Georg Zakarias Yrjö-Koskiselle

Tietoka dokumentista

Tietoa
14.1.1878
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

14.1.1878

 

Parahin Veli 

 

Muistelen, että Y. Koskisella oli jokin osuus asian käsittelyssä Kuukauslehdessä. Niin minullakin. Erona on se, että minä pysyn kannallani ja sanassani.

Jos kannanotoillani on ollut jotakin vaikutusta talonpoikaissäädyssä – mikä on kylläkin epävarmaa – ne ovat vaikuttaneet siihen, että vakanssimaksu on sen suoranaisen hylkäämisen sijasta hyväksytty 5 vuodeksi. Se olisi todellakin kelpo palvelus hyvälle asialle.

Mutta kun halutaan saada aikaan myönnytyksiä, pitää tarjota vastinetta. Tämä vastine on neljän säädyn yksimielinen päätös.

Valiokunta, jonka viisauden syvyys on tutkimaton, on pitänyt tätä tarpeettomana. Seuraukset lienevät selvät.

Talonpoikaissäädyllä ei ole oikeudellista perustetta sanoihin ”jolloin näiden [maksamisen] on lakattava”, sillä ne sitovat tulevien valtiopäivien kädet.

Viisaan valiokunnan sanat ”minkä jälkeen näiden maksujen on lakattava – – esitetään” voidaan kuitenkin tulkita muotoon: elleivät kolme säätyä osoita toista veroa, vakanssimaksuja maksetaan ikuisiin aikoihin, ehkä niiden päätöksen perusteella kaksinkertaiseksi tai vielä korkeammiksi ad libitum [mielen mukaan] korotettuina.

Minä ehdotan aatelissäädyssä:

1. neljän säädyn yhteistä päätöstä vakansseista;

2. ”minkä jälkeen” jne. poistetaan tekstistä;

3. kutsua kaikille säädyille [tulla samaan päätökseen].

Järjestä tuollainen kompromissiratkaisu pappissäädyssä.

Ellei se käy päinsä, syytä:

1. niitä, jotka sylkevät oikeutta päin silmiä sanoen: että veroa on maksettava henkilökohtaisesta sotapalveluksesta vapauttamisesta, mutta maksajista pitää silti tulla sotilaita;

2. lakiesitystä, joka selittää vakanssimaksun olevan maavero;

3. valiokuntaa (1. mietintöä), joka kehnoja asianajotemppuja käyttäen yrittää tukea noita sylkijöitä – ja niitä edustajia, jotka eivät asetu vastustamaan tätä kehnoutta.

Kaikki nämä seikat uhkaavat talonpoikaissäätyä sillä, että vakanssimaksusta tulee ikuisesti maksettava vero, ja vievät säädyn jäseniltä mahdollisuuden tarjota valitsijoilleen edes toivoa tilanteen paranemisesta tulevaisuudessa.

Minä elättelen ajatusta, että elleivät ajat huonone, seuraavat valtiopäivät voivat turvata rahoituksen riittävästi viideksi vuodeksi pankin voitolla ja väkijuomaverolla. Jos sitten tulee [uutta ratkaisua vaativa] päivä, silloin löytyvät keinotkin.

Säätyjen anomuksessa olisi toki voitu ehdottaa ruotujakoisen armeijan täydellistä lakkauttamista. Tämä olisi ollut selkeää asioiden hoitoa.

Se merkitsisi hallitusmuodon 18. pykälän muuttamista. Nyt koko perustuslakipelleily pohjautuu valheeseen ja on lisäksi röyhkeästi laitonta.

Tämä kuitenkin sopii varmaankin hyvin yhteen avoimesti perustuslainvastaisen 120 §:n hyväksymisen kanssa.

Tämä kaikki on tämän ajan moraalia! Valheita, ainaisia valheita ja teeskentelyä. Seisovatko rehellinen vakaumus ja rehellisyys sen tiellä? Pötyä.

J. V. S:n

 

 

Vertailu