Gerhard Rohlfsin matka Pohjois-Afrikassa 1868, katsaus Suomen Tiedeseurassa 1872

Tietoka dokumentista

Tietoa
30.12.1872
Pvm kommentti: 
Pvm ei ole tarkka
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Tunnettu Afrikassa liikkunut matkailija Gerhard Rohlfs teki syksyllä 1868 matkan Tripoliin lähinnä lähettääkseen sieltä retkikunnan viemään Bornun sulttaanille Preussin kuninkaan lahjoja, jotka samoin tunnettu toht. Nachtigal vei sieltä eteenpäin.

Rohlfs oli kuitenkin saanut myös apurahan tutkiakseen Pohjois-Afrikkaa ja ensisijaisesti tehdäkseen matkan Jupiter Amonin keitaaseen [Siwaan]. Kuvaus näistä matkoista on ilmestynyt tänä vuonna Bremenissä kaksiosaisena nimellä Von Tripolis nach Alexandrien [Tripolista Aleksandriaan].

Rohlfs suoritti tutkimuksensa kahdella pitkällä matkalla, joille hän lähti Benghazin kaupungista (muinaisesta Berenikestä), joka sijaitsee rannikolla ns. Ison-Syrtin itäpuolella, saman lahden tai rannikon mutkan, jonka länsipuolella Tripoli sijaitsee. – Tuosta kaupungista matkamiehemme kävi rannikkoalueella ulottaen matkansa idän suunnalla muinaiseen Kyreneen saakka ja palasi aavikon ja meren välisen ylängön eteläistä reunaa seuraillen. – Toisen matkansa hän suuntasi Amonin keitaaseen, joka sijaitsee Kyrenen kaakkoispuolella. Afrikan liikenneolojen merkillisyyksiin kuuluu se seikka, ettei hän päässyt keitaaseen Kyrenestä, vaan joutui palaamaan Benghaziin ja lähtemään sieltä aavikolle melkein suoraan etelää kohti Audjilan ja Djadon keitaisiin kääntyäkseen vasta sieltä koilliseen 45 Saksan peninkulman [peninkulman, n. 7 500 m, pituus vaihteli hieman Saksan valtioissa] mittaiselle vedettömälle autiomaataipaleelle.

Useat tutkijat ovat viime vuosikymmeninä käyneet näissä maissa, myös Amonin keitaassa, vaikkakin matkanneet sinne Egyptin puolelta, tietä jota Rohlfskin palasi. – Tämän takia hän sivuuttaa ennestään tunnetut asiat, ja ehkä tästä syystä matkakuvauksen anti ei tunnu kovin runsaalta. Hän esittää kuitenkin muinaistutkimuksen tuottamiin tietoihin useita korjauksia ja lisäyksiä. Niinpä hän korjaa myös englantilaisen Hamiltonin käsityksen Amonin suuremman temppelin raunioista, joiden tämä temppelin ensimmäinen paikantaja katsoi kuuluvan muinaiseen Akropolikseen. Rohlfs kuitenkin totesi näiden raunioiden alueen paljon laajemmaksi, vaikka muinaisen temppelin sisus nyt onkin täynnä arabien majoja, ja on tuonut sieltä mukanaan myös kuvia veistoksista ja jäljennöksiä piirtokirjoituksista, jotka muiden tosiseikkojen ohella osoittavat löytöjen kuuluvan varsinaiseen temppeliin.

Luonnontutkimuksen hyödyksi hän on tuonut mukanaan sarjan tarkkoja säähavaintoja ja kasvikokoelman, jonka lajien määrityksen ja kuvaamisen hän on jättänyt toht. Aschersonille, sekä suuren joukon matkakertomuksessa hajallaan olevia tietoja luonnonoloista niillä paikkakunnilla, joiden kautta hän kulki, ja ne kiinnostavat muitakin lukijoita kuin alan ammattimiehiä. Afrikan koko suuri aavikko sijaitsee tunnetusti paljon, jopa 100 metriä tai enemmänkin alempana kuin Välimeren pinta. Rohlfs palaa tämän takia pohtimaan viime aikoina viriteltyä ehdotusta koko aavikon muuttamisesta mereksi Välimereltä lähtevän kaivannon avulla, jolloin Afrikan sisäosien asutut seudut saisivat yhteyden sivistyneeseen maailmaan.

Matkakertomusta kuvittavat hyvin piirretty kartta Kyrenaikasta, pienempi kartta Amonin keitaasta eli Siwasta, muutamat kuvat sieltä löydetyistä vanhoista rahoista sekä marmorisesta pässiä esittävästä veistoksesta, jotka ovat nykyisin Berliinin museossa. Kyrenaikan-matkalla Rohlfsin mukana oli valokuvaaja, ja runsaamminkin kuvia olisi siis ollut saatavissa, vaikka kustannusten takia niitä ei ole voitu mukaan liittää.