toukokuu 1864

Suuresti kunnioitettu Herra Senaattori. 

Esitän kohteliaimmat kiitokseni siitä vaivannäöstä, jonka Herra Senaattori on uhrannut vastatakseen niin perusteellisesti tiedusteluuni lainan saannista aiottua kamfeenitehdasta varten. Olen ilmoittanut asianomaisille Herra Senaattorin toukokuun 2. päivän kirjeen sisällön ja aikanaan, kun he ovat tehneet lopullisen päätöksen, käytän saamaani lupaa pyytää heille Herra Senaattorin puoltolausetta.

Olen täysin samaa mieltä Herra Senaattorin kanssa hartsinvalmistuksen suuresta hyödyllisyydestä, sillä vain sen avulla voidaan meidän nykyisin vähemmän arvokkaat kuusimetsämme käyttää hyväksi, ja miten valtavia alueita Vaasan läänissä ja tämänkin läänin monissa osissa onkaan tällaisen metsän peitossa, kun männyt on poltettu tervaksi. Yksi veljistäni omistaa lahjoitusmaakartanon Ilmeen kappeliseurakunnassa Viipurin läänissä, ja hän perusti joitakin vuosia sitten tehtaan, jossa valmistetaan ns. ”Bier-Pechiä” eli oluttynnyrien tiivistämiseen käytettävää hartsia, ja hanke onnistui varsin hyvin. Hänen tätä tehtävää varten maahan kutsumansa thüringeniläiset kuitenkin selittivät, että meidän pohjoiset kuusemme eivät ole yhtä mehukkaita kuin saksalaiset ja antavat vähemmän pihkaa; miten paljon etua kuitenkin saakaan siitä, että samaa puuta voi käyttää 15 vuotta!

Hartsista pääsen pikeen, jota kuulemma on viime aikoina ryhdytty käyttämään ensiksi mainitun sijasta ja jonka hinta on tästä syystä sekä Amerikan sodan [Yhdysvaltain sisällissodan] takia noussut. Täällä toimiva yhtiö, jonka osakkaita ovat Jacob Junnelius, Antman ja eräät muut, toivoisi voivansa käyttää nykyistä suhdannetta hyväkseen perustaakseen kesällä uuden pikitehtaan Ouluun, ja he ovat valinneet sille valmiiksi paikan Toppilasta, täkäläiselle kauppaseuralle kuuluvalta maatilalta, mistä syystä lupaa tehtaan perustamiseksi on anottava senaatin talousasiaintoimituskunnalta. Täällä on ennestään kaksi, jotka on perustettu kaupungin saamalle lahjoitusmaalle. Raahessa sijainnut suurempi pikitehdas on tänään saapuneen tiedon mukaan palanut. Kun nyt viimeksi mainittu toimituskunta ei ole lain mukaan velvollinen antamaan ratkaisua ennen kuin kolmen kuukauden kuluttua eivätkä luvan anojat voi odottaa niin kauan, jos hanke yleensä aiotaan toteuttaa, niin he ovat tiedustelleet minulta, miten tämä asia voitaisiin järjestää. Heidän on saatava tarvitsemansa kupari tänne ensimmäisellä höyrylaivavuorolla ja ryhdyttävä moniin järjestelyihin heti kun maa on paljaana, jotta ehtisivät valmiiksi eivätkä menettäisi suhdannehyötyä.

Luottaen Herra Senaattorin minulle tähän asti osoittamaan hyväntahtoisuuteen lupasin kysyä yksityisesti Herra Senaattorilta, onko olemassa mitään aihetta, joka voisi johtaa heidän anomuksensa hylkäämiseen, jotta he – siinä tapauksessa että vastaus, jota rohkenen pyytää niin pikaisesti kuin Herra Senaattorin tiukka ajankäyttö suinkin sallii, on asialle myönteinen – voisivat aikaa hukkaamatta tehdä valmistelunsa. Tätä siis nyt nöyrimmästi pyydän anoen samalla anteeksi sitä, että vaivaan niin usein pitkillä kirjeilläni.

On valitettavaa, että paloviinarahat hajotetaan – mutta talonpoikaissäätyä ei ehkä olisi saatu myöntymään vähemmällä.

Voitaisiinkohan kunnallisiin tarkoituksiin osoitettuja varoja vielä käyttää? Valmistellakseni meidän rahvastamme tuommoisiin toimiin olen ryhtynyt järjestämään pitäjiin suoviljelytoimikuntia, jotka saavat hallita ja käyttää pienimittaisille suoviljelyksille osoitettua 2 400 ruplan vuotuista määrärahaa, ja taivuttanut Talousseuran kehottamaan rahvasta perustamaan maaseudulle talousyhdistyksiä.

Talvi ei anna periksi, eikä Oulujoki ole vielä vapautunut jäistä. ”Iin markkinoita” odotetaan kärsimättömästi, ja minua piirittää kaikenlainen väki, joka anoo lupia saadakseen myydä siellä kotiruokaa ja kotona pantua olutta, kotona kasvatettua tupakkaa ja kotikutoisia puuvillakankaita jne. Oi elinkeinovapaus, milloinkahan me vihdoin viimein sen saamme!

Erinomaisinta kunnioitustani ja vilpittömintä alttiuttani vakuuttaen minulla on kunnia merkitä olevani suuresti kunnioitetun Herra Senaattorin

nöyrin palvelija

G. Alfthan

PS Muuan Finlands Allmänna Tidningin artikkeli on herättänyt täälläkin pahaa verta.