Georg Zakarias Yrjö-Koskiselle

Tietoka dokumentista

Tietoa
2.3.1860
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Helsinki 2.3.1860

 

Parahin Veli! 

 

Kiitän kohteliaimmin kirjeestäsi ja siinä ilmaisemastasi luottamuksesta. On kuitenkin vaikeaa joutua tuolla tavalla nostetuksi temppelin harjalle; ja pyydän sen takia, ettet anna lausunnolleni suurempaa merkitystä kuin se ansaitsee.

Suhtaudun todellakin epäilevästi siihen, voitaisiinko näinä monien rahankeräysten ja rahapulan aikoina saada kokoon niin suurta summaa kuin tässä tavoitellaan. Pidän kuitenkin melko helppona esim. 50 sellaisen yksityishenkilön löytämistä, jotka voisivat muutamiksi vuosiksi sitoutua 20 ruplan vuotuiseen avustukseen. Kukaan ei kuitenkaan halua kummassakaan tapauksessa antaa rahaa niin epämääräiseen tarkoitukseen kuin jonkin sanomalehden nimen säilyttämiseen. Näyttää siltä, että [maksajilla] täytyy olla oikeus tietää lehden toimitus sellaiseksi, että lehti varmasti ansaitsee tuen.

Olen Mehiläisen suunnitelmasta samaa mieltä kuin sinä. Uskoisin kuitenkin, että on ollut muunkinlaista suunnittelemattomuutta, niin että on varmaankin vaikea sanoa, mitä lehti on oikeastaan halunnut saada aikaan. Sen ”pääkirjoituksissa”, jos siitä sellaisia etsii, luvataan tutkimuksia ja todisteita; niitä ei lehdessä ole kuitenkaan näkynyt. Ja toimitus on ilmaissut mielipiteensä kovin harvoista asioista, minkäänlaisia perusteluja esittämättä. Suomen kielen asiaakaan ei enää voida puolustaa yleisillä fraaseilla. Olen alusta asti ollut vakaasti sitä mieltä, ettei Mehiläinen menesty, ja yritin neuvoa Polénia luopumaan hankkeesta. Kyllähän hän kirjoittaa hyvin; sisältöä vain puuttuu.

Mehiläisen hyväksi ei mielestäni voida tehdä mitään, niin kauan kuin sillä on nykyinen toimituksensa. Ja mistä otetaan toinen? Toimituksen yhteisvastuu johtaa aina huonoihin tuloksiin. On oltava yksi johtava ajatus; ja vastuun on oltava yhdellä miehellä. Uutis- ja ilmoituslehti voi selviytyä monin keinoin. Kuukausijulkaisu voi elää vain artikkeliensa varassa. Kirjallista aikakauslehteä ei tässä maassa voida kannattavasti julkaista kummallakaan kielellä. Kaunokirjallinen lehti voisi ehkä menestyä suomenkielisenäkin – jos se saa taakseen yhden ylivoimaisen lahjakkuuden tai useampiakin ja julkaisee alkuperäistekstejä. Ei muuten. Litteraturbladet ei olisi koskaan pystynyt pysymään pinnalla – taliter qualiter [edes jotenkuten] – ellei se olisi puuttunut päivänkysymyksiin, myös taloudellisia etuja koskeviin asioihin. Uskoakseni suomenkieliselläkään aikakauslehdellä (ellei se ole kaunokirjallinen ja ylivoimaisen tasokas) ei ole muuta selviytymiskeinoa. Ihmiset on saatava mukaan omien elinolojensa pohjalta. Vaikka ei otettaisikaan huomioon sitä, että taloudelliset harrastukset ovat yhtä kansallisia kuin henkisetkin ja kansan säilymisen luja perusta, henkiset harrastukset myös herättävät piskuisessa maassamme kiinnostusta niin suppeassa joukossa, että niiden piiriin kuuluvat aiheet on pakostakin pyrittävä tarjoamaan suuremmalle väkimäärälle ikään kuin kaupanpäällisiksi.

Ehkäpä voidaan laatia muita suunnitelmia menestyvän aikakauslehden aikaansaamiseksi. On kuitenkin varmistuttava toimituksesta, joka pystyy toteuttamaan ne. Täältä yliopistosta ei voida odottaa löytyvän toimitusta suomenkieliselle aikakauslehdelle – sikäli kuin asioita tunnen. On toki nuoria miehiä, joiden tulevaisuus näyttää lupaavalta. Heidän aikansa ei kuitenkaan ole vielä tullut.

En voi siis parhaalla tahdollanikaan nähdä minkäänlaista valon kajastusta, joka lupailisi menestystä ehdotuksellesi.

Jos onnistut saamaan täältä vakinaisen paikan ja haluat ryhtyä hankkeen johtoon, asiat voivat muuttua toisenlaisiksi. Silloin voidaan varmaan jo myös turvautua uusiin voimiin.

Suomenkieliseltä kirjallisuudelta on valitettavasti puuttunut ja yhä puuttuu riittäviä voimia. Rahvaan valistamiseksi on tehty työtä, sitäkin usein riittämättömin kyvyin ja vajain tiedoin. Turhaan on muistutettu, että maan sivistyneistö on voitettava asian puolelle. Yhäkin uskotaan, että suomenkielisiä oppikouluja tarvitaan oikeastaan vain talonpoikien lapsia varten. Koska neroja on noussut pienistä mökeistä, ollaan sitä mieltä, että tarvitaan vain koululäksyjen pänttäystä eikä perheen sivistämistä. Kokemuksen on varmaankin oltava koulumestarimme asiassa kuin asiassa. Lohduttakoon meitä se, ettei Roomaa rakennettu päivässä ja että toki myönteistäkin edistystä on tapahtunut – kaikenlaisissa julkaistuissa säädöksissä.

J. V. S.

 

 

Vertailu