväisyys on nimittäin, kun varat ovat niukat ja hanke voi kantaa siltä toivottua hedelmää vasta vuosien kuluttua, enemmän tarpeen tässä maassa kuin missään muualla. Olen täysin vakuuttunut siitä, että kaikki ehdotetut johtokunnan jäsenet jakavat tämän mielipiteen kanssani. Mutta olennaisimmissa kohdissa voi vain ammatissa näkemyksen saavuttanut tietää, missä voidaan ja tulee noudattaa enemmän säästäväisyyttä, jos hänellä on myös riittävästi kokemusta liiketoimista, jotta hän voisi toteuttaa laaditut laskelmat.
Lopuksi rohkenen niinikään alamaisimmin esittää, että jos Hänen Keisarillinen Majesteettinsa armollisimmin päättäisi, että Stjernvall otetaan palvelukseen, niin kenraali Stjernvallille armollisesti varattaisiin kahdeksantuhannen kuudensadan markan palkkio, jolloin hän, yhteenlaskettuna hänen tällä hetkellä nauttimansa kolmentuhannen neljänsadan markan eläkkeen kanssa, saisi vuodessa kaksitoistatuhatta markkaa, minkä lisäksi Hänen Keisarillinen Majesteettinsa tällöin jättänee senaatin asiaksi myöntää kenraali Stjernvallille sopivan suuruisen määrärahan matkakustannuksia varten.
